Näytä pelit aakkosjärjestyksessä | paremmuusjärjestyksessä
Hyppää sivulle A-B B-C D-F F-H H-K K-M M-P P-Q Q-S S-T T-U U-Ö

Assault Trooper DOS

Assault Trooper

Juha Kauppinen 1996

Vauhdikas kommandopeli, joka heikoista äänistä ja grafiikasta huolimatta onnistuu kahlitsemaan pelaajan näytön ääreen useiksi päiviksi.

Lajityyppi: Toiminta
Lisenssi: Ilmainen
Vaatimukset: 486
Tiedostonimi: troop12.zip

1.6.2003 julkaistun arvostelun on kirjoittanut FearMTC.

Peli sai arvosanan 8/10.

8
Taitaa maikkarin kesäohjelmisto myöhästyä kun tuon satelliitin posautan...

Taitaa maikkarin kesäohjelmisto myöhästyä kun tuon satelliitin posautan...

Risteilyohjuksiksi naamioituneet maailmanvalloittajanorsut luulevat voivansa huiputtaa kaikkia, mutta ne eivät huiputa minua!

Risteilyohjuksiksi naamioituneet maailmanvalloittajanorsut luulevat voivansa huiputtaa kaikkia, mutta ne eivät huiputa minua!

Pahat raketit on tuhottava, mutta hyvillä raketeilla lähetetään ruokaa kehitysmaihin.

Pahat raketit on tuhottava, mutta hyvillä raketeilla lähetetään ruokaa kehitysmaihin.

Valtavat saippuakuplahirviöt ovat kommandon päivittäinen riesa.

Valtavat saippuakuplahirviöt ovat kommandon päivittäinen riesa.

Valkoparta, vanha ukki...

Kun pelin ensimmäisen kerran käynnistää, silmiin pistää todella vanhahtava grafiikka. Vaikka kaikki ei paranekaan iän myötä, ei Assault Trooperin grafiikoita voi liiaksi moittiakaan. Isometrinen kuvitus toimii iästään huolimatta loistavasti, ja ehkä pelissä ei olisi juuri sitä samaa tunnelmaa ilman tätä kyseistä pikkuseikkaa. Peli luo onnistuneesti kuvia eri puolilta maailmaa, ja saa pienen ja huvittavan sarjakuvamaisen värityksensä ansiosta aikaan todella miellyttävän vision pienen kommandon kommelluksista. Ainoat paikat joissa grafiikan vanhuus todella huolestuttaa, ovat pelin valikot. Uusien pelien myötä jokainen on varmasti tottunut selkeisiin ja kirkkaana loistaviin valikkoruutuihin, mutta Kauppisen tarkoituksena on ilmeisesti ollut tehdä itse peliinkin pääsemisestä jonkinlainen missio. Jos ei tämä kerro projektille omistautumisesta, niin mikä sitten?

Paljoa grafiikkaa pahemmaksi eivät pistä äänetkään, vaan efektit ovat kuin gramofonista läpi vedettyjä. Suhinalta ja räpinältä ei siis ehkä huonoimmilla korteilla säästytä. Ei äänien laatua kuitenkaan ensijärkytyksen jälkeen paljoa huomioi. Ne hoitavat oman asiansa pelissä varoittaen ja luoden sitä paljon puhuttua tunnelmaa. Eihän kunnon juoksuräiskintä ole mitään ilman posahtelua ja pauketta.

Eikö taakka paina selkää? Käypä tänne emme pelkää.

Tekemistä Assault Trooperin kokeiluversiossa riittää aivan tarpeeksi. Maailman kartoilla olevista Libyasta ja Indonesiasta kertyy pelattavaksi yhteensä siis kymmenen tehtävää. Kun vaikeustason laittaa huippuunsa, saattaa yhdenkin kentän läpäisemiseen kulua useampia tunteja. Jokaista tehtävää ennen valitaan varustus, joka ei määräydykään pelaajan tiliotteen mukaan, vaan yksinkertaisesti: voit kantaa niin paljon kuin jaksat. Yllättäen helpoimmalla vaikeusasteella mukaan mahtuu liekinheitin, rynnäkkökivääri ja parit lääkelaukut ja kranaatitkin, kun taas vaikeimmalla tasolla saa jo alkaa pohtimaan, että kuinkahan monta ammusta kutakin vihulaista kohden kuluu. Vaikeimmalla tasolla ei siis voi kantaa tavaraa läheskään yhtä paljon kuin helpoimmalla. Tämä piirre tekeekin pelistä sangen mielenkiintoisen kaikkein hankalimmissa kentissä. Onneksi kenttiin on ripoteltu ensiapupakkauksia ja erilaisia ammuspaketteja, joita yleensä saa myös vihollisilta. Välillä ammusten säännöstely kyllä unhoittuu, kun kolme kiväärimiestä juoksee eri suunnilta kohti. Vähintäänkin siinä tilanteessa alkaa liipasin laulaa ja polvet tutista. Harmillisesti jokaisen tehtävän joutuu nimittäin aloittamaan alusta. Tallennusta ei tässä pelissä tunneta.

Vauhtia tehtävistä ei siis todellakaan puutu. Vaikka urheat terroristit eivät tunnukaan henkikullastaan välittävän, ei niistä aika ajoin tunnu olevan ollenkaan vastusta, kun miestä kaatuu kuin heinää niittokoneella. Tämän piirre koituu kuitenkin usein kohtalokkaaksi, kun siihen yhteen vihreäpaitaiseen ukkeliin ei sitten osukaan millään. Herkät ohjaimet vaativat siis todellakin totuttelua, eikä tähtäys ole isometrisessä maailmassa mikään äärettömän helppo homma. Huvittavaa kyllä, tuntuu koulutettu kommando pienenkin juoksulenkin jälkeen aina liukuvan eteenpäin. En tietenkään tiedä, kuinka liukasta hiekkaerämaa on Libyassa, mutta todella koomisen näköistä on sankarin luistelu. Osaapa ukkeli kuitenkin vieläpä kyykistyäkin esteiden taakse, joka kyllä lisää peliin sitä niin monesti uupuvaa taktikointia.

Tosimies ei tunne kipua

Aseita jokaiselle pyssyn paukkeesta pitävälle siis löytyy. Peli pitää sisällään useita erityyppisiä aseita, kuten pistoolin, uzin, haulikon, M-16 rynnäkkökiväärin, singon ja liekinheittimen. Räjähteiden puolta sen sijaan täydentävät miinat, kranaatit ja pommit. Aseet on todellakin mallinnettu erinomaisesti omaan luokkaansa, minkä vuoksi ennen jokaista tehtävää alkaa pohtia, että ottaisiko kevyen uzin, vaiko tappavamman rynkyn. Olennaisena osana varustelistaan kuuluu tietysti myös panssariliivit, jotka todellakin ajavat asiansa. Helpoimpien vaikeusasteiden lähes poikkeuksetta salliessa liivien käytön, alkaa vaikeammilla tasoilla suorastaan kammottaa, kun ilman suojausta ukko tuntuu kuolevan pienimmästäkin hipaisusta. Kaiken muun hyvän lisäksi, luksusviikonloppukohteiden viimeiset kentät alkavat suorastaan kuhista vihollislaumoja, laivoja ja tankkeja. Tämä ei sinänsä tosipelaajaa häiritse, mutta kun luoteja saa väistellä melkein Max Paynen tavoin, ei pieni kommandopoika tahdo pysyä tolpillaan. Tankeista ja laivoista (jotka täytyy melkeinpä tuhota singolla) huolimatta koko pelin melkeinpä ikävimmiksi vastustajaksi osoittautuvat vahtikoirat, joihin ei tahdo osua sitten millään. Lisäksi nämä hauvelit juoksevat sen verran lujaa, että olisi toivonut heittävänsä cooperissa rahtusen pidemmän matkan.

Tehtävien samanlaisuus hieman syö pelin ikää. Ainoiksi hommiksi nousee pelistä asioiden tuhoaminen ja asioiden pelastaminen. Tähän olisi toivonut pientä mielikuvituksen varaa, koska tehtävän alkavat väistämättä toistaa itseään 30 kentän jälkeen. Addiktionomaisesti ne kuitenkin pelaa ensin helpoimmalla tasolla lävitse, sitten vaikeammalla, ja vielä kerran muistin virkistämiseksi. Ei peliä ainakaan voi huonosta uudelleenpelattavuusarvosta moittia.

Kakku vailla kynttilöitä

Shareware, eli try before you buy, -versiossa on harmillisen vähän tehtävää, vaikka se yleensä onkin juuri mainosversion tarkoitus. Mukana on tosiaankin siis vain kymmenen tehtävää huikeasta viidestäkymmenestä. Lisäksi kokoversiossa luvataan kenttäeditori, joka taas työllistääkin aktiivisia pelailijoita useiksi kuukausiksi. Kenttäeditorilla voi helposti tehdä omia tehtäviä, joiden painopiste on luonnollisesti tuhoamisessa ja pelastamisessa. Luultavasti kaikki pelin kentät onkin tehty juuri tällä kyseisellä kenttäeditorilla, sillä sen kohtalainen monipuolisuus antaa kyllä pelaajalle melkoisen vapaat kädet muokata kenttiä. Erilaisia maamuotteja on paljon aina vedestä asfalttiin, eivätkä esineet, esteet ja seinätkään jää paljoa mittavuudessaan jälkeen. Omien kenttien pelaamisessa vasta tuleekin pelin ehkäpä kaikkein hienoin anti esille, sillä kun jokaisen puun ja puhelinpylvään on itse suohon pystyttänyt, ei lopputulos voi olla muuta kuin jotain todella utopistisen ihmeellistä. Kentäthän tulee sitten tietenkin myös testauttaa kaikilla kavereilla, josta seurauksena on pian "tätä et kyllä pääse läpi" -ilmiö.

Assault Trooper ei varsinaisesti kompastu mihinkään ja kaikki palaset tuntuvat olevan aivan kohdallaan. Pientä viilausta vaativa pelattavuus olisi koristanut kakun juhlakuntoon, mutta kaikkeahan ei voi saada. Lisäksi uusimmat koneet eivät varmaankaan katso hyvällä pelin vanhahtavaa DOS-muottia. Jos pelissä olisi ollut juoni ja hieman enemmän tekemistä, ei myyntilukuja olisi pysäyttänyt mikään. Hyvä tällaisenaankin, sillä kyllä pelistä haluaa pelata kaikki mitä siitä vain suinkin irti saa.

Assault Trooper on julkaistu nyt ilmaisena. Sen viisikymmentä tasoa ja tehtäväeditori ovat siis kaikkien käytettävissä ilman rahansiirtoja.

Vuonna 1996 ensimmäisen kerran päivän valonsa nähnyt Assault Trooper levisi kulovalkean lailla internetin käytön yleistyessä. Oli selvää, että siihen aikaan laadukkailla, mutta pienikokoisilla ammuskelupeleillä oli kysyntää. Viimeisen version ollessa vuodelta 1997, on haaveet pelin pidemmälle kehittämisestä jo unohdettu, mutta Juha Kauppisen nimi on jäänyt kuitenkin monelle mieleen nimenomaan tästä kyseisestä taideteoksesta. Vaikka kokeiluversiota onkin rajoitettu vain murto-osaan siitä mitä koko paketista luvataan, tekemistä riittää silti useammaksikin kuin yhdeksi illaksi.

Assault Trooperissa toimit kommandona, joka koluaa läpi synkät viidakot, avarat erämaat ja sokkeloiset vihollistukikohdat. Vaikka taistelu onkin usein helvettiä, saa se tämän pelin mukana aivan uuden merkityksen.

Kävijäarvostelut – 7.7/10

Terroristeja Libyassa. Terroristeja Armeniassa. Terroristeja Panamassa. Terroristeja KAIKKIALLA!

Assault Trooperissa pelaaja asetetaan erikoissotilaan taistelusaappaisiin ja tavoitteena on taistella globaalia organisoitunutta superterrorismia vastaan maailman eri kolkissa. Ilkeät terroristit ovat kaapanneet ihmisiä, ohjelmoineet tietokoneviruksia ja anastaneet ydinohjuksia tai jotain vastaavaa terroristien toimintaa. Ennen kuin pääsee räimimään näitä ilkimyksiä vastaan, täytyy valita minne maahan menee terrorismia kitkemään ja sen jälkeen minkälaisen varustuksen ottaa reppuunsa. Mukaansa saa kantorajoitusten rajoissa ottaa aseita rynnäkkökivääristä sinkoon ja erilaisiin räjähteisiin. Peli itsessään on sitten yläviistosta kuvattua lähes suoraviivaista räiskintää taktisin ominaisuuksin. Assault Trooperin graafinen puoli on ihan hienoa, muttei silmiä hivelevää. Äänissä on tarpeeksi munaa ja ruudinkatkun voi melkein haistaa. Kaiken kaikkiaan Assault Trooper on erinomainen ja todella hyvin toteutettu tekele. Pelin ainoa vika on tehtäväsuunnittelu, sillä tehtävät tuppaavat toistamaan liikaa itseään.

8/10erno 10.8.2006 17:19 (muokattu 4 kertaa, viimeinen muokkaus 11.8.2006 12:23)

Kiva peli jota on tullut pelattua aika paljon. Aseita on tarpeeksi ja grafiikat ovat kivoja vaikka vähän suttuisia. Taktikoinnin varaa on tarpeeksi. Esimerkiksi pelastamistehtävässä voi rynnäköidä suoraan sisään, asettaa pari miinaa ja tappaa vartiat niillä tai vaikka kiertää takaa ja räjäyttää takaseinä! Ainoastaan välillä huono kenttä suunnittelu haittaa... Onneksi monipuolisen editorin avulla voi tehdä omat tasot peliin.

8/10k00pa 5.3.2007 17:16

Pelissä on kerrankin tasapainoteltu räiskinnän ja taktisemman toiminnan välillä onnistuneesti. Tehtävät toistavat jonkin verran toisiaan, mutta ne ovat mielenkiintoisia ja huolella tehtyjä. Pelattavuus toimii hyvin ja grafiikoista sen verran, että väripaletin ja kenttäsuunnittelun muodostama karu vaikutelma on mielestäni tyylikäs, mutta ikävästi vaikka peli ennätysselkeää pikselimössöä onkin, on se silti vain pikselimössöä. Kaiken kaikkiaan pelissä olisi ollut ainesta paljon parempaan, mutta ihan hyvä se silti on ja paras tietämäni kommandopelikin.

7/10Haavokki 12.1.2004 16:30

Näytä pelit aakkosjärjestyksessä | paremmuusjärjestyksessä
Hyppää sivulle A-B B-C D-F F-H H-K K-M M-P P-Q Q-S S-T T-U U-Ö