Suomipelit – Bikez II

Ville Mönkkönen on onnistunut kyhäämään pelin, joka todistaa suomalaisten osaavan tehdä graafisesti näyttäviäkin pelejä. Bikez II sisältää kuitenkin pelkkää aivokuollutta teurastamista ja moottoripyörällä kaahailua, minkä parissa viihtyvät sadistien sijaan vain masokistit.

Silmäpussien laskeuduttua

Bikez II:n lähtöasetelma saa helposti innostumaan. Peli näyttää ulkoisesti hyvin GTA-maiselta, mikä luo suuria odotuksia. Tavoitteena on päästä kaupungin hallitsijaksi pelkästään moottoripyörällä pöristelevän päähenkilön kieroilulla, ja juoni sen saavuttamiseksi on hauskan mielikuvituksellinen mutta käytännössä tylsä.

Kromin kiillon himmennyttyä iskee pahin pettymys. Parin ensimmäisen tehtävän jälkeen on nähnyt lähes kaiken, mitä peli tarjoaa - pelkkää samannäköisten henkilöiden teurastamista samannäköisillä kaduilla ja samanlaisilla aseilla. Jokainen pelaaja turhautuu varmasti, kun pääosalla peliajasta täytyy käyttää tehottomia, vaikeasti kohdistettavia, moottoripyörän nokkaan hitsattuja nallipyssyjä. Alkuvaiheissa onkin tehokkaampaa käyttää sirkkelimäistä etupyörää, joka hiljaisissa vauhdeissa tekee lihasoosia pelkästä hipaisusta, mutta yllättäen kaahatessa jonkun yli se on yleensä tehoton. Ainoastaan toivo paremmasta kannustaa jatkamaan. Totuus on kuitenkin se, että tehtävät muuttuvat pelkästään ärsyttävämmiksi.

Kit eikä Bätbiilikään pärjäisi

Päähenkilön käyttämä custom-luokan kulkuneuvo pysyy katupyörämäisesti hallinnassa kovemmissakin vauhdeissa ja käännöksissä, oikeastaan liiankin hyvin. Lisäksi tiukimmissa paikoissa voi käyttää pelkkää takajarrua parhaimman kääntyvyyden saavuttamiseksi. Itse asiassa kyseessä on perinteinen ihmepyörä, joka kestää kolhut kuin kolhut, pysyy paikallaan pystyssä ilman tukea ja josta löytyy Helkamasta puuttuva pakkikin. Keulimista lukuunottamatta moottoripyörä pysyy maanpinnassa niin tukevasti, että revittely ja kuminpoltto on täysin mahdotonta. Tämän vuoksi pelaamisen ainoa hauskuus on etsittävä aseiden virittelystä.

Pyssyihin voi tehdä parannuksia vahingon, sarjatulen ja luotien nopeuden sekä ammusten automaattisen hakeutumisen suhteen. Näiden saavuttamiseksi joutuu keräämään aivan liian paljon rahaa, koska yhdestä siviilitaposta saa yhden mitättömän dollarin ja tehtävistä noin parisataa, mutta hintataso tuntuu vastaavasti nousevan eksponentaalisesti jokaisen tehdyn ostoksen jälkeen. Tehtäviä ei kuitenkaan kannatta suorittaa kahta enempää ennen kunnollista asevirittelyä, koska silloin vastaan tulee superpallomaisesti seiniin törmäileviä moottoripyöriä, joiden tuhoaminen peruskudeilla on lähes mahdotonta. Näin ollen puolet pelin läpäisemiseen käytettävästä ajasta eli noin tunti on käytettävä siviilisirklaukseen sivukujilla, joissa poliisit eivät viihdy kytiksellä. Kun rahat on lopulta kerätty, on syytä huomata, että ainoa viritys kannattaa tehdä parantaakseen luotien tiheyttä (firing rate). Paljon vahinkoa tekevillä ammuksilla ei osu kohteisiin ilman automaattista ohjausta, eikä kärpäsiä yleensäkään kannata ampua tykillä. Luodin lähtönopeus on syytä pitää peruslukemilla varsinkin sarjatuleen yhdistettynä, koska tähtäin osoittaa parin kudin jälkeen taivaaseen hienon moottoripyörän keulimisefektiominaisuuden vuoksi. Automaattinen ammuksien hakeutuminen on tehoton, ja usein ne osuvat johonkin muuhun kuin toivottuun kohteeseen sekä aiheuttavat tietokoneelle kovaa lisäkuormitusta.

Näyttävä, mutta tylsä ja tehosyöppö ulkokuori

Ulkoasultaan Bikez II on laadukas. Erityisesti kuvakulman puolesta on annettava lisäpisteitä, koska harvoin suomalaiset tekevät takaapäin kuvattua 3D-näkymää edes niin ihannoituihin luolalentelyihin. Kuvankaappauksia on siis ilo napsia, mutta pelissä näkymät alkavat kyllästyttää, koska ne ovat yksinkertaisesti aina samat. Esimerkiksi eräässä tehtävässä tapettavat tuomaritkin ovat kaikki pukeutuneet räppäreiksi. Tämä Pikku G -villitys johtuu siitä, että pelissä on yhteensä vain neljä erilaista ulkoasumuottia ihmishahmoille.

Niukasti pelin vaatimukset täyttävällä testikoneella ei päästy sulavaan ruudunpäivitykseen edes kortin tarjoamilla huonoimmilla grafiikoilla (400x300, 16bit), jolloin tehtävämäärityksistä ei enää saanut selvää. Tekstien mössöytymisen haitta ei ole suuri, koska pelin nyrkkisääntönä on yksinkertaisesti seurata nuolta ja kerjätä tehtäviä vihreällä jalustalla käveleviltä identtisiltä veljiltä, jotka joskus tahattomasti jäävät turhankin helposti moottoripyörän alle. Reilusti tuoreempi ja yli tuplasti vaatimukset täyttävällä koneella peli oli pelattava, koska resoluution sai nostettua siedettäväksi ja ruudunpäivitys oli sulava. Bikez II:n saa kuitenkin tökkimään kovillakin myllyillä ampumalla ison sarjan valkoista savua synnyttäviä, hakeutuvia ammuksia.

Pumpulia korviin ennen pelaamista

Äänimaailma on karu peliin sopimattomalla tavalla. Naiset karjuvat kuollessaan kuin raavaat miehet, eikä aseiden äänissä ole munaa. Konepistoolit kuulostavat kuin näyttävätkin puutarhasprinklereiltä. Moottoripyörä päästelee tasaista hurinaa, joka kuuluu pikemminkin kauppakassitarkoituksiin valmistettuihin autoihin, ja ammuksien tai pyörän osuessa seinään kuuluu aina sama kirkas kilahdus.

Alkuvalikossa soivan musiikin kevyt basso luo odotuksia varsinaiseen pelimusiikkiin, mutta pettää ne kuitenkin soittamalla keittiöstä kaivetuilla kattilasoittimilla tehdyllä pärinällä. Ennen Bikez II:n käynnistämistä kannattaakin mp3-tiedostoina löytyvät musiikit vaihtaa raskaampiin tekeleihin, jolloin ei enää erota Ville Mönkkösen luomia tuskankarjahduksia, eikä muitakaan äänitehosteita, kappaleen murinan seasta.

Mitä Bikez II oikeasti on?

Bikez II vaikuttaa hyvin keskeneräiseltä ja hätiköiden kokoon kasatulta luomukselta. Peli sisältää lukemattoman määrän bugeja. Esimerkiksi joskus tappokohteet kävelevät seinien läpi piiloon, tai itse jää kulmiin kiinni. Hyötyäkin näistä ominaisuuksista on, koska tuhottavia moottoripyöriä olisi lähes mahdotonta räjäyttää, elleivät ne lopulta jäisi jumiin. Välillä näppäimienkin kanssa tulee ongelmia, kun yrittää kääntyä ja ampua samaan aikaan, ja syntyy hermoja rassaavia piippauksia. Tällöin myös pelattavuus huononee, koska päähenkilö ei tee sitä mitä pitäisi. Peli sisältää myös Matrix-elokuvasta tutun hidastetun moodin, joka ei tuo mitään apua pelaamiseen eikä ammuksien kohdentamiseen epäkäytännöllisyytensä vuoksi – kunnollinen tähtäin olisi ollut paljon parempi ratkaisu.

Välttämättömiä parannuksia vaatisivat päällimmäisenä äänet, tehtävät ja ulkoasun monipuolisuus. Lisäksi moottoripyörän pitäisi myös ehdottomasti tuntua siltä. Peli muuttuu siedettäväksi vasta turhauttavan tunnin teurastamisen jälkeen hernepyssyllä ja sirkkelimäisellä etupyörällä, minkä jälkeen on saanut kerättyä tarpeeksi rahaa käyttökelpoiseen aseeseen. Vasta sitten kannattaa siirtyä varsinaisten tehtävien pariin. Tällä taktiikalla peli kestää korkeintaan kaksi tuntia. Eli alkutahmailuun nähden loppu tulee ennen kuin huomaakaan, minkä jälkeen ei pääse edes takaisin leikkimään ansaituilla aseilla. Bikez II jätti niin katkeran maun suuhun, että edes Mönkkösen rohkea yritys tehdä korkealuokkainen peli ei nostanut arvosanaa.