BlockoFighter

Näytä pelit aakkosjärjestyksessä | paremmuusjärjestyksessä
Hyppää sivulle A-B B-C D-F F-H H-K K-M M-P P-Q Q-S S-T T-U U-Ö

	BlockoFighter Miika Sell & Juha Kaarlas 2002 BlockoFighter on yksinkertaisen tehokas tappelupeli, jossa toisistaan ottavat mittaa kaksi palikkamiestä kolmiulotteisella nyrkkeilyareenalla. Ukkelit voivat kääntyillä, lyödä ja hyppiä. Mielenkiintoinen fysiikanmallinnus tekee matseista hauskaa pelattavaa, mutta myös armottoman hidasta, jos ei omista gigahertsin prosessoria. Lajityyppi: Toiminta Lisenssi: Ilmainen Vaatimukset: 1 GHz tietokone suositeltava Tiedostonimi: blokf202.zip 18.8.2004 julkaistun arvostelun on kirjoittanut Sampo. Peli sai arvosanan 6/10.	6

Miika Sell & Juha Kaarlas 2002

BlockoFighter on yksinkertaisen tehokas tappelupeli, jossa toisistaan ottavat mittaa kaksi palikkamiestä kolmiulotteisella nyrkkeilyareenalla. Ukkelit voivat kääntyillä, lyödä ja hyppiä. Mielenkiintoinen fysiikanmallinnus tekee matseista hauskaa pelattavaa, mutta myös armottoman hidasta, jos ei omista gigahertsin prosessoria.

Lajityyppi: Toiminta
Lisenssi: Ilmainen
Vaatimukset: 1 GHz tietokone suositeltava
Tiedostonimi: blokf202.zip

18.8.2004 julkaistun arvostelun on kirjoittanut Sampo.

Peli sai arvosanan 6/10.

Parhaiten breakdance -vaikutteinen päälläänpyöriminen onnistuu kädettä. Tehokas potku ja kilpailija kanveesiin. Vaikka potkuja ei varsinaisesti BlockoFighterissa ole, sellaisten suorittaminen onnistuu oikeanlaisilla hypyillä. Lennokasta askellusta spottivalon loisteessa.	Assembly-tietokonetapahtumassa esitellään usein suomalaisten pikkupelien edelläkävijöitä. Edelläkävijyys näkyi tänäkin vuonna Assemblyjen pelintekokilpailussa. Valtaosa osaaottavista peleistä hyödynsi 3D-kiihdytettyä grafiikkaa jollakin tavalla. Tämä ei sinänsä ole enää yhtään ihmeellistä, mutta vielä muutama vuosi sitten se olisi ollut. Vuoden 2002 Assemblyissä esiteltiin kolmiulotteinen taistelupeli nimeltä BlockoFighter. Peli oli monilla tavoilla vallankumouksellinen, sillä tuskin koskaan aiemmin suomalaisilta yksityishenkilöiltä on nähty näin tarkkaa kolmiulotteista grafiikkaa ja fysiikanmallinnusta. Samalla laitteistovaatimukset kohosivat pilviin. Mielenkiintoisena esimerkkinä tästä gigahertsin prosessorin vaativa BlockoFighter on tehovaatimuksiltaan suunnilleen samalla tasolla kuin Max Payne 2. Laitteistovaatimukset tuovat pelille eräänlaista arvokkuutta, mutta BlockoFighterin vaatimukset alkavat mennä yli äyräiden, eniten siksi, että muita, suhteellisen uusia suomalaisia pikkupelejä on mahdollista pyörittää neljäkin vuotta vanhalla tietokoneella. Äärimmäinen freestyle-tanssisimulaattori BlockoFighterin esittelemät palikkamiehet ovat kaksi erehdyttävästi Lego-ukkeleita muistuttavaa hahmoa, mutta sehän on silkkaa lumetta. Blocko-kovikset kun sattuvat olemaan psykopaattisia tappelupukareita, lahjakkaita korkeushyppääjiä ja tiukassa tilanteessa jopa taitavia breakdance-guruja. Ja aina sama virnistys naamalla. Nämä kaksi hurjaa kaveria käyvät ottelunsa neliönmuotoisella areenalla jylhissä Lapin maisemissa. Alue näyttää kuitenkin niin vuoristoiselta, että taitaa olla kyse Norjasta. Kolmiulotteisella kentällä palikkaukkoja ohjataan absoluuttisesti, koska kuvakulma kiertää pelikehää väsymättä. Koska BlockoFighterissa ei ole tietokonevastustajaa, peliseura kannattaa varmistaa vaikka sisaruksista tai kavereista. Blocko-miehien ottelut ovat kolmiosaisia. Voittaja siis selviää aina kolmen taiston jälkeen, tasapelit eivät ole mahdollisia. Taistelut käydään lyöden ja hyppien. Kummallakin toiminnolla saa aikaan toiselle hallaa, mutta lyönti on usein pomppimista tehokkaampaa. Osumien määrää ei kuvata palkeissa, vaan kummallakin pelaajalle on oma kaavakuva palikkamiehestään. Kaavakuvissa vihreä kuvaa täysin tervettä ruumiinosaa. Väri hälvenee hiljalleen mustaa kohti, mikä tarkoittaa ruumiinosan loppuunkulumista. Musta merkitsee myös raajan irtoamista, mutta vain pään putoaminen tai kehon mustuminen päättää pelin. Tämän ansiosta onkin mahdollista tappella jalatta tai kädettä, mikä tosin saattaa osoittautua varsin mutkikkaaksi. Taitavat pelaajat voivat raajarikkona kuitenkin laittaa ukkonsa pyörimään päällään vinhaa vauhtia. Tällöin on suositeltavaa pysyä hyrrämäisestä blockomiehestä kaukana, sillä niissä vauhdeissa vastapelurin irtoileva pää ei ole näkynä erityisen harvinainen. Pikkujippona kekseliäät pelaajat oppinevat, kuinka blocko-miehen saa lyömään tavallista nopeammin. Usein taistellessa unohtuu, että myös taistelukehän laidan yli lipsahtaminen päättää pelin, luonnollisesti kilpakaverin hyväksi. Yleensä reunan yli sujahtaminen käy vieläpä petollisen helposti. BlockoFighterin idea on yksinkertainen, eikä ylimääräistä sisältöä ole ollenkaan. Ottelemisen hauskuus syntyykin aivan muusta kuin monenlaisen tilpehöörin runsaudesta. BlockoFighterin hauskuus piilee sen fysiikanmallinnuksessa, joka antaa hyvät mahdollisuudet mitä erikoisimpiin erikoisliikkeisiin, vaikka toimintanappeja on varsinaisesti kaksi. BlockoFighter on niitä pelejä, joka saa pelaajansa ylittämään itsensä. Omia kykyjä alkaa kummastella yleensä siinä vaiheessa, kun pelikaverin tyrmääminen onnistuu yhtäkkiä vain yhdellä tarkalla iskulla. Väärässä paikassa hyppääminen huolimattomasti saattaa johtaa tippumiseen kentän laidan yli, mikä osaltaan nostattanee pelaamisen riemua. Arvaamaton fysiikkamoottori on arvaamaton myös sanan negatiivisessa merkityksessä. Blocko-äijät liikkuvat ja hyppivät liian kankeasti. Lisäksi tumpelot pelihahmot eivät välttämättä pysy pystyssä edes kävellessään. Hyppääminen korjaa useimmiten kaatuneen palikkaukon asennon, mutta joskus tästäkään ei ole hyötyä. Silloin hahmo jää toimettomasti räpiköimään maahan, mihin vastustajan on tietenkin helppo iskeä. Kaikesta huolimatta BlockoFighterin fysiikanmallinnus aiheuttaa enimmäkseen riemukkaita tilanteita. Prosessorit armotta polvilleen BlockoFighter näyttää korkeimmilla resoluutiolla ja tarkimmilla yksityiskohdilla erittäin hyvältä. Jos näytönohjaimella on lisäksi tehoja ehostaa pelin tapahtumia reunanpehmennyksellä, lopputulos on parempi kuin miltään harrastusmielessä tehdyltä kolmiulotteiselta peliltä voisi odottaa. Erityisesti BlockoFighterin valaistuksella on vaikutusta pelin ulkonäköön. Hienosti toteutettu valaistus muun muassa saa BlockoFighterin muoviset pinnat näyttämään oikeilta. Lisäksi aidonoloinen fysiikan simulointi parantaa pelin yleisolemusta. Moitteettomalla ulosannilla on kuitenkin hintansa, sillä BlockoFighter vaatii prosessorilta yhden gigahertsin tehon. Tämä on mieletön vaatimus verrattuna valtaosaan muita suomalaisia pelejä. Niinkään tehoja näytönohjaimelta BlockoFighter ei vaadi, mutta hitaammat prosessorit ovat pahassa pulassa pelin fysiikanmallinnuksen kanssa. Esimerkiksi 500 megahertsin laitteella BlockoFighter ei kelpaa pelattavaksi, vaikka kuinka laskisi resoluution ja yksityiskohtaisuustason pienimmilleen. Äänipuolella kuljetaan tavanomaisuuden varsin yllätyksetöntä polkua - tai aluksi ainakin tuntuu siltä. BlockoFighterin äänianti ei ole klassikkoainesta, mutta se huvittavasti lisää pelaamisen hauskuutta. Esimerkiksi selostajan yksinkertaiset sanomiset värittävät otteluiden alkua ja loppua. Oikeastaan ei edes voida puhua selostajasta, niin tuppisuinen henkilö on kyseessä, mutta tyypin äänensävy on hauska. Lisäksi blocko-ukkojen tippuminen tyhjyyksiin aiheuttaa huvittavia rääkymisiä hemmojen suista. BlockoFighterin musiikki on tekniseltä laadultaan nykyaikaista mp3-tasoa, mutta instrumenteista ei voi sanoa aivan samaa. Pelin kaksi kappaletta ovat kuitenkin kivaa kuunneltavaa ja entisestään korostavat BlockoFighterin leppoisaa meininkiä. Kankeaa, mutta aika kivaakin Ajatus pelistä, jossa legomaiset tappelupukarit ottavat toisistaan mittaa, on suunnittelupöydällä erittäin hauska. Miika Sell ja Juha Kaarlas näkivät parhaaksi toteuttaa pelin yksinkertaisena. Moni olisi lisäillyt BlockoFighteriin muutakin sisältöä, mutta syytä marisemiseen ei loppujen lopuksi ole, koska peli toimii tällaisenakin. BlockoFighterin toteutuksessa on kuitenkin yksi tai useampikin asia, joihin tekijöiden kannattaisi pureutua uudelleen. Yksi asia on pelin tempo, joka tuntuu välillä rasittavan riittämättömältä. Tähän vaikuttaa pelin fysiikanmallinnus. Joskus tuntuu jopa siltä, että BlockoFighterin fysiikka estää taistelun jatkumisen. Lisäksi syntyy tarpeetonta porua, kun omaa palikkamiestä on välillä vaikea saada jälleen jaloilleen. Myös monipuolisempi tai ainakin useampia värejä hyödyntävä vaatetus palikkahemmoille olisi tehnyt terää. Kokonaisuudessaan BlockoFighterissa on kyse kivan kevyestä ottelusta kaveria vastaan. Mitään ylimääräistä ei pelissä ole, etusijalla on kamppailu. Tällaisenaankin BlockoFighter olisi voinut yltää korkeampiin pistelukuihin, mutta pisteiden korotukseen tarvittavaa erityisen nautinnollista sujuvuutta BlockoFighterista ei kuitenkaan löydy.

Parhaiten breakdance -vaikutteinen päälläänpyöriminen onnistuu kädettä.

Tehokas potku ja kilpailija kanveesiin. Vaikka potkuja ei varsinaisesti BlockoFighterissa ole, sellaisten suorittaminen onnistuu oikeanlaisilla hypyillä.

Lennokasta askellusta spottivalon loisteessa.

Assembly-tietokonetapahtumassa esitellään usein suomalaisten pikkupelien edelläkävijöitä. Edelläkävijyys näkyi tänäkin vuonna Assemblyjen pelintekokilpailussa. Valtaosa osaaottavista peleistä hyödynsi 3D-kiihdytettyä grafiikkaa jollakin tavalla. Tämä ei sinänsä ole enää yhtään ihmeellistä, mutta vielä muutama vuosi sitten se olisi ollut.

Vuoden 2002 Assemblyissä esiteltiin kolmiulotteinen taistelupeli nimeltä BlockoFighter. Peli oli monilla tavoilla vallankumouksellinen, sillä tuskin koskaan aiemmin suomalaisilta yksityishenkilöiltä on nähty näin tarkkaa kolmiulotteista grafiikkaa ja fysiikanmallinnusta. Samalla laitteistovaatimukset kohosivat pilviin. Mielenkiintoisena esimerkkinä tästä gigahertsin prosessorin vaativa BlockoFighter on tehovaatimuksiltaan suunnilleen samalla tasolla kuin Max Payne 2. Laitteistovaatimukset tuovat pelille eräänlaista arvokkuutta, mutta BlockoFighterin vaatimukset alkavat mennä yli äyräiden, eniten siksi, että muita, suhteellisen uusia suomalaisia pikkupelejä on mahdollista pyörittää neljäkin vuotta vanhalla tietokoneella.

Äärimmäinen freestyle-tanssisimulaattori

BlockoFighterin esittelemät palikkamiehet ovat kaksi erehdyttävästi Lego-ukkeleita muistuttavaa hahmoa, mutta sehän on silkkaa lumetta. Blocko-kovikset kun sattuvat olemaan psykopaattisia tappelupukareita, lahjakkaita korkeushyppääjiä ja tiukassa tilanteessa jopa taitavia breakdance-guruja. Ja aina sama virnistys naamalla.

Nämä kaksi hurjaa kaveria käyvät ottelunsa neliönmuotoisella areenalla jylhissä Lapin maisemissa. Alue näyttää kuitenkin niin vuoristoiselta, että taitaa olla kyse Norjasta. Kolmiulotteisella kentällä palikkaukkoja ohjataan absoluuttisesti, koska kuvakulma kiertää pelikehää väsymättä. Koska BlockoFighterissa ei ole tietokonevastustajaa, peliseura kannattaa varmistaa vaikka sisaruksista tai kavereista. Blocko-miehien ottelut ovat kolmiosaisia. Voittaja siis selviää aina kolmen taiston jälkeen, tasapelit eivät ole mahdollisia. Taistelut käydään lyöden ja hyppien. Kummallakin toiminnolla saa aikaan toiselle hallaa, mutta lyönti on usein pomppimista tehokkaampaa. Osumien määrää ei kuvata palkeissa, vaan kummallakin pelaajalle on oma kaavakuva palikkamiehestään. Kaavakuvissa vihreä kuvaa täysin tervettä ruumiinosaa. Väri hälvenee hiljalleen mustaa kohti, mikä tarkoittaa ruumiinosan loppuunkulumista. Musta merkitsee myös raajan irtoamista, mutta vain pään putoaminen tai kehon mustuminen päättää pelin. Tämän ansiosta onkin mahdollista tappella jalatta tai kädettä, mikä tosin saattaa osoittautua varsin mutkikkaaksi. Taitavat pelaajat voivat raajarikkona kuitenkin laittaa ukkonsa pyörimään päällään vinhaa vauhtia. Tällöin on suositeltavaa pysyä hyrrämäisestä blockomiehestä kaukana, sillä niissä vauhdeissa vastapelurin irtoileva pää ei ole näkynä erityisen harvinainen. Pikkujippona kekseliäät pelaajat oppinevat, kuinka blocko-miehen saa lyömään tavallista nopeammin. Usein taistellessa unohtuu, että myös taistelukehän laidan yli lipsahtaminen päättää pelin, luonnollisesti kilpakaverin hyväksi. Yleensä reunan yli sujahtaminen käy vieläpä petollisen helposti.

BlockoFighterin idea on yksinkertainen, eikä ylimääräistä sisältöä ole ollenkaan. Ottelemisen hauskuus syntyykin aivan muusta kuin monenlaisen tilpehöörin runsaudesta. BlockoFighterin hauskuus piilee sen fysiikanmallinnuksessa, joka antaa hyvät mahdollisuudet mitä erikoisimpiin erikoisliikkeisiin, vaikka toimintanappeja on varsinaisesti kaksi. BlockoFighter on niitä pelejä, joka saa pelaajansa ylittämään itsensä. Omia kykyjä alkaa kummastella yleensä siinä vaiheessa, kun pelikaverin tyrmääminen onnistuu yhtäkkiä vain yhdellä tarkalla iskulla. Väärässä paikassa hyppääminen huolimattomasti saattaa johtaa tippumiseen kentän laidan yli, mikä osaltaan nostattanee pelaamisen riemua. Arvaamaton fysiikkamoottori on arvaamaton myös sanan negatiivisessa merkityksessä. Blocko-äijät liikkuvat ja hyppivät liian kankeasti. Lisäksi tumpelot pelihahmot eivät välttämättä pysy pystyssä edes kävellessään. Hyppääminen korjaa useimmiten kaatuneen palikkaukon asennon, mutta joskus tästäkään ei ole hyötyä. Silloin hahmo jää toimettomasti räpiköimään maahan, mihin vastustajan on tietenkin helppo iskeä. Kaikesta huolimatta BlockoFighterin fysiikanmallinnus aiheuttaa enimmäkseen riemukkaita tilanteita.

Prosessorit armotta polvilleen

BlockoFighter näyttää korkeimmilla resoluutiolla ja tarkimmilla yksityiskohdilla erittäin hyvältä. Jos näytönohjaimella on lisäksi tehoja ehostaa pelin tapahtumia reunanpehmennyksellä, lopputulos on parempi kuin miltään harrastusmielessä tehdyltä kolmiulotteiselta peliltä voisi odottaa. Erityisesti BlockoFighterin valaistuksella on vaikutusta pelin ulkonäköön. Hienosti toteutettu valaistus muun muassa saa BlockoFighterin muoviset pinnat näyttämään oikeilta. Lisäksi aidonoloinen fysiikan simulointi parantaa pelin yleisolemusta.

Moitteettomalla ulosannilla on kuitenkin hintansa, sillä BlockoFighter vaatii prosessorilta yhden gigahertsin tehon. Tämä on mieletön vaatimus verrattuna valtaosaan muita suomalaisia pelejä. Niinkään tehoja näytönohjaimelta BlockoFighter ei vaadi, mutta hitaammat prosessorit ovat pahassa pulassa pelin fysiikanmallinnuksen kanssa. Esimerkiksi 500 megahertsin laitteella BlockoFighter ei kelpaa pelattavaksi, vaikka kuinka laskisi resoluution ja yksityiskohtaisuustason pienimmilleen.

Äänipuolella kuljetaan tavanomaisuuden varsin yllätyksetöntä polkua - tai aluksi ainakin tuntuu siltä. BlockoFighterin äänianti ei ole klassikkoainesta, mutta se huvittavasti lisää pelaamisen hauskuutta. Esimerkiksi selostajan yksinkertaiset sanomiset värittävät otteluiden alkua ja loppua. Oikeastaan ei edes voida puhua selostajasta, niin tuppisuinen henkilö on kyseessä, mutta tyypin äänensävy on hauska. Lisäksi blocko-ukkojen tippuminen tyhjyyksiin aiheuttaa huvittavia rääkymisiä hemmojen suista. BlockoFighterin musiikki on tekniseltä laadultaan nykyaikaista mp3-tasoa, mutta instrumenteista ei voi sanoa aivan samaa. Pelin kaksi kappaletta ovat kuitenkin kivaa kuunneltavaa ja entisestään korostavat BlockoFighterin leppoisaa meininkiä.

Kankeaa, mutta aika kivaakin

Ajatus pelistä, jossa legomaiset tappelupukarit ottavat toisistaan mittaa, on suunnittelupöydällä erittäin hauska. Miika Sell ja Juha Kaarlas näkivät parhaaksi toteuttaa pelin yksinkertaisena. Moni olisi lisäillyt BlockoFighteriin muutakin sisältöä, mutta syytä marisemiseen ei loppujen lopuksi ole, koska peli toimii tällaisenakin. BlockoFighterin toteutuksessa on kuitenkin yksi tai useampikin asia, joihin tekijöiden kannattaisi pureutua uudelleen. Yksi asia on pelin tempo, joka tuntuu välillä rasittavan riittämättömältä. Tähän vaikuttaa pelin fysiikanmallinnus. Joskus tuntuu jopa siltä, että BlockoFighterin fysiikka estää taistelun jatkumisen. Lisäksi syntyy tarpeetonta porua, kun omaa palikkamiestä on välillä vaikea saada jälleen jaloilleen. Myös monipuolisempi tai ainakin useampia värejä hyödyntävä vaatetus palikkahemmoille olisi tehnyt terää.

Kokonaisuudessaan BlockoFighterissa on kyse kivan kevyestä ottelusta kaveria vastaan. Mitään ylimääräistä ei pelissä ole, etusijalla on kamppailu. Tällaisenaankin BlockoFighter olisi voinut yltää korkeampiin pistelukuihin, mutta pisteiden korotukseen tarvittavaa erityisen nautinnollista sujuvuutta BlockoFighterista ei kuitenkaan löydy.

Kulmikasta väkivaltaa à la BlockoFighter. Blocko-ukkojen tasapaino on useasti herkässä.	Kävijäarvostelut – 8.8/10 Blockofighter on liian hyvä peli ollakseen totta.Se on niin klassinen siis NIIN KLASSINEN peli kuin olla ja voi!!! Pelistä tulee mieleen vanhat kunnon little fighterit ja sen sellaiset pikkupelit. Suosittelen! + LEGO-PELI! + ILONEN MUSA! + RAIVOSTTUTTAVAT HAHMOT! (se on muuten hyvä juttu) -Siihen sitten joskus kyllästyy. HUOM:JOSKUS! — 10/10 — arska94 4.6.2007 11:14 (muokattu kerran, 4.6.2007 11:14) Tosi kiva peli hauskaa murjomista (-= — 10/10 — Tuippi11 5.2.2008 16:27 Huonoa on se ettei ole yksin peli mahdollisuutta paitsi itse keksin mäiskiä toista typpiä ihan huvin vuoksi =) kaksin pelinä mainio mutta kauhea teho syöppö mutta kun saa tomimaan kunnolla niin on hyvä peli. bugeja jotka on hauskoja:ilman päällä leijunta,kun menee kyljelleen ja lyö syntyy eräänlainen super isku. siinä pari mutta bugeja kyllä löytyy joka tapauksessa 10 koska kaikki bugit on hauskoja =D — 10/10 — knight hero 14.12.2008 10:21 Tämähän on ihan huippu peli! Jos on koskaan pienenä leikkinyt lego-ukoilla ymmärtää tämän pelin viehätyksen. Grafiikka on huippu luokkaa kuten myös fysiikka. Tulee eittämättä mieleen että fysiikka ja musiikki olisi kopioitu Taatin porrasturvista sillä Ukot pomppivat ja hakkaavat toisiaan todella hienosti ja realistisesti. Tämä on kyllä täyttä hupaa kavereiden kanssa, pelattavuus on täysin kohdallaan ja taktiikkaakin pelissä piisaa, ei jää taistelu pelkästään toisten pään päälle hyppimiseksi tai break danceksi. Onhan tämä aika karu peli taistelijoilla on vain suunta näppäimien lisäksi hyppy ja isku nappi, mutta niitä ovelasti yhdistelemällä saa aika ovelia iskuja. Ei tämä peli kuitenkaan sovi perheen pienemmille vaikka veri on korvattu punaisilla palikoilla niin raajat lentelevät hauskasti, On aina hauskaa katsella kun kaveri hyppää ja tiputtaa vihollisen pään ilman jalkoja ja käsiä. Ärsyttää vain muutamat (Grafiikka)bugit, karu musiikkia ja kovat laite vaatimukset. EDIT: Tuli vielä mieleen että jos tämä olisi tehty palikka peli kilpailun aikana niin tämä olisi luultavasti voittanut. — 9/10 — Miksu 19.6.2004 23:05 (muokattu kerran, 19.6.2004 23:17) Kaverin kanssa on aina kunnon naurut, kun pelataan tätä. Hassuja bugeja! Tosiaan musiikki on kuin suoraan jostain homodiskosta. — 9/10 — samppu 23.9.2008 9:54 (muokattu kerran, 23.9.2008 9:55) Miksu: Varmasti olisi :) Todella hyvä suomipeli, ja kauniskin vielä. Pelaaminen on todella kivaa veljen kesken. Peli ehkä on hieman hidas, muttei se pahemmin estä nauttimasta. Aivan loistava tekele, taas saatiin näytteitä suomalaisten taidoista! Parhaimmillaan kaksinpelinä (varmasti kun on ainoa vaihtoehto). — 8/10 — Örkki from Finland 19.11.2004 19:13 Yksi suosikeistani! Kaverien ja veljen kanssa pelattiin, ja hauskaa oli. Äänet ja grafiikka ovat hyviä,eikä pelattavuudessakaan ole moittimista. Miinusta tulee bugeista,esim: joskus tyyppi hajoaa yhtäkkiä täysin ja jää ilmaan leijumaan tai Säädöt täytyi joka kerta säätää uudelleen. Suosittelen ;) — 8/10 — tyyppi00 2.1.2007 9:07 (muokattu kerran, 2.1.2007 9:28) iha ok peli kannattaa ladata ja kokeilla — 8/10 — snipecurse 6.9.2008 12:18 Jälleen peli, joka loistaa kaveriporukoissa. Vaikkei koko illan hupia BlockoFighter tarjoakaan, kyllä muutama pakollinen erä on hyvä ottaa siinä vaiheessa iltaa, kun tunnelma on sopivassa nousukiidossa. Pelitaktiikan olennaisiin osuuksiin kuuluvat ainakin rämpytys, huudahtelu ja luonnollisesti vastustajan mollaus ja täydellinen tuhoaminen. Vaikka ensimmäiset pelit voivat armotta jäädä jurraamaan siihen pisteeseen kun jompikumpi - tai molemmat rämpyttelevät käsiään ja jalkojaan kentällä pyörien, alkaa ihan oikea kontrollikin jossain vaiheessa iskostua pelaajien takaraivoon. Toisaalta pelin tarjoama päättömyys ja muutamat bugit vain maustavat pelitunnelmaa - aina pelaamisen ei tarvitse olla niin vakavaa. Oikeastaan ei ole väliä kuka voittaa, kunhan kokemuksesta saa hyvät naurut. — 7/10 — naabip- 9.7.2009 2:45

Kulmikasta väkivaltaa à la BlockoFighter.

Blocko-ukkojen tasapaino on useasti herkässä.

Kävijäarvostelut – 8.8/10

Blockofighter on liian hyvä peli ollakseen totta.Se on niin klassinen siis NIIN KLASSINEN peli kuin olla ja voi!!! Pelistä tulee mieleen vanhat kunnon little fighterit ja sen sellaiset pikkupelit. Suosittelen!

+ LEGO-PELI!
+ ILONEN MUSA!
+ RAIVOSTTUTTAVAT HAHMOT! (se on muuten hyvä juttu)

-Siihen sitten joskus kyllästyy. HUOM:JOSKUS!

— 10/10 — arska94 4.6.2007 11:14 (muokattu kerran, 4.6.2007 11:14)

Tosi kiva peli hauskaa murjomista (-=

— 10/10 — Tuippi11 5.2.2008 16:27

Huonoa on se ettei ole yksin peli mahdollisuutta paitsi itse keksin mäiskiä toista typpiä ihan huvin vuoksi =) kaksin pelinä mainio mutta kauhea teho syöppö mutta kun saa tomimaan kunnolla niin on hyvä peli.
bugeja jotka on hauskoja:ilman päällä leijunta,kun menee kyljelleen ja lyö syntyy eräänlainen super isku.
siinä pari mutta bugeja kyllä löytyy joka tapauksessa 10 koska kaikki bugit on hauskoja =D

— 10/10 — knight hero 14.12.2008 10:21

Tämähän on ihan huippu peli!

Jos on koskaan pienenä leikkinyt lego-ukoilla ymmärtää tämän pelin viehätyksen.

Grafiikka on huippu luokkaa kuten myös fysiikka. Tulee eittämättä mieleen että fysiikka ja musiikki olisi kopioitu Taatin porrasturvista sillä Ukot pomppivat ja hakkaavat toisiaan todella hienosti ja realistisesti.

Tämä on kyllä täyttä hupaa kavereiden kanssa, pelattavuus on täysin kohdallaan ja taktiikkaakin pelissä piisaa, ei jää taistelu pelkästään toisten pään päälle hyppimiseksi tai break danceksi. Onhan tämä aika karu peli taistelijoilla on vain suunta näppäimien lisäksi hyppy ja isku nappi, mutta niitä ovelasti yhdistelemällä saa aika ovelia iskuja. Ei tämä peli kuitenkaan sovi perheen pienemmille vaikka veri on korvattu punaisilla palikoilla niin raajat lentelevät hauskasti, On aina hauskaa katsella kun kaveri hyppää ja tiputtaa vihollisen pään ilman jalkoja ja käsiä.

Ärsyttää vain muutamat (Grafiikka)bugit, karu musiikkia ja kovat laite vaatimukset.

EDIT: Tuli vielä mieleen että jos tämä olisi tehty palikka peli kilpailun aikana niin tämä olisi luultavasti voittanut.

— 9/10 — Miksu 19.6.2004 23:05 (muokattu kerran, 19.6.2004 23:17)

Kaverin kanssa on aina kunnon naurut, kun pelataan tätä. Hassuja bugeja! Tosiaan musiikki on kuin suoraan jostain homodiskosta.

— 9/10 — samppu 23.9.2008 9:54 (muokattu kerran, 23.9.2008 9:55)

Miksu: Varmasti olisi :)

Todella hyvä suomipeli, ja kauniskin vielä. Pelaaminen on todella kivaa veljen kesken. Peli ehkä on hieman hidas, muttei se pahemmin estä nauttimasta. Aivan loistava tekele, taas saatiin näytteitä suomalaisten taidoista! Parhaimmillaan kaksinpelinä (varmasti kun on ainoa vaihtoehto).

— 8/10 — Örkki from Finland 19.11.2004 19:13

Yksi suosikeistani!
Kaverien ja veljen kanssa pelattiin, ja hauskaa oli.
Äänet ja grafiikka ovat hyviä,eikä pelattavuudessakaan ole moittimista. Miinusta tulee bugeista,esim: joskus tyyppi hajoaa yhtäkkiä täysin ja jää ilmaan leijumaan tai Säädöt täytyi joka kerta säätää uudelleen.

Suosittelen ;)

— 8/10 — tyyppi00 2.1.2007 9:07 (muokattu kerran, 2.1.2007 9:28)

iha ok peli kannattaa ladata ja kokeilla

— 8/10 — snipecurse 6.9.2008 12:18

Jälleen peli, joka loistaa kaveriporukoissa. Vaikkei koko illan hupia BlockoFighter tarjoakaan, kyllä muutama pakollinen erä on hyvä ottaa siinä vaiheessa iltaa, kun tunnelma on sopivassa nousukiidossa.

Pelitaktiikan olennaisiin osuuksiin kuuluvat ainakin rämpytys, huudahtelu ja luonnollisesti vastustajan mollaus ja täydellinen tuhoaminen.

Vaikka ensimmäiset pelit voivat armotta jäädä jurraamaan siihen pisteeseen kun jompikumpi - tai molemmat rämpyttelevät käsiään ja jalkojaan kentällä pyörien, alkaa ihan oikea kontrollikin jossain vaiheessa iskostua pelaajien takaraivoon.

Toisaalta pelin tarjoama päättömyys ja muutamat bugit vain maustavat pelitunnelmaa - aina pelaamisen ei tarvitse olla niin vakavaa. Oikeastaan ei ole väliä kuka voittaa, kunhan kokemuksesta saa hyvät naurut.

— 7/10 — naabip- 9.7.2009 2:45