Laskuvarjojääkäreiden hyökkäykset ovat aina ikäviä yllätyksiä. Kauan odotettu hetki on käsillä, kun rahat viimeinkin riittävät ikiomaan ydinaseen ostamiseen. Ensimmäinen raketti aurinkoon on laukaistu. Yksi pelin monista bugeista: Tyhjän päällä olevat rakennukset. |
Komenna ja valloitaIdeana pelissä on tuhota vihollisen tukikohta keinoja kaihtamatta. Pääasiallisesti tämä hoidetaan helikoptereilla lentämällä ja vihollisen niskaan tuhoa kylvämällä, mutta ramboilemaan pääsee myös sotilailla. Risteilyohjuksillakin pääsee vihollisia kurittamaan.
Tasossa on kaksi eri pelimoodia. Klassisessa pelimuodossa pelaaja saa alussa haltuunsa valmiin tukikohdan, yhden risteilyohjuksen, loppumattomasti helikoptereita ja runsaasti sotilaita, joita tulee ajan myötä lisää. Klassinen pelimuoto sopiikin hyvin aloittelijoille, koska turha tukikohdan rakentelu ja joukkojen osteleminen on jätetty pois, ja pelaaja saa siirtyä suoraan toimintaan.
Toisessa pelimuodossa, kampanjassa, saa pelaaja alussa ennalta määrätyn summan rahaa sekä tukikohdanrakennusauton. Näiden turvin täytyykin sitten rakentaa oma tukikohta sekä ostaa helikoptereita, palkata sotilaita sekä tietysti tuhota vihollisen tukikohta. Kampanja-pelimuoto upposi ainakin minuun paremmin, koska oman tukikohdan rakenteleminen tuntui jotenkin vaan hauskemmalta kuin valmiin tukikohdan puitteissa toimiminen. Kampanja pelimuoto lisää peliin myös taktisia elementtejä, sillä rajatuilla joukoilla tulee mietittyä hieman enemmän kannattaako sitä kopteria sittenkään uhrata.
Molempia pelimuotoja voi pelata joko yksin tietokonetta vastaan, ihmispelaajan kanssa tai vaikka molempien kanssa yhtä aikaa. Valitettavasti mitään kovin kattavaa yksinpelikokemusta on turha hakea, sillä minkäänlaisia tehtäviä ei ole, vaan pelaaja joutuu yksinkertaisesti ottelemaan tietokonevastustajaa vastaan samoilla tylsillä areenoilla ainoana päämääränä vihollisen täydellinen tuhoaminen. Onneksi ihmispelaajaa vastaan otteleminen onkin jo paljon hupaisampaa.
Peliin voi ottaa osaa 1-4 pelaajaa, joista tietokoneita voi olla vaikka kaikki. Silloin pelaaja tosin joutuu tyytymään katselemaan tietokonepelaajien taistelua, ja eihän se ole kivaa. Mitä enemmän pelaajia pelissä on mukana sitä hauskemmaksi ja kaoottisemmaksi peli muuttuu. Valitettavasti olin havaitsevinani pelin kaatumisriskin kasvavan eksponentiaalisesti pelaajamäärän kasvaessa. Varsinkin tietokonepelaajien kohdalla tämä näytti huolestuttavan todelta.
Tasossa on kahdeksan erilaista taistelutannerta, joiden aiheet vaihtelevat kirjaimellisesti maan ja taivaan välillä. Valitettavasti kenttäsuunnittelussa on sattunut muutamia onnettomia suunnitteluvirheitä, sillä yksi kentistä näyttää parallaksivierityksen ollessa päällä melko koomiselta ilmassa leijuvine palmunlehvineen. Lisäksi joissain kentissä on niin korkeita huippuja ettei niiden yli pääse lentämään kaikilla koptereilla.
Etenkin tietokonepelaajilla on suuria vaikeuksia niissä kohdissa, ja usein ne tuhosivat kopterinsa lentämällä seinämiä. Myös ilmassa olevat näkymättömät kappaleet häiritsivät lentelyä joissain kentissä.
Jos kentät pääsevät joskus loppumaan kesken voi mukana tulevalla kentänteko-ohjelmalla luoda uusia. Se toimii samalla periaatteella kuin niin monet muutkin menneiden aikojen kenttäeditorit, eli kuvia kentiksi muuntamalla. Rakenna ja rankaiseErilaisia rakennuksia tukikohtaansa saa pykättyä useita erilaisia. Perustukikohdasta löytyy yleensä helikopterihangaareita, parakkeja, tutka-asemia, Ilmatorjuntalaitteita, konekivääritorneja ja muita mukavia laitteita. Tukikohtaansa saa koristella myös piikkilanka-aidoilla, jotka oikein käytettyinä vartiotornien kanssa ovat varsin käyttökelpoisia, sekä lipputangoilla. Sellaiset strategiaklikkailuijen perusominaisuudet kuten sähköntuotantolaitokset ja resurssienkeräyskeskukset on jätetty nurkkaan häpeämään. Sähköstä ei tarvitse huolehtia ja rahaa kilisee kassaan sitä mukaa kun vihollisia lakoaa maahan.
Helikoptereita pelissä on neljä erilaista, joista tosin kaksi on vain eri muunnelmia samasta kopterista. Mukana on maakohteita vastaan suunniteltu konekiväärillä ja pommeilla varustettu kopteri, vikkelästi liikkuva ohjuksia sylkevä ilmataistelukopteri sekä kaksi raskasta kuljetuskopteria. Toiseen versioon kuljetuskopterista saa kyytiin laskuvarjojääkäreitä ja pommeja, kun taas toinen on pelkällä superraskaalla pommilastilla varustettu kuolemantuottaja. Erikoisena hienoutena helikoptereissa on heittoistuin, jolla voi pelastautua kuolemaan syöksyvästä kopterista. Tätä hienoutta ei tosin ole asennettu kuljetuskoptereihin. Kopterit ovat samat kaikilla neljällä osapuolella, mutta sen verran vaivaa on nähty, että jokaiselle joukkueelle on tehty omat kopterigrafiikat.
Pelkkien ilmavoimien varaan ei moderni sodankäyntikään luota. Pelissä on mukana kolme eri jalkaväkityyppiä. On tavallinen perussolttu, rakennuksia korjaava taistelupioneeri ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä itsemurhakommando. Kaikilla sotilastyypeillä on sama heikkotehoinen perusase. Kovin suurta uhkaa ei jalkaväki koptereille aiheuta, ja kaiken lisäksi sotilaat kuolevat ensimmäisestä osumasta. Jalkaväen tarkoitus onkin lähinnä estää vihollisen jalkaväkeä pääsemästä pelaajan tukikohtaan ja sen jälkeen tuhota vihollisen tukikohta. Jalkaväen voimaa ei kuitenkaan pidä aliarvioida, sillä usein käy niin että pienet jalkaväkiryhmät pääsevät huomaamatta tukikohtaan, josta niitä onkin todella vaikea saada tapetuksi kaikkien rakennuksien ollessa tiellä. Jalkaväellä on hupaisa tapa suoriutua esteistä. Jos sotilaan edessä on este jonka yli se ei voi kävellä se singahtaa esteen läpi sen huipulle ja jatkaa sieltä matkaansa. Melko koomisen näköistähän tämä on, mutta on se ainakin toimiva ratkaisu siihen miten sotilaat pääsevät kulkemaan usein perin epätasaisen kentän läpi.
Poikkeuksena perussotilaisiin ja taistelupioneereihin on itsemurhakommandot. Se on ainut sotilastyyppi jolla pelaaja pääsee itse juoksentelemaan. Itsemurhakommandoilla on myös nimensä mukaisesti mahdollisuus uhrata henkensä isänmaan puolesta räjäyttämällä itsensä. Tämä räjähdys on teholtaan melko huomattava, ja suuressa vihollisryhmässä se voi aiheuttaa melkoista tuhoa. Sillä voi myös tuhota joitain heikoimpia rakennuksia. Itsemurhakommandot voivat myös kaapata vihollisen kopterihangaareista siellä turhan panttina lojuvia koptereita. Tämä kuitenkin onnistuu aniharvoin, mutta onnistuessaan on aika ilkeä temppu. Vihollisen puolustuslaitteet eivät nimittäin reagoi pelaajan anastamaan kopteriin, vaan sillä saa rauhassa ammuskella vihollisen rakennuksia. Ongelmia syntyykin siinä vaiheessa kun omaan tukikohtaan pitäisi palata. Siellä vastaanotto vihollisen väreissä lentävälle pelaajalle saattaa olla vähemmän lämmin.
Jos vihollinen on tavallistakin sitkeämpi ja kestää kaikki perinteisten aseiden iskut, on aika siirtyä hieman tehokkaampien asejärjestelmien pariin. Tasossa ‘superaseita’ edustavat perinteiset risteilyohjukset sekä ydinkärkiohjukset. Näiden joukkomurha-aseiden pariin pääsee kunhan tukikohdassa on vain toimiva ohjussiilo. Risteilyohjukset ovat melko halpoja ottaen huomioon niiden aiheuttaman tuhovoiman, mutta niitä on hankala ohjata ja ilmatorjunta voi tuhota ne hyvinkin helposti. Sen sijaan järjettömän kalliin ydinohjuksen alasampuminen alkaakin olla jo pieni mahdottomuus. Ohjausvaikeudet ovat tosin yhä tallella, mutta sillä olekaan niin paljon väliä minne ydinohjus sattuu laskeutumaan. Suunnaton tuho on varmaa joka tapauksessa.
Ydinohjuksen hinnalla tosin saisi ostettua 40 maataistelukopteria, joten ihan pieniin kohteisiin ei ydinaseita kannata tuhlata.
Kaikki ostetut yksiköt siirtyvät varastoon niihin rakennuksiin joista niitä hankitaan. Helikopterit ovat siis helikopterihangaareissa ja sotilaat parakeissa. Mutta jos kaikki tietyn tyyppiset rakennukset tuhoutuvat, menetetään myös kaikki niissä olevat yksiköt. Tämän takia kaikkia rakennuksia kannattaa olla useampiakin kappaleita, sillä mikään ei harmita enempää kuin koko helikopteriarmadan tuhoutuminen risteilyohjusiskussa. Tasotonta tekoälyäTietokonepelaajien älykkyydelle ei valitettavasti voi hurrata. Onnettomien paras taktinen liike kun tuntuu olevan suurimmalla pommilastilla varustetun kopterin kanssa vihollisen kopterihangaareita kohti lentäminen. Puolustuslaitteistoa ne eivät vaivaudu väistelemään, ja kaiken lisäksi tietokone lentää aina maksimikorkeudessa johon onkin todella helppo osua hakeutuvilla ohjuksilla. Jos tietokonepelaajat nyt joskus sattuvat perille pääsemään alkavat ne lennellä kohteen yläpuolella villisti pommeja pudotellen. Melko epätaloudellinen tämä taktiikka on, mutta kyllä sekin loppujen lopuksi tulosta tuottaa.
Suurta surua tuottaa myös katsella kuinka risteilyohjukset iskeytyvät kymmenillä metreillä ohi pelaajan tukikohdasta, tai kuinka vihollisen pommilastissa oleva kuljetuskopteri hakkaa päin kalliota, jonka yli se ei pysty lentämään. Tietokoneella on myös hupaisa tapa yrittää aina ampua kaikkia pelaajan pudottamia pommeja. Siksi tietokoneen ohjaaman tukikohdan päällä leijaileva pelaaja voikin saada apua viholliseltaan, joka yrittää pudottaa pommeja pelaajan pommien päälle, ja näin tuhoaa samalla omaa tukikohtaansa. Jalkaisin ei tietokone uskalla lähteä seikkailemaan, vaikka muutaman kerran konepilotti onnistuikin helikopteristaan laskuvarjolla hyppäämään. Näissä harvoissa tapauksissa ne rynnistävät päätä pahkaa kohti lähintä kopterihangaaria ja yrittävät luvattomasti käyttöönottaa pelaajan arvokkaita helikoptereita. Myös sellaiset hienoudet kuin laskuvarjosotilaat jäävät tietokoneelta käyttämättä. Tietokonepelaajille on mukavana lisänä kolme eri vaikeusastetta, joiden erot näkyvät ehkä parhaiten siinä, miten hyvin ne rakentavat tukikohtaansa kampanja-moodissa. Huom! Tasosta on nykyään saatavilla windowsiin portattu versio (vaatii alkuperäisen Tason).
Taso on menneinä vuosina suurta kunniaa kerännyt peli. Se yhdistelee tukikohdan hallintaa ja helikoptereilla lentelyä todella onnistuneesti ja tuloksena onkin todella mehevä moninpelikokemus. On surullista, että niin monilta nykykoneiden omistajilta jää tämäkin elämys kokematta, koska peli on hyvin ankarasti dossiin sidottu. Harmaita hiuksia saattaa aiheuttaa myös vanhentunut äänijärjestelmä, tuo pahamaineinen kaikkien pelkäämä Midas. Midaan kosketusMuinaisen äänijärjestelmän turvin toteutettuna saattavat pelin äänet jäädä useilta kuulematta. Antiikkisella testikoneellakin äänet sanoivat sopimuksen irti muutamia kertoja, joten en uskalla edes kuvitella mitä tapahtuisi uudemmilla koneilla. Vaan eipä tuo nyt loppujen lopuksi kovin suuri menetys lienekään. Äänet eivät paljoakaan eroa niistä tutuista rätinöistä ja pamahduksista joita muutkin pelit niin ahkerasti tarjoilevat. Sotilaiden aseen ääni tosin kuulostaa lähinnä naurettavalta piipitykseltä eikä miltään kunnon aseelta.
Musiikkia peliin on tehnyt neljä eri henkilöä, mikä selittääkin kappaleiden laadun ja tyylin vaihtelevaisuuden. Ainakin osa musiikkikappaleista kuullosti aivan kelvollisilta, mutta pitemmän päälle kuunneltuna ne alkavat pikkuhiljaa tympäisemään. Onneksi musiikkiin ei tunnu juurikaan kiinnittävän huomiota kiivaan toiminnan viedessä pelaajan huomion toisaalle. Yhteensä kappaleita on seitsemän, mutta niistä vain neljää voi soittaa pelin aikana. Kolme muuta ovat alkuvalikko, pistetaulukko ja loppumusiikit.
Jotkut saattavat sanoa Tasoa "törkeän rumaksi tekeleeksi". Noh, onhan peli jo toki aika karun näköinen mutta minkäs sille mahtaa. Kehitys etenee nykyään sitä vauhtia että suurin osa nykypeleistä näyttää rumalta jo siinä vaiheessa kun ne vasta tulevat ulos painosta. Monet saattavat tosin ihmetellä miksi kummassa peli näyttää noin antiikkiselta, vaikka se on julkaistu vasta vuonna 1998. Tämähän johtuu siitä, että pelin kehittely aloitettiin jo monia aikoja sitten, eikä graafiseen ulkoasuun ole sen jälkeen mitään valtavia muutoksia tehty. Tasokas suoritusVaikka Taso onkin kärsinyt ankarasti ajan kynsissä, on se vieläkin viihdyttävä kokemus etenkin kavereiden kanssa pelattuna. Taso on nykyään freewarea, joten enää ei pitäisi hinnankaan olla esteenä pelistä nauttimiselle. Kaveriseuran puute sen sijaan saattaa muodostua suureksikin esteeksi, sillä Taso on ennenkaikkea moninpeli. Sen viehätys perustuu suurilta osin siihen riemuun, jota tuottaa kaverin totaalinen nöyryyttäminen. Tietokonetta vastaanhan tämä ei tietenkään ole läheskään niin hauskaa, joten yksinpelin ystävät saattavat pettyä. Toinen valitettava ongelma on pelissä esiintyvät lukuisat bugit joiden ansiosta peli saattaa kaatuilla silloin tällöin. Onneksi pelin kaatuminen tuntui olevan vähäisempää ihmisiä vastaan pelattaessa. Niille jotka vain sattuvat omistamaan hieman vanhemman koneen ja laajan kaveripiirin voi Tasoa suositella lämpimästi. |