Suomipelit – Molez

Vuonna 1997 alkunsa saanut Molez toimi pioneerina suomalaisille, sivulta päin kuvatuille, reaaliaikaisammuskeluille. Jossain määrin jopa legendaksi muodostunut peli tuntuu kuitenkin jo jääneen uudempien jäljitelmiensä jalkoihin.

FRACTiLE Gamesin klassikko ei kuitenkaan ole tehty aivan puusta, vaan pinnan alla jyllää kaikesta huolimatta melkoinen tehomylly. Pelattavaa riittää kavereiden kanssa melkoisesti, ja toimivana kokonaisuutena jaksaa Molezin rummutus soida illasta toiseen lähes taukoamatta. Aika on silti jättänyt jälkensä peliin, mikä tekee nautinnosta hieman hankalasti saavutettavan.

Peliruudun täydeltä

Molezin yksi tylsimmistä puolista on se, että pelin tapahtumat rajoittuvat näyttöruudun kokoiselle pelikentälle. Tietysti se on käytännöllistä ja selkeää, mutta taistelukenttä on niin harmillisen pieni, ettei sen sisälle tahdo oikein mahtua. Ja kun huomataan että soramontulla on yksi myyrä liikaa, herää kysymys: kumpi? Sen saakin sitten selville vain yhdellä keinolla. Kentät rakentuvat erilaisista osasista, kuten maasta, kivistä ja mitä eriskummallisimmista koristuksista. Jokainen näistä on osa erilaisia kenttäsettejä, joiden mukaan pelikenttä muodostuu. Tällaisia paketteja voi väsäillä itsekin, jos kuvankäsittely on hallinnassa, mutta tilannetta rajoittaa se, että ohjelma lataa kenttäseteistä alussa vain kuusi. Näin ollen muita settejä tulee pelikansiosta vähentää, jotta omansa saa näkyviin. Tämän jälkeen voit luoda pelissä satunnaisia kenttiä, joista yksikään ei siis ole samanlainen. Pelin mukana tulevat kenttäsetit ovat varsin mielekkään näköisiä, joten niillä toki pärjää pitkälle. Jos erilaisista kaivos- ja inferno-teemoista ei kuitenkaan löydy mieleistä, niin älä murjota, vaan tee sellainen itse.

Pelin väripaletti on hyvin tumma, ja siitä on erittäin vaikea saada selvää. Onneksi myyrillä on aseissaan tähtäimet, sillä muuten pyssyillä huitominen olisi käytännössä katsoen mahdotonta. Pieniä myyriä ei tahdo tummasta parallaksista edes erottaa. Melko mitäänsanomattomia ovat myös pelin graafiset efektit. Räjähdykset näyttävät typeriltä laikuilta ja välillä ruutu välähtelee ihan valkoisena pommituksen voimasta. Mitään hienoa tässäkään ei kuitenkaan ole, vaan niiden laimeus syö vain peli-iloa entisestäänkin. Aseista graafisesti hienoin lienevät piikkipallot, joiden metallinen hohde näyttää suorastaan houkuttelevan kylmältä.

Äänipuoli on pelissä myöskin harmillisen lattea. Räjähdysten voimasta ei ole tietoakaan. Päin vastoin - ne ovat verrattavissa pienen pieneen paukahteluun. Pelin aineksia sekoitellessa taisi siis unohtua järeys kokonaan lisäämättä. Musiikit ovat niin masentavan yksinkertaisia ja huonolaatuisia, ettei niistä jää juuri jälkipolville kerrottavaa. Saman asian olisi varmasti ajanut hiljaisuus ehkä vielä paremminkin, mutta musiikin tekeminen pelkästään sen musiikin paikan täytteeksi ei näytä tuottaneen hedelmää.

Myyrämamboa

Kentällä liikkumisessa on omat hankaluutensa. Aluksi täytyy löytää napit, joista myyrä lapioi santaa sivuun ja sinkauttaa itsensä mukavasti ylöspäin. Köyttä pelissä ei todellakaan ole, vaan sen virkaa korjailee eräänlainen ponnahduslaite. Sen pystyy heittämään mihin suuntaan tahansa, ja osuttuaan kiinteään aineeseen, se nykäisee jyrsijän välittömästi itseään kohti. Tällä tavoin on erittäin helppoa sinkoutua paikasta toiseen, sillä myyrien hypyt ovat suhteellisen pieniä. Tietysti liikkumisessa jotain ikäviä muttia riittää. Ensinnäkin pienen pieni myyrä ei tahdo millään mahtua läpi aukoista, jotka silmämääräisesti näyttävätkin aivan sopivilta. Niinpä tunnelien putsaamiseen ja leventämiseen meneekin aina aikaa aivan tyhjän päiten. Se, että pelaaja on aina jumissa, ei todellakaan paranna pelinautintoa. Toinen asia, joka on melko turhauttavaa, on että toista asetta ei voi käyttää, ennen kuin edellinen on ladattu. Tämän vuoksi kuolema usein kerääkin ennenaikaisesti satoaan, eikä virheisiin olekaan kovin paljoa varaa.

Asepuolta on Molezissa kohtalaisesti, ja listaa komistavat tavallisten kranaattien ja ohjuksien lisäksi muutamat erikoisemmatkin aseet. Halikot, miinat ja mini nuket ovat tietysti hyvin tärkeitä pelissä, mutta erilaiset hienot ja modernit aseet kuten fireblaster, seeker ja larpa onnistuvat herättämään hienoista mielenkiintoa niiden käytön vuoksi. Aseissa on heti alussa tietty lipasmäärä, joka täyttyy joko pelaajan kuollessa, tai hänen saadessaan jostain lisää lippaita. Tämän asetuksen voi kuitenkin säätää pois päältä, jolloin peli muuttuu paljon rennommaksi ja osittain myös helpommaksi. Pelin mukana tulee eräänlainen editori myös aseita varten, jonka avulla niiden nimiä ja ominaisuuksia voi muutella aivan äärirajoille asti. Jos jonkin aseen tehokkuus siis tuntuu mättävän, menet vain editoriin ja muutat sen ammusmäärän vaikkapa viiteen tuhanteen. Luulisi asian korjaantuvan. Tietysti tämä voi tehdä pelin varsin epämukavaksi ja jopa epäreiluksi muiden kannalta, mutta täytyyhän sitä itsekin joskus voittaa.

Pelin asetuksista löytyy vipua ja nippeliä lähes jokaiseen tarvittavaan asiaan. Pelin kirkkautta voi säätää tarvittaessa, ja niin tietysti myös pelissä tarvittavien fragien määrää. Pitkänäköisesti pelin ohjausjärjestelmää ei myöskään olla rajoitettu näppäimistöön, vaan myyrät tottelevat myös joystickin komentoja. Näin ollen peliä voi pelata jopa neljä pelaajaa yhdessä. Myös itsemurhat voi pelissä kääntää pois, jos pelaajat ovat hiemankaan huolimattomampia henkikultansa kanssa. Kaikkein huvittavin asia, jonka pelissä kuitenkin voi asentaa päälle, on Total Massacre Mode. Jokainen voi itsekseen miettiä, mitä siitä mahtaakaan tapahtua.

Kaikesta huolimatta...

Kun pelin saa kunnolla vauhtiin, ei näppäimistön ääreltä aivan hetkessä seisahdutakaan. Heti alkuun useiden tuntien pelisessiot ovat aivan tavanomaisia, mutta myöhemmin ne muuttuvat muutamien fragien ajanvietoksi. Moleziin ei kuitenkaan ikinä oikein pysty kyllästymään. Vaikka jonain päivänä tuntuisikin, että sitä ei jaksa enää sekuntiakaan, alkaa sormien päissä kuitenkin seuraavana päivänä taas ikävästi syyhytä myyräntappohimo. Valitettavaa toki on, että peli ei ajan saatossakaan pysty tarjoamaan oikein mitään uutta, vaan tutut kaavat sitovat sitä tiukasti aina jokaiseen pelikertaan.

Molez on iästään huolimatta onnistunut pysymään varsin miellyttävänä pelikokemuksena nykypäivänäkin, eikä vanhahtava grafiikka ja heikot äänet paljoa tosipelaajia liikauta. Suppeutensa vuoksi pelistä kuitenkin katoaa ajan mittaan se kaikkein kirkkain terä, eikä siitä sen jälkeen pysty enää tosissaan nauttimaan. Myöhemminkin peli kuitenkin tarjoaa leppoisia kamppailuita kaveriporukan kesken, eikä niiden lopputulosta pysty ikinä oikein varmasti arvaamaan. Taitoa mitataan tässäkin ammuskelussa, ja nopeat luonnollisesti syvät hitaidenkin edestä.

Lataustilastot

Latausmääriä / kuukausi