Suomipelit – Shadowgrounds

Shadowgroundsin uusin versio on 1.05. Se on tärkeä paketti, jossa korjataan lukuisia bugeja ja virheitä pelin kieliasusta sen toimintaan. Kaikkia kokoversio-Shadowgroundsin omistajia suositellaan siirtymään uuteen versioon. Tämä Suomipelit.com-arvostelu on tehty pelin julkaisuversiosta 1.0, eikä tekstissä mainittavia bugeja enää todennäköisesti ole olemassa tässä uusimmassa versiossa.

Tässä arvostelussa käytetään suuria kuvakaappauksia. Saadaksesi ne esille, klikkaa kuvien pienempiä versioita.

Frozenbyte on uusi suomalainen pelitalo, joka varmasti tavoittelee asemaa suurten kotimaisten, Remedyn, Bugbearin ja Housemarquen rinnalla. Frozenbyten ensimmäinen peli, sci-fi-räiskintä Shadowgrounds, on nyt viimeinkin julkaistu. Peli muovautui julkaisukuntoon neljän vuoden kehityskaaren aikana. Tuona aikana sitä työstettiin muun muassa Frozenbyten perustajan autotallissa, ja muutama aiempi peli-idea ehdittiin heittää tunkiolle. Olosuhteet eivät olleet ihanteelliset klassikkopelin synnylle. Tämän pelinkö pitäisi avata Frozenbytelle kansainvälisten pelijulkaisijoiden rahahanat?

Shadowgroundsissa on potentiaalia. Peli osoittaa verkkaisen alun jälkeen olevansa huippuviihdyttävää räiskintämeininkiä, jossa erinomaiset grafiikat sekä hieno soundtrack ylläpitävät käsinkosketeltavaa tunnelmaa.

Valloittajat ulkoavaruudesta

Shadowgrounds sijoittuu vajaan sadan vuoden päähän tulevaisuuteen. Pelin päähenkilö, Wesley Tyler, työskentelee Jupiterin maankaltaistettuun Ganymedes-kuuhun perustetussa kolonisaatiossa esimiestehtävissä. Epäonnisen Tylerin työnkuva muuttuu perusteellisesti, kun hän saa syyt niskoilleen kuolemaa kylväneestä onnettomuudesta yhdyskunnassa. Hänet alennetaan mekaanikoksi sotilasjärjestön tukikohtaan.

Tylerin kurjaan arkeen tulee kuitenkin eräällä työkomennuksella perin yllättävä käänne. Hän on ensimmäisten joukossa todistamassa, kuinka ulkoavaruudesta saapuneet vihamieliset ja raakalaismaiset muukalaiset alkavat systemaattisesti tuhota kaikkea eteensä sattuvaa, oli se sitten elävää tai elotonta. Kukaan ei tunnu tietävän, mistä oliot ovat tulleet. Tapahtumat imaisevat Wesley Tylerin mukaansa, ja pian hän huomaa olevansa mukana pelastamassa Ganymedes-kolonisaatiota väistämättömältä tuholta. Muukalaisten alkuperä ei ole ainoa kysymys, jolle Tyler etsii vastausta. Kolonisaation johto-organisaatioilla tuntuu olevan jotain salattavaa...

Valot pois, tunnelma kattoon

Shadowgrounds on ilahduttavan perinteinen räiskintäpeli. Peli on vahvasti juonivetoinen, mutta suurimmat harppaukset juonessa tehdään kenttien väleillä. Tarkennuksia Ganymedeen tapahtumiin tehdään kaikkialla lojuvilla henkilökohtaisilla lokeilla. Kolonisaation erilaisiin kohteisiin sijoittuvissa kentissä Wesley Tylerillä on poikkeuksetta ohje rynnistää pelialueen päästä toiseen. Matkan varrella tulee hidasteita vastaan, kuten avainkorttipulmia, pelastettavia siviilejä tai panssaroituja kyborgimuukalaisörmyjä, mutta korkeampi tavoite on aina selvillä. Joskus seikkaillaan Jane Arwyn -nimisen neitokaisen seurassa. Hän toimii Tylerille teknikkona tai tulitukena. Vähän höhlästi Arwyn on kuolematon, mutta parempi niin varmaan. Muihin henkilöihin kuuluu muun muassa armeijamies Baxter, jonka tehtävä on edustaa etnistä vähemmistöä ja pakollista kovista Shadowgroundsissa.

Valolla ja pimeydellä on suuri rooli Shadowgroundsissa. Valtaosa pelistä liikutaan yksin ja pilkkopimeässä, pelaajan ainoina liittolaisina ase, olalle kiinnitetty taskulamppu sekä liikkeen tunnistava tutka. Pimeydellä on pelillistä merkitystä juuri siksi, että esimerkiksi ulkoilmakentissä on harvoin mitään muuta valoa kuin pelaajan fikkarin luoma. Jotkut muukalaisvihulaiset karttavat Tylerin valokeilaa. Pimeydellä voi tehokkaasti rakentaa pelistä pelottavan, mutta Shadowgroundsissa siinä ei ole onnistuttu. Peli ei ole mitenkään kauhistuttava, ainakaan sille asetetun ikärajan täyttäneille henkilöille (K-15). Tunnelmanluojana pimeys toimii kuitenkin mahdottoman tehokkaasti, ja kouliintuneinkin kauhupelaaja hätkähtää Shadowgroundsin alussa muutamasta erinomaisesti ajoitetusta äänitehosteesta. Varjojen leikkiin perustuu myös Shadowgroundsin uskomaton ulkonäkö: kaikki objektit heittävät omat varjonsa maastoon ennennäkemättömällä tavalla. On ravisuttavaa ja samalla hienoa, että juuri Suomesta ilmestyy tällainen peli.

Wesley Tylerillä on käytössään kokonaisuudessaan kymmenen asetta. Omaperäisyyksiä ei juurikaan ole, perinteiset pistoolit, kranaatinheittimet, minigunit ja futuristisemmat aseet ovat mukana. Shadowgrounds tekee tavanomaisista aseistaan kiinnostavia ja hauskoja päivitysjärjestelmän avulla. Se toimii kuolleilta vihollisilta kerätyistä päivitysosista niin, että jokainen päivitys maksaa tietyn määrän niitä. Hinta kasvaa mitä edistyneempi ase on kyseessä. Jokaiseen aseeseen saa kolme päivitystä, ja kaksi niistä ovat melkein samat kaikilla, tyyliin suurempi lipas, nopeampi latausaika tai suurempi tulinopeus. Kolmannella sitten tehdäänkin eroa tavanomaisuuksiin. Esimerkiksi liekinheittimellä voi läikyttää maahan bensiiniä, jolloin tulenarasta nesteestä saa taktisen ansan pelaajan hyödyksi. Minigunin voi asettaa maahan turret-tyyliseksi tulitueksi, ja rynnäkkökivääriin saa tainnuttajan. On ilahduttavaa huomata, että Shadowgroundsin aseille on monipuolista käyttöä koko pelin ajan. Jopa negatiivisessa mielessä, sillä päivitetty pistooli on turhan tehokas. On typerää, että pistoolilla on kätevämpää hankkiutua rivimuukalaisista eroon kuin esimerkiksi konetuliaseella. Erilaisia vihollisia Shadowgroundsissa on kiitettävä määrä. Mukana on monenlaista örveltäjää raatelevista saalistajista kyberneettisesti vahvistettuihin jättiläisiin. Spektaakkelimaisia loppupahistaistelujakaan ei ole unohdettu.

Shadowgroundsin Ganymedes on kiinnostava paikka. Matkan varrella kohti loppunäytöstä Tyler kahlaa muun muassa vedenkäsittelylaitoksen läpi, vierailee New Atlantiksessa, kolonisaation keskuksessa ja löytää muutaman salaisen armeijan tukikohdan. Kaikki alueet ovat mielenkiintoisia ja niissä toimiminen olisi oikeassa elämässä varmasti täysin mahdollista. Viherkasvit, limuautomaatit, ruokasalit ja WC:t, kaikki on elämänmakuista. Pelin kentät vaihtelevat laajasta erittäin laajoihin, ja niiden huolellinen läpikoluaminen kestää mahdollisesti jopa tunteja runsaiden yksityiskohtien ansiosta. Tarkkaavainen pelaaja voi löytää New Atlantiksesta TV-ohjelmiston, joka on alusta loppuun hulvatonta sisäpiirin vitsailua. Valitettavasti Shadowgroundsin kolme viimeistä kenttää ei pysty pitämään yllä pelin alkupuoliskon upeaa laatua, vaan sortuvat laatikkomaisiin huonerakenteisiin ja pitkiin aneemisiin käytäviin. Nämä viimeisetkään kentät eivät toki ole aivan menetettyjä tapauksia, mutta enemmän puhtia olisi niiltäkin odottanut.

Pyssysankari Tyleriä ohjataan näppäimistön ja hiiren yhdistelmällä, tai vaihtoehtoisesti padilla. Oletuksena kamera seuraa hemmoa hänen selkänsä takaa katonrajassa. Kamera kääntyy, kun Tyler kääntyy. Mukana on myös vaihtoehtoinen kameramoodi, jossa ampuakseen oikealle koko ruumiin ei tarvitse kääntyä. Näin voi jatkaa juoksemista käytävää eteenpäin ja ampua eri suuntaan kuin eteen. Tällä ohjausmoodilla on omat selkeät hyötynsä, mutta sen hallitseminen on vaivalloista ilman padia. Näppisräiskijöiden kannattaa käyttää oletusasetuksia. Nykytrendistä poiketen Shadowgrounds sisältää myös neljän pelaajan samanaikaisen moninpelin samalla ruudulla. Yhteinen muukalaisten rei'ityssessio kavereiden kanssa olisi varmasti upea kokemus, mutta kaikki kolme lisäpelaajaa tarvitsevat omat peliohjaimensa, siitä miinusta. Verkkopeliä ei ole mukana.

Muukalaiset planeetta Idiotukselta

Shadowgroundsilla on omat ongelmansa. Ongelma numero ykkönen on selkeästi pelin juoni. Se on hölmö kuvaus avaruusolioiden invaasiosta, eikä se ole alkuunkaan painostava, niin kuin oli varmaankin tarkoitettu. Pelistä kerrotaan, että siinä taistellaan epätoivoisesti ylivoimaista vihollista vastaan, mutta tällaista kuvaa ei tarinasta saa. Epätoivoisuutta tuo Shadowgroundsiin vain musiikit. Pelin juoni on piirteiltään hämmästyttävällä tavalla yhteneväinen 90-luvun toimintamäiske-elokuva Independence Dayn kanssa. Shadowgrounds on juoneltaan lisäksi vähintään yhtä epärealistinen kuin ID4:kin, loppuratkaisua myöten. Välillä pelin päätön meininki naurattaa, välillä käsikirjoittajan puolesta tuntee häpeää.

Muut Shadowgroundsin pulmat liittyvät lähinnä tekniikkaan, eivätkä siksi kaikki ole niin ratkaisevia. Pelin pätkivästä tekoälystä on kuitenkin harmia. Välillä vihaisia muukalaisia ampuessa ne vain jähmettyvät pällistelemään keskelle tulta. Ikkunalasin toisella puolella olevat viholliset eivät huomaa pelaajaa, vaikka he olisivat kasvokkain, ja valokeilaan ei reagoida millään tavalla. Välillä tuntuu, että hämähäkin kaltaiset heikoimmat vastukset ovat Shadowgroundsissa kaikkein ovelimpia kiertäessään pimeydessä pelaajan selän taakse. Jos pelaaja tunkee itsensä kapeaan koloon, tuliaseettomilla vihollisilla ei ole pienintäkään mahdollisuutta tuottaa Tylerille vahinkoa. Joskus skriptauskin tuottaa ongelmia. Provectus-tasossa Alien-elokuvien kaltaiset saalistajat eivät pysty seuraamaan pelaajaa pudonneen avaruusaluksen kannelle, vaan jäävät rivissä seisoskelemaan kykenemättä tekemään mitään. New Atlantiksessa muutaman raskaasti aseistetun örmyn voi kaikessa rauhassa ampua, koska ne eivät reagoi mihinkään ennen kuin niitä koskeva skripti on laukaistu liikkeelle.

Shadowgroundsin julkaisuversiossa on ainakin kaksi pelinpysäyttäjäbugia. Toisessa pelaaja teljetään taistelun jälkeen pieneen tukikohdan eteiseen, eikä Tyleriä avustava Jane Arwyn koskaan tule päästämään pelaajaa eteenpäin. Shadowgroundsin loppupuolella pelaajat ovat raportoineet, etteivät mitenkään pääse yksinkertaisesta ajanmittaustehtävästä eteenpäin, vaikka muutaman kokeilukerran Arwynin pitäisi taas auttaa pelaajaa etenemään. Ilmeisesti Arwyniä pitäisi rankaista niskuroimisesta tai jotain. Pelinpysäyttäjäbugeihin voidaan laskea myös selittämättömät nykimiskohtaukset, jossa pelin sulava 40-60 kuvaa sekunnissa -ruudunpäivitysnopeus romahtaa reilusti alle yhteen kuvaan sekunnissa. Nämä absoluuttiset diashow't pysäyttävät pelin aina kuin seinään, sillä tavallisesti paikalle saapuu samalla monsterilauma. Kun fps on 0.2, siinä ei paljoa pahiksilta suojauduta.

Vähän merkityksettömämmästä pulmaryhmästä löytyy muun muassa reittejä maailman reunalle (lue: pelialueen reunalle), paikkoja joissa voi kävellä ilmassa ja esineitä joiden läpi voi kävellä. Kummallisimmassa tapauksessa panssaroitu mörssäri paljasti salaisen käytävän avaruuslaivan rakenteiden sisään. Kumma kyllä, siellä kuului sateen ropina, vaikka Ganymedeen pinta oli satojen kilometrien päässä alapuolella.

Tehostemyllytystä

Shadowgroundsia kauniimpaa peliä ei ole aiemmin Suomenmaalla tehty. Pelin maailma on upean näköinen ja sen erikoistehosteet jotakin mitä suomipeleissä ei olla totuttu näkemään. Monissa kentissä käytössä oleva vesitehoste lukeutuu ehkäpä upeimpiin koko maailmassa. Siitä heijastuu kaikki ja siihen lankeavat kaikki pelimaailman synnyttämät varjot. Shadowgrounds ällistyttää myös tuli- ja savutehosteillaan, jotka vääristävät ympäristöä, joka näkyy niiden läpi. Hienosti käytetyt hehkutehosteet näkyvät pimeillä käytävillä vakuuttavasti. Pelin asetuksista saa väännettyä kaikki herkut nollille, mutta sitä ei kannata tehdä, ellei ruudunpäivitys ole ylemmillä asetuksilla huomattavan huono.

Shadowgroundsin kentät ovat monipuolisia ulko- ja sisätilojen mallinnoksia. Ne ovat arkkitehtuuriltaan uskottavia ja samalla kiehtovan futuristisia ja nättejä, vaikka esimerkiksi korkeuseroja ei juuri käytetä hyväksi. Laajat kentät on kiitettävästi saatu optimoitua kevyiksi, eikä laitteistovaatimukset täyttävällä koneella nykimistä pitäisi esiintyä, kunhan ei heti ensimmäiseksi käännä resoluutiota ja antialiasointia kaakkoon. Joitakin pulmia voidaan esittää Shadowgroundsin grafiikoista. Ulkoilman kivikasojen polygonimäärät ovat huvittavan alhaisia, ja pelimoottorilla esitetyissä animaatioissa ilmenee välillä, että maaston piirtoetäisyys on aivan liian pieni. Noin puolen kilometrin päässä kamerasta tyhjään loppuva Ganymedes ei kyllä kauheasti lisää Shadowgroundsin uskottavuutta.

Shadowgrounds ei menesty animaatiopuolella. Tämä ei ole niin selkeää pelatessa, esimerkiksi viholliset on animoitu asiallisesti. Pelin välianimaatioissa jokaikinen ihminen kuitenkin jolkottaa ärsyttävän näköisesti jatkuvasti sama kivettynyt katse naamallaan. Keskusteluissa näytettävät puhuvat päät eivät nekään kunnioitusta herätä. Pelihahmoilla on monenlaisia tunnelatauksella varustettuja repliikkejä, mutta Shadowgroundsin kivikasvot tekevät niistä lähinnä naurettavia. Tämä tekee hallaa Shadowgroundsin muutenkin vaikeasti vakavastiotettavalle tarinalle.

Ganymedeellä rokataan

Kun musikaalinen herra Ari Pulkkinen päästetään jonkin pelin soundtrackin kimppuun, syntyy klassikkopelimusiikkia. Viimeksi StarFight VI: Gatekeepersin parissa loistanut Pulkkinen toimii jälleen tärkeänä lenkkinä tietokonepelin, tällä kertaa Shadowgroundsin, tiiviin tunnelman rakentamisessa. Hänen kynästään on syntynyt toinen toistaan hienompia musiikkikappaleita, niin rauhallista ambientia suvantovaiheisiin kuin heavy rockia taisteluihin. Oli tavattoman hienoa kuulla sääasemaksi naamioidussa sotilastukikohdassa selkeästi Fallout-vaikutteista tunnelmointia. Valley of Shadow -niminen kappale on taas kaikessa teatraalisuudessaan niin mahtavaa tunnelmointia, että lähes itkettää. Taisteluissa räiskyvä rock on aggressiivisuudessaan todella onnistunutta. Osassa Shadowgroundsin kappaleista kitarariffit on vimmaisesti soittanut Lordin kitaristina tunnettu Amen.

Äänitehosteissa kuljetaan kultaisella keskitiellä. Jotkin tehosteista purevat tehokkaasti, esimerkiksi muukalaisten huudot ovat vertahyytäviä. Vastapainona ovat muun muassa pistoolin ja haulikon äänet, jotka eivät varsinaisesti kuulosta esikuviltaan. Shadowgroundsin mukana tulee tuki monipistekaiuttimille (esimerkiksi 5.1), mutta jostakin arvoituksellisesta syystä se ei toiminut. Melkoinen harmi, sillä kolmiulotteinen äänimaailma olisi ollut peliin upea lisä varsinkin myrskyävissä ulkokentissä.

Shadowgroundsin kaikki repliikit ovat ääninäyteltyjä. Tämä herättää ristiriitaisia tunteita, sillä osa näyttelystä on älyttömän huonoa, mutta osa taas aivan kelpoa tavaraa. Shadowgroundsin ääninäyttelyn karmea puoli kulminoituu Jane Arwynin repliikkeihin. Ne ovat kauttaaltaan huonosti näyteltyjä, huumorintajuttomia ja yleensäkin niistä puuttuu tunteet, olivat ne sitten myötätuntoa, hätää tai ankaruutta. Tyleria kuuntelee jo paljon mieluummin. Hänen äänessään on välillä tiettyä sarkastisuutta, joka olisi voinut jäädä pelaajalta täysin huomaamatta ilman puhuttuja repliikkejä. Kun Tyler laukoo latteuksia, se on käsikirjoituksen syytä.

Ei hullumpi debyytti

Shadowgroundsin meriiteiksi lasketaan rautainen pelattavuus, hienot grafiikat ja mielenkiintoiset aseet sekä kentät. Pelin puutteet ovat lopulta melko pieniä, lyhyehkön ja helpohkon Shadowgroundsin uudelleenpeluuarvo ja vaikeusastekin nousevat uuden 1.01-version myötä huomattavasti kahden uuden vaikeustason siivittämänä. Shadowgrounds ei valitettavasti ole mitä vakain peli, peli sisältääkin lukuisia teknisiä pikkupulmia. Shadowgroundsin keskustelualueen perusteella niitä on yhtä paljon kuin PC-kokoonpanoja. Hämmästyttävin piirre Shadowgroundsissa on sen juoni. Pelin juoni osoittaa jatkuvasti olevansa epärealistinen, mutkat suoriksi -tyyppinen ja piittaamaton henkilöhahmojen motiivien ja menneisyyden valottamisesta pelaajalle. Juonen tarkentamiseen käytettyjä lokeja on liikaa, ja vaara kyllästyä niihin on suuri. Höhlän juonen voi sulattaa helpommin, jos sitä kuljetetaan sukkelasti. Sukkela on kuitenkin kaukana siitä, mitä Shadowgroundsissa nähdään, ja siksi pelin henkilöt laukovat ilmoille älyttömyyksiä. Esimerkiksi Jane Arwynin rooli on useimmiten olla pelin virallinen ihmettelijä "what?" ja "the what?!" -letkautuksineen.

Vajaan 30 euroa maksava Shadowgrounds on risuista huolimatta jokaisen maksetun sentin arvoinen. Tämä arvostelu on mittavin määrin luetellut pelin pulmia, mutta hyvät ominaisuudet vievät kokonaisuudellaan voiton kevyesti. Shadowgroundsista kannattaa maksaa jo siksi, että siten pelikansa saa suuremmalla varmuudella yhtiön uusia tuotoksia eteensä vastaisuudessakin. Ja mitä Shadowgroundsin ylläpitämästä laadusta voi päätellä, suurin Frozenbyte-hitti on vasta tulossa.

Lataustilastot

Latausmääriä / kuukausi