 Kumoonin bonuskentät: kuin luodut aggressionpurkuun.  Vielä on viilaamista Kumoonin fysiikanmallinnuksessa.  Kun laatikot ovat hajautettu sinne tänne, aivoille tulee käyttöä.  Kumoonin kenttien vaikeusaste vaihtelee. |
Kumoonista on julkaistu bugikorjauksiin keskittynyt versio 1.2. Tämä Suomipelit.comin arvostelu on tehty versiosta 1.1.
Tässä arvostelussa käytetään suuria kuvakaappauksia. Saadaksesi ne esille, klikkaa kuvien pienempiä versioita.
Assemblyjen pelinkehityskilpailun voitto on perinteisesti irronnut omaperäisillä ideoilla varustetuille peleille, ja niin kävi myös vuonna 2005. Kilpailun voittaja Kumoon on erikoisella idealla varustettu ongelmanratkontapeli, jossa raskaasti aseistetun kananpojan täytyy selvittää tiensä 39 tason läpi. Tavoitteena pelissä on kumota kaikki kentältä olevat punaiset laatikot kolmea asetta käyttäen, mikä ei suju aivan ongelmitta. Aseilla ampuminen nimittäin johtaa suuriin määriin miinuspisteitä, ja kentän läpäisemiseksi pistemäärän on oltava plussan puolella. Halki, poikki ja pinoonPelkkä omaperäinen idea ei riitä vielä tekemään hyvää peliä. Onneksi Kumoonilla on myös muita avuja. Kolmenkymmenenyhdeksän kentän läpikahlaamiseen kuluu hetki jos toinenkin, sillä osa pulmista on melko ovelasti suunniteltuja. Jokaisessa kentässä on paljon kumottavia punaisia laatikoita, ja osa on sijoiteltu mahdottoman häijyihin paikkoihin. Onneksi pelin sankarina toimiva kananpoika osaa myös lentää. Ilmasta tilannetta on helpompi tarkastella, ja joskus korkeuksista pääsee ampumaan paremmasta kulmasta kuin maan pinnalta.
Aseita pelissä on kolme: revolveri, haulikko ja sinko. Revolverilla ampuminen tietää sataa miinuspistettä, kun taas haulikko ja sinko tuovat pelaajan tilille peräti viisisataa miinuspistettä. Ensimmäinen laukaus on onneksi ilmainen, joten se kannattaa useimmiten ampua jommallakummalla tehokkaammista aseista. Laatikoiden kaatamisesta saa kymmenen pistettä, mutta kumoamisesta saatava pistemäärä kasvaa huimasti, mikäli pelaaja onnistuu kimmottamaan ammuksensa ensin seinän kautta.
Punaisia laatikoita pystyy kumoamaan myös tönimällä niitä, mutta silloin on syytä käyttää välikappaleena esimerkiksi joistain kentistä löytyviä palloja. Punaiseen laatikkoon koskeminen kananpojalla kun aiheuttaa melko runsasta pistekatoa. Kumotut laatikot muuttuvat valkoisiksi laatikoiksi, joista on usein hyötyä kentän ratkaisussa. Niitä voi esimerkiksi käyttää korkeiden laatikkopinojen kaatamiseen alimpaa laatikkoa tönimällä.
Miinuspisteiden lisäksi yletöntä ammuskelua rajoittavat myös ammusmäärät. Jokaiseen aseeseen on vain rajattu määrä ammuksia. Ammukset onneksi täydennetään aina tietyin väliajoin olevien bonuskenttien jälkeen. Bonuskentissä ampumisesta ei tule miinuspisteitä, ja laatikot ovat niissä vihreitä. Bonuskenttiä on onneksi niin tihein väliajoin, etteivät ammukset oikeastaan koskaan pääse loppumaan.
Pelaajalla on kolme elämää pelikertaa kohti. Kun elämät loppuvat, saa peliä jatkaa jostakin aiemmin suoritetusta kentästä. Pisteet kuitenkin nollautuvat, mutta vastaavasti mukaansa saa täydet ammusmäärät. Kumoon pitää kirjaa, kuinka pitkälle sitä on pelattu. Tähän viimeisimpään kenttään pääsee aina siirtymään, vaikka peli ei ilmoita missään, että se olisi mahdollista. Tämä ominaisuus joka tapauksessa toimii nuolinapeilla. On kuitenkin lisättävä, että ilmeisesti pelissä piilevän bugin takia tämä ominaisuus ei toimi kaikissa tietokoneissa. Ennätyspisteet tuntuvat häviävän, kun Kumoon suljetaan. Tämä on melko käsittämätöntä, ottaen huomioon sen, että ennätyspisteiden metsästys on tärkeä osa peliä. Fysiikan oppituntiKumoonin yksi parhaista puolista on hienosti toteutettu fysiikanmallinnus. Laatikot lentelevät fysiikan lakeja orjallisesti noudatellen ja ammukset kimpoilevat oikeissa kulmissa. Kuoppien yli työnnettäessä laatikot tosin alkavat käyttäytyä melko omituisesti, ja silloin tällöin laatikot saattavat myös jäädä salaperäisesti ilmaan kiinni.
Äänipuolella peli on korkeintaan keskitasoa. Musiikkia pelissä ei juuri ole alkuvalikon tylsää pimputusta lukuun ottamatta. Aseiden äänet ovat latteita pamahduksia, ja laatikoiden törmäilystä ja kimpoilusta kuuluvat mitättömät muksahdukset eivät vakuuta. Paljon enempää ääniä ei pelistä sitten kuulukaan. Kentän läpäisyä seuraava äänikin on lähinnä ärsyttävä.
Grafiikkapuolella peli suoriutuu sitten jonkin verran mallikkaammin. Kananpoika on söpö, ja aseet näyttävät sopivan koomisilta. Valitettavasti muu grafiikka on melko tylsää harmaata massaa, jota sävyttävät lähinnä siellä täällä olevat punaiset laatikot. Myös varjot käyttäytyvät joskus hieman omituisesti. Lisäksi singonammuksen räjähdys on melko lattea. Mitään räjähdystä ei nimittäin edes ole, vaan kranaatti yksinkertaisesti sylkee ison kasan pieniä kuulia, jotka lentelevät ympäri kenttää. Pulmaa kerrakseenJostain syystä suurin osa Kumoonin kentistä on melko helppoja. Kentän läpäisemiseen saattaa usein riittää hyvin tähdätty singon kranaatti ensimmäisenä laukauksena. Jos se ei vielä riitä, niin usein tarvitaan vain pari seinän kautta kimmotettua revolverin laukausta ja kaikki kentän laatikot ovatkin jo kumottuja. Vain muutamissa kentissä on todellista haastetta, kun osa laatikoista on sijoitettu lähellä katonrajaa oleville tasanteille.
Vaikka kenttiä onkin lähes neljäkymmentä, ei peli silti ole kovinkaan pitkä. Jo yhden illan pelaamisella voi läpäistä kaikki kentät. Usein kenttiä menee kymmenen putkeen ennen yhtäkään vaikeaa tasoa. Ongelmaa ei myöskään helpota se, että kerran läpäisty kenttä muuttuu melko helpoksi patenttiratkaisun ollessa jo tiedossa. Oikeastaan ainoaksi huviksi pelissä jääkin aiempien ennätyspistemäärien rikkominen käyttämällä entistä vähemmän laukauksia ja entistä enemmän kimmokkeita. Tämä tuo edes hieman haastetta peliin. KertakäyttöhupiaKumoonin suurin ongelma on se, että sitä ei oikeastaan viitsisi enää pelata uudestaan sen jälkeen kun sen on kerran läpi päässyt. Kenttien pulmat ovat melko kertakäyttöisiä. Ongelmanratkaisupelien suurimpana haasteena onkin saada saman pulman uudestaan ratkaisu tuntumaan järkevältä. Kumoonissa ei ole onnistuttu kunnolla. Toki pelin jaksaa aina silloin tällöin ratkaista kertaalleen uudestaankin, mutta ei Kumoon silti mikään pitemmän ajan hupi ole.
Peli olisikin ollut huomattavasti parempi, mikäli siihen olisi julkaistu kylkiäisenä esimerkiksi kenttäeditori. Omien ja muiden tekemien lisäpulmien ratkomisessa olisi saanut vierähtämään hetken jos toisenkin. Nyt Kumoon jää valitettavan lyhyeksi ja helpoksi pelikokemukseksi. Mahdollisuuksia pelissä olisi ollut enempäänkin. |