Suomipelit – Maschinengewehr 42

Kuka olisi arvannut! Saksan sotaonni ei kestänytkään loputtomiin! Kurjat länsiliittoutuneet ovat aloittaneet maihinnousun Normandiaan, ja kolmannen valtakunnan loppu häämöttää. Näistä asetelmista lähdetään liikkeelle Esa Wiikin Maschinengewehr 42 –pelissä. Pelaaja saa puolustettavakseen lohkon Normandian rantaa. Saksan kohtalonhetket ovat käsillä, ja vain amerikkalaisten nöyryyttäminen voi pelastaa isänmaan!

Viikatemiehen ykkösystävät

Koska Yhdysvaltain häijyt hyökkäysaikeet on torjuttava, tarvitaan tietysti runsaasti puolustuskalustoa. Pelaaja saa komennettavakseen rantakaistaleen konekivääribunkkerit, tarkka-ampujat, tykistön sekä Luftwaffen pelätyt syöksypommittajat. Jostain kumman syystä paikalle on tosin raahattu koko kolmannen valtakunnan aloitekyvyttömimmät sotilaat. Kukaan ei osaa tehdä mitään ilman pelaajan nimenomaista komentoa. Konekivääribunkkerit ampuvat vain sinne, minne pelaaja osoittaa. Vaikka jenkkejä hiippailisi jo aivan bunkkerin edessä, ei kukaan viitsi tehdä asialle mitään. Tarkk'ampujat ja tykistö ovat niin ikään täysin toimettomina ilman jatkuvaa komentelua, ilmavoimista puhumattakaan.

Amerikkalaisia tulee säännöllisesti rannalle maihinnousualuksilla. Joukkoja tulee kerralla melkoinen kasa, mutta maihinnousualuksen rampille keskitetty konekiväärisarja tuhoaa hetkessä koko joukkueen. Pääosa tapoista tehdäänkin juuri konekiväärillä. Ympäri taistelukenttää kirmaavat vihollissotilaat on helpointa tappaa räiskimällä konekiväärillä sinne tänne. Tarkka-ampujia sen sijaan käytetään kirurgisempiin tehtäviin. Niiden paras käyttötapa on pelin alussa tappaa maihinnousualuksista kaikki upseerit, jolloin amerikkalaisten taistelutahto laskee. Sen jälkeen onnettomat sotilaat on helppo murhata rantaveteen konekivääreiden laulaessa. Mahdollisuus murtaa vihollisen moraali onkin oiva lisä peliin. Muuten taistelu menisi helposti pelkäksi puuduttavaksi konekiväärillä räiskinnäksi. Vain tarkka-ampujat pystyvät erottamaan upseerit tavan sotilaista, minkä vuoksi niiden oikeaoppinen käyttö on hyvin tärkeää alkupelissä. Loppua kohden vihollisia alkaa tosin tulla niin paljon, ettei tarkkuutta vaativaan upseerien surmaamiseen riitä aikaa. Siksi tarkka-ampujista onkin hyötyä lähinnä pelin alussa.

Tykistö ja syöksypommittajat edustavat astetta järeämpää kalustoa. Tykistökeskitys aiheuttaa lähinnä satunnaisia tappioita, ellei vihollisia ole kovin laajalti kasassa. Sen etuna on kuitenkin laaja vaikutusalue. Tykistö ei ole kovin tarkkaa, mutta siksi sitä voikin käyttää tehokkaasti laajemmalla rintamalla etenevien vihollisjoukkojen rankaisemiseen. Syöksypommittajat sen sijaan aiheuttavat tuhoa pienemmälle alueelle, mutta tuho onkin sitten paljon täydellisempää kuin tykistökeskityksissä. Varsinkin maihinnousualuksista pois kömpivien hyökkääjien niskaan täydellisesti osunut syöksypommitusisku tuskin jättää yhtään joukkueen jäsentä henkiin. Tykistöä ja syöksypommittajia ei tietenkään voi käyttää jatkuvasti, vaan niiden täytyy aina latautua välillä. Onneksi niitä pääsee kuitenkin käyttämään riittävän usein, sillä ilman niitä taistelu olisi usein toivotonta.

Puolustuslaitteistoa käytetään hiirellä. Hiiren osoitin toimii tähtäimenä, ja hiiren vasemmalla paikalla valitulla aseella ammutaan. Konekivääreillä ammuttaessa kaikki kohteeseen yltävät konekiväärit tulittavat keskitettyä ja suorastaan yliluonnollisen tarkkaa sarjaa. Tarkkuuskiväärillä puolestaan tähtäin muuttuu kiikaritähtäimeksi, jolla pystyy tunnistamaan upseerit. Tykistöä ja ilmatukea tilattaessa tarvitsee vain painaa hiiren nappia halutussa paikassa, ja pian alkaakin raivoisa tuli-isku pahaa-aavistamattomien jenkkien niskaan.

Rantaloma parhaasta päästä

Pelissä on tarkoituksena yksinkertaisesti tappaa kaikki omalle lohkolle osuvat Yhdysvaltain hyökkäysjoukot. Pelin vaikeusastetta pääsee säätämään itselleen sopivaksi. Valittavana on erikseen sekä pelin vaikeus että pituus. Vaikeusaste vaikuttaa muun muassa samanaikaisten rannalle saapuvien vihollisjoukkioiden määrään ja tykistön latautumisnopeuteen. Pelin pituus puolestaan vaikuttaa vihollisjoukkojen kokonaismäärään. Valita voi myös loppumattoman vihollismäärän, jolloin perikato on edessä ennemmin tai myöhemmin. Tappio pelissä koittaa, mikäli amerikkalaisjoukkoja pääsee rynnistämään kiivaan tulituksen läpi liikaa. Silloin omat joukot alkavat kärsiä tappioita. Kun kaikki omat joukot on menetetty, päättyy peli.

Omille joukoille aiheutuneet tappiot eivät tosin vaikuta puolustuksen tehoon kovinkaan paljoa. Toki konekivääribunkkerit voivat menettää toimintakykynsä tilapäisesti, mikäli niitä tulitetaan liikaa tai jos amerikkalaisjoukot pääsevät lähitaisteluun. Jonkin ajan päästä bunkkeri tosin palautuu takaisin toimintakuntoon. Tappioita aiheutuu ainoastaan silloin, kun vihollisen kanssa joudutaan lähitaisteluun. Tällöin puolustuslinjan miehistö käy torjumaan konekiväärien kantaman ohittaneita joukkoja. Lähitaistelun merkiksi tietopalkin vasempaan laitaan ilmaantuu "puukko ja perunanuija" –merkki.

Mainiona ominaisuutena vihollisjoukot eivät suinkaan aiheuta läpi päästessään aina tiettyä määrää tappioita. Mitä suurempi vihollisjoukko murtautuu läpi, sitä suurempia tappioita omille joukoille aiheutuu. Yksittäiset sotilaat eivät juuri aiheuta menetyksiä, mutta kokonainen rykelmä vihulaisia aiheuttaakin jo nopeaa mieshukkaa kolmannen valtakunnan riveihin.

Iloisena yllätyksenä vihollisilla oli myös oikeasti tekoälyä. Jenkit eivät vain juokse päätä pahkaa kuolemaan, vaan sen sijaan lähtevät esimerkiksi perääntymään tykistökeskityksen alta ja pyrkivät etenemään esteiden suojissa avomaastossa etenemisen sijaan.

Valitettavasti puolustettavaa rantaa on aivan liikaa yhden pelaajan harteille. Koko ranta ei näy ruudulla kerralla, vaan pelaaja joutuu jatkuvasti poukkoilemaan laidasta laitaan nähdäkseen koko pelialueen tapahtumat. Ikävä yllätys onkin, kun muuten virheettömästi sujuneessa pelissä paljastuu yllättäen, että suuri amerikkalaisjoukko on päässyt kävelemään kaikessa rauhassa suoraan lähitaisteluun ja peli on hetkessä ohi. Onneksi pelaajan apuna on eräänlainen hälytyssysteemi, joka näyttää, millä rannan lohkoilla on parhaillaan amerikkalaisia sotilaita. Harmillisesti sotilaiden määrää ei näytetä, joten muutaman sotilaan liikehdintä lähellä pelaajan linjoja voi aiheuttaa monta kertaa suuremman joukon läpimurron toisaalla.

Spandau ei laula sittenkään

Jostain syystä peliin ei ole tehty lainkaan ääniä. Pelistä ei lähde pienintäkään inahdusta. Tämä on äärimmäisen valitettavaa, sillä tunnelmaa olisi lisännyt aivan valtavasti jatkuva konekiväärin säksätys ja syöksypommittajien pommituslennoista kuuluva pahamaineinen ujeltava ääni, puhumattakaan sitten onnettomien amerikkalaisten kuolinhuudoista. Nyt pelaajan on tyytyminen omaan luovaan mielikuvitukseensa. Täydellinen äänien puuttuminen onkin vakava kolaus pelin muuten kohdallaan olevalle tunnelmalle.

Ulkoasultaan peli on melko yksinkertainen. Päävärinä on luonnollisestikin ruskea, kun Normandian rantamudissa taistellaan. Loppua kohden pelialue tosin alkaa saada myös punaisen vivahteita. Mitään ihmeellisempiä graafisia hienouksia pelistä ei löydy. Konekiväärien ammukset ovat yksinkertaisesti valkoisia pisteitä. Räjähdykset ovat melko vaisun näköisiä, ja syöksypommittajatkin lentävät koko ylilentonsa vaakalentoa. Yksinkertainen graafinen ulkoasu tosin sopii peliin yllättävänkin hyvin. Sen ansiosta peli myös pyörii hitaammillakin koneilla vailla minkäänlaisia hidasteluja vaikka vihulaisia vilisisi ruudun täydeltä.

Vasten lyijyviimaa

Maschinengewehr 42 on melko miellyttävä välipalapeli, mutta siihen se taitaa sitten jäädäkin. Pelissä on yksinkertaisesti aivan liian vähän sisältöä. Saman rantakaistaleen puolustaminen alkaa loppujen lopuksi maistua suunnilleen yhtä hyvältä, kuin jäätelötikku. Ikävää on myös se, että pelaaja joutuu itse huolehtimaan koko puolustuksesta. Mikään ei tapahdu ilman pelaajan käskyjä, vaan viholliset saavat aivan rauhassa marssia rannan poikki konekiväärimiesten vain naureskellessa bunkkereissaan.

Hieman harmittavaa on myös se, että pelissä ei ole minkäänlaisia ennätyslistoja. Varsinkin loppumattomia vihollislaumoja vastaan taisteltaessa olisi ollut mukavaa saada oma ennätys jonnekin muistiin.

Toisaalta loputonta vihollisvirtaa vastaan taistelussa on aina ollut jotain viehättävää. Liekö se sitten se epätoivon tunne, kun tietää lopulta häviävänsä, vai kenties se legendaarinen talvisodan henki, ylivoimaa vastaan kamppailun puhdas jalous. Paha sanoa, mutta se on selvää, että MG 42 tarjoaa melko miellyttävää viihdettä, mutta vain pienissä annoksissa nautittuna ja mielellään pitkillä tauoilla maustettuna. Sen verran suppea peli on kuitenkin kyseessä.

Lataustilastot

Latausmääriä / kuukausi