Suomipelit – Paliroid

Tyypillisesti yksinkertaiset ja ehkä kuluneellakin idealla varustetut pelit jäävät potemaan armotonta viimeistelemättömyyttä. Valikko ohjeineen ja piste-ennätyslistoineen puuttuu, grafiikat ovat jääneet mahdollisimman nopeasti tuherretuiden kuvien tasolle ja bugeja sekä hiomattomuuksia löytyy enemmän kuin jaksaisi laskea. Tästä tavanomaisesta kaavasta tehdään kuitenkin poikkeus pelissä nimeltä Paliroid. Se on Asteroids-klooni, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan kuitenkin on äärimmäisen viimeistelty ja huoliteltu teos.

Paliroidissa asteroidit on korvattu hypnoottisilla palikoilla, jotka ammuksia nieltyään halkeavat pienempiin palasiin tai tuhoutuvat kokonaan. Palikkaan osuessa alus räjähtää vieden kapteenin mukanaan, mutta onneksi lisäaluksia (ja kapteeneita) saa aina tiettyjen rajapyykkien ylittyessä.

Ennakkoluulot hiiteen

Ennakkoluulot Paliroidin kulunutta ideaa kohtaan ovat todennäköisesti vahvat. Voin kuitenkin vakuuttaa, että ne on syytä heittää kankkulan kaivoon, sillä Paliroidin viihdyttävyys yllättää vaativammankin pelaajan! Ei ole tietoa mistä johtuu, mutta palikoiden älytön räiskiminen ja niistä aiheutuvien pienten hiukkasten lentely ruudulla on poikkeuksellisen hauskaa katsottavaa. Efekti on huomattavissa jo ensimmäisissä kentissä, mutta vahvistuu myöhemmin moninkertaisesti.

Vaikka hehkutusta pelistä on piisannut, pahoja kämmejäkin löytyy. Ohjattavuus on totaalisesti pilattu mukanerokkaalla idealla. Keksinnön seurauksena aluksen kääntyvyys kasvaa mitä enemmän se on kääntynyt. Huonosti toimiva idea, sillä hätätapauksessa alusta on todella haastavaa saada kääntymään puoli kierrosta tarpeeksi nopeasti väistääkseen uhkaavasti kohti tulevan palikan. Perinteisyys olisi kannattanut tässä tapauksessa. Lisäksi ampumisnäppäimen loputon rämpyttäminen rupeaa puuduttamaan siinä kymmenennen kentän tienoilla. Pelkkä pohjaanpainaminen olisi pitänyt riittää jatkuvan sarjatulen ampumiseen.

Paliroidin graafinen ulkoasu on nätti, mutta kuitenkin sopivan yksinkertainen. Palikat väreilevät jännästi, mikä tekee pelaamisesta kivempaa. Aluksen liekkikin näkyy eteenpäin liikuttaessa, mutta onko tosiaan tarkoitus, että liekki kasvaa suureksi, minkä jälkeen yhtäkkiä supistuu pieneksi ja kasvaa taas suureksi ja niin edelleen? Voisi olettaa, että kaasun ollessa pohjassa liekki kasvaisi suureksi, ja pysyisi sellaisena, kunnes kaasunappi vapautetaan.

Kaksinpeli on hieno lisä Paliroidiin, mutta valitettavasti siinä piilevää suurta potentiaalia ei olla hyödynnetty. Innovatiivinen pelinkehittäjä olisi keksinyt lukuisia uusia ideoita moninpeliin, mutta nyt se ei tarjoa mitään ylimääräisiä herkkuja. Alukset eivät voi edes ampua toisiaan, vaan molempien päämääränä on ainoastaan asteroidien murskaaminen pisteiden haalimiseksi.

DOS vuonna 2004?

Paliroid valmistui vuoden 2004 ensimmäisinä kuukausina. Näin ollen voisi odottaa, että pelin tekniikka seuraisi nykyaikaa. Näinhän ei kumminkaan ole Paliroidissa, vaan vaikka peli on valmistettu vasta joitakin vuosia sitten, peli on DOS-pohjainen! Olisikohan Toni Viinasen aika siirtyä sieltä pronssikaudelta nykyaikaan? Tai olisi Viinanen edes tehnyt pelinsä Amigalle. Se olisi ollut jopa tyylikästä siinä kaikessa vanhanaikaisuudessaan.

DOSBoxilla kun peliä kokeilee, peli hidastelee pahimmissa tapauksissa häiristevästi. En tiedä, johtuuko hilloutuminen DOSBoxin hitaudesta vai pelin raskaudesta, mutta voisi kuitenkin harkita siinä vaiheessa, että ovatko esimerkiksi pikselintarkat osumatarkastukset aivan välttämättömiä. Tietenkin tämän kaiken kikkailun ja pelaajan rasittamisen olisi voinut helposti kiertää pysymällä ajan hermolla.

Missä omat ideat?

Vaikka Paliroid itsessään on ihan kelpo viihdykettä tylsälle tiistai-illalle, peli ei tarjoa juuri mitään uutta muihin Asteroids-klooneihin verrattuna. Asteroids uudelleenlämmitettynä rupeaa kuitenkin lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeen maistumaan melko pilaantuneelta, eikä hienosti katettu tarjotinkaan kaikkea pelasta.

Lataustilastot

Latausmääriä / kuukausi