Suomipelit – Kommando Rusinat

Testattu toimivaksi DOSBox v0.72:lla. Emulaattorin asetuksiin ei tarvitse välttämättä koskea, sillä Kommando Rusinoiden sisältä saa muutettua pelin nopeutta.

Koitti sellainen kaunis päivä, että rusinapaketti kaatui ja sen sisältö levähti ulos. Kaunis päivä rusinapaketin erikoiselle sisällölle: kolmelle erikoiskoulutetulle, juustosta pitävälle kommandorusinalle! Entiset viinirypälevässykät ovat nyt kovaa tavaraa ja oikeuden asialla. Perus-Möttösten talossa hurjastelee liikaa kaikenlaisia ötöjä ja ököjä, joille täytyy syöttää kranaattiomenoita. Rusinoiden matka talossa ei ole vaaraton, sillä vaara on joutua jopa asukkaiden (vahingossa) syömiksi.

Epätavallinen kommandokolmikko

Kommando Rusinoiden henki ja veri on, että se on tehty huumorilla. Monikaan aspekti pelistä ei viittaa vakavaan asenteeseen, ja hyvä niin. Tällaista peliä ei muisteltaisi kymmenen vuotta sen julkaisun jälkeen, jos se olisi tehty hampaita kiristellen.

Kommando Rusinoiden runko on yksitoistatasoinen tasohyppelykampanja, jonne pääsee kerrallaan yhdestä kolmeen samanaikaista taistelijaa. Tasot koostuvat asunnon eri huoneista. Kaikki tärkeimmät paikat paikat käydään läpi, keittiön lisäksi käväistään esimerkiksi olohuoneessa ja makuuhuoneessa. Muutamasta kentästä nähdään, että Kommando Rusinat kuului nähtävästi myös Star Wars Special Editioneiden mainoskampanjaan 1997. Kaikki kentät ovat nimettyjä, mutta jotkut niistä eivät juurikaan näytä esikuviltaan. Tämä on usein uhraus pelikokemukselle. Voisi olla tylsää pelailla makuuhuonetasoa, jossa puolet ruudusta olisi tyhjää ja hypellä voisi korkeintaan vuoteella. Kommando Rusinoiden kentät ovatkin 320*200-kokoisia tiloja, joissa päätavoitteena on löytää tie seuraavaan huoneeseen. Lopetusta esitetään turkoosilla alustalla. Matkan varrella rusinat voivat syödä löytämäänsä juustoa. Sitä on ripoteltu joskus salaisiinkin paikkoihin, joihin pääsyä täytyy miettiä. Kentät täyttää kaikenlaisten huonekalujen lisäksi esimerkiksi liukuvat pinnat, trampoliinit, kiipeltäviä köydet ja vesi. Niitä on käytetty monipuolisesti useimmissa kentissä. Lattia on Kommando Rusinoissa kiellettyä aluetta, liekö rusinoille ylivoimaista kohdata talouden kotieläimet lähietäisyydeltä.

Tasohyppelyperinteen mukaisesti kommandorusinoilla on tietenkin elämät, ja Rusinajengi on päättänyt, että henki lähtee yhdestä osumasta haitalliseen kohteeseen. Varsin saastaisessa asunnossa hyörivät rusinat törmäävätkin matkansa aikana erilaisiin ötöihin, jotka voivat liikkua ennalta määrättyä reittiä tai hakeutua rusinoita kohti. Ötöt ovat enimmäkseen harmaita tai violetteja ja muistuttavat suurennettuja bakteereja. Myös vaaleanpunainen mönjä on kovin kuolettavaa ainetta. Sissirusinat puolustautuvat maailmalta kranaateilla ja hypyillä. Yhdessä seikkailevien rusinoiden tulee varoa toistensa ammuksia, sillä toisen voi todellakin tykittää kappaleiksi. Liikkuminen Kommando Rusinoissa yllättäen oikeastaan aika kömpelöä (tai toisesta näkökulmasta: rusinoilla on niin nopeat refleksit, että kaikki muu on hidasta). Hyppääminen on pelkkää nousua ylös, ja kuin näkymättömästä katosta aletaan tippua alas. Kommandomaisuutta kyllä lisää leijailumahdollisuus, koska pelissä voi hypätä vain ylös tai yläviistoihin. Samalla tavalla tippua voi vain alas tai alaviistoihin. Pelin painovoimasimulaatio ei ole siis mitä realistisin. Leijailu ei ole mitä peliteknisin ratkaisu, sillä sillä pystyy ylittämään yhden jos toisenkin vaikean tilanteen turhan pienellä vaivalla ja vähäisellä kranaattimäärällä. Tosipelaajat kuitenkin putsaavat Kommando Rusinoiden tasot vihollisista ja juustosta täydellisesti.

Yksinpelin lisäksi Kommando Rusinat taipuu myös pelaajien keskinäiseen deathmatchiin. Tätä varten on tosin vain kaksi tasoa, eikä niiden laadussa ole hurraamista. Yksinpelitasoja ei pääse pelaamaan automaattisesti, mutta tiedostonimien muuttamisen jälkeen senkin pitäisi onnistua. Pelin deathmatchia ei voi haukkua kovinkaan hyväksi viihteeksi. Kenttien, aseiden ja taktikoinnin vähyys tekevät tästä kerralla selvän. Hyvin samantapaista pikselipaukuttelua tarjoaa Miniwar, ja vielä kovin paljon paremmin.

Rusinajengin grafiikka- ja musiikkiopas

Kommando Rusinat on juuri niin ruma peli kuin kuvakaappauksista voi nähdä. 320*200-resoluutiolla voi tehdä onnistunutta grafiikkaa, mutta ilmeisesti täytyy todeta, ettei sitä osa-aluetta Rusinajengissä osattu. Kommando Rusinoiden grafiikat ovat kautta linjan kehnoja, innottomia ja amatöörimäisiä. Vaikuttaa lisäksi siltä, että mitään kenttäsuunnitteluakaan ei olla tehty. Pelin suunnitelmattomuudesta syntyy kyllä tietyissä tapauksissa viehättävää tajunnanvirran tuottamaa viihdettä. Silti kotitiloissa tapahtuvasta pelistä on itse kukin joskus haaveillut, ja niistä lähtökohdista katsottuna Kommando Rusinat on epäonnistunut kenttädesignissään. Monet kentät ovat liian suoraviivaisia tai sekavia ollakseen hauskaa pelattavaa. Silti nyt, kun DOSBox on tullut pelastamaan vanhat DOS-pelit unohduksen mustalta aukolta, on Kommando Rusinoiden pelaaminen helpompaa ja ongelmattomampaa kuin kymmenen vuotta sitten. Kun pelin käynnistäminen on vaivattomampaa, on myös sisällöstä, oli se millaista tahansa, helpompi nauttia.

Kommando Rusinoissa ei (tietääksemme) ole ääniä, mutta kuuden kappaleen mittainen soundtrack löytyy kyllä. Scream Trackerilla tehdyt musiikit ovat toki mitä moduulimusiikilta pystyy harrastelijoiden käsissä odottamaan, eli ei teknisesti kovinkaan hääviä, mutta silti ei tehdyt melodiat surkeita ole. Kommando Rusinoiden musiikit hoitavat sen minkä niiden pitää, eli täyttävät aukon pelin tunnelmassa. On selvää, että koko peli olisi kuin puolikas ilman sen musiikkeja, olivat ne niin screamtrackertuubaa kuin voi olla.

Tutoriaali: kuinka tehdään kulttipeli

Kuten aiemmin tässä arvostelussa on sanottu, on Kommando Rusinat kaikista näkökulmista hyvin vaatimaton peli. Se näyttää erittäin vanhanaikaiselta 320*200-resoluutionsa siivittämänä, ja ties millä ikiaikaisella piirtämissoftalla tehdyt grafiikat ja kaikessa pikselimössöydessään paistattelevat kentät saattavat aiheuttaa joillekin keskikokoisen slaagin. Scream Trackerilla luodut musiikkikappaleet ovat varsinaista plinkplonk-taidetta ja pelimekaniikka on kovin yksinkertaista. Pelin sujuvuutta voisi lisätä huomattavasti se, jos rusinat osaisivat kävellä ylämäkeä tai alamäkeä. Nykyisellään Kommando Rusinat käsittelee jokaista pikseliä ylös tai alaspäin omana seinänään, eivätkä rusinat niitä kiipeile ilman hyppyjä.

Silti tämän sillisalaatin seasta nousee jonkin määrittelemätön viehätys, joka ohittaa kaikki tehdyt kömpelyydet. Tämä viehätys on se sama syy, minkä takia arvostelijakin tarttui Kommando Rusinoihin kymmenen vuoden jälkeen, vaikka voisi palata vaikka Crysiksen tuhosirkukseen. Ehkä pelin vaatimattomuus on se taikasana, ehkä suunnittelemattomuus. Vaa'an toisessa päässä on tietenkin lukuisat mokailut, joiden merkitystä Kommando Rusinoiden kokonaisuuteen ei voi painaa villaisella. Vaikuttaa lisäksi siltä, ettei Kommando Rusinoiden tekijöillä ollut paljoakaan hajua siitä, mitä he olivat tekemässä, saatika siitä, miten he tekivät sen. Kaikesta paistaa läpi, että jannut olivat 1997 keltanäppejä koko pelintekoskenessä. Teknisestä kädettömyydestä ja muusta huolimatta on kuitenkin selvää, että jotain Rusinajengi teki kaikessa tässä hässäkässä oikein.

Lataustilastot

Latausmääriä / kuukausi