Suomipelit – Volcano 2

Tero Laitisen aloittama pikkuprojekti kohtasi toistaiseksi välittömän loppunsa vuonna 2000, kun projektin kehitys keskeytettiin. Niinpä beta-versioksi jäänyt taideteos käärittiin vain siististi folioon ja lähetettiin toiminnan ystäville nautittavaksi. Lopputulos ei tosin kieltämättä ole mikään todella nautittava kokonaisuus, mutta tunnetusti neroutta pursuileva T.Laitisen pää ei ole jättänyt makuelämystä täysin kylmänä pöydälle kuivettumaan.

Tyylikkäästi fiilailtu pohja paljastaa ensimerkeistään pelin noudattavan tuttua, jo aikoinaan Molez:ssa käytettyä sivulta päin kuvattua reaaliaikaisammuskelun kaavaa. Volcano 2 onnistuu kuitenkin yllättämään pahemman kerran tunnetulle räiskintämallille omistautuneet pelailijat, ja yllättävänkin laaja paketti leviää alkumetreillä helposti sählääjän kankeisiin kouriin.

Ah, aina niin opettavainen kuolema

Sarjakuvamaisen grafiikkansa ansiosta peli ei alkumetreillä käy lähelläkään mitään vakavaksi kutsuttavaa toimintaa. Toinen syy voi olla se, että peli on aloittelijoille sietämättömän vaikea. Nopeat refleksit ovat vähintäänkin elinehtona, kun sinun täytyy yrittää tehdä lähemmäs kolmea asiaa samanaikaisesti. Ensimmäisenä pelin alkaessa on ostettava aseet ja varusteet, joka onnistuukin muutaman pelisession jälkeen jo lähes rutiininomaisesti. Aseiden hankinnassa on toki oltava tarkkana, sillä liiallinen tuhlailu vie rahojen lisäksi myös tilaa omasta varustekassista, joka äärimmillään täynnä ollessaan on kaikkea muuta kuin miellyttävä käyttää tiukan paikan tullen. Toisin sanoen, jos sinun täytyy alkaa toiminnan keskellä vaihtamaan asetta, voit melkeinpä heittää hengellesi hyvästit.

Yksi lyhyt elämä ei tule maksamaan muuta kuin rahaa, joten eipä rikkaammille pelureille pieni kupsahdus paljoa paina. Huvittavana seikkana Volcano 2:ssa kuitenkin ilmenee se, että pelaaja heittää henkensä paljon useammin oman kömpelyytensä tuloksena, kuin vihollisen laakista. Tämä asia ei välttämättä suuremmin kannusta pelaajia yrittämään aina kerta toisensakin jälkeen uudelleen, mutta vain harjoittelemalla voit voittaa mestarin. Kuka sitä paitsi sanoi että hyppiminen kallioiden kielekkeiltä keskelle tulivuorta vain laskuvarjon ja köyden varassa olisi helppoa? Aivan niin - pelaaja todellakin kärsii hyvinkin huomattavia vahinkoja korkeasta pudotuksesta alas tullessaan tai syöksyessään köyden varassa suoraan päin kallioseinämää. Kun lisäksi ottaa huomioon, ettei pelaajan ohjastaminen ole kovinkaan helppoa, on varsin ymmärrettävää jos jokainen lipsahduksesta tai putoamisesta johtuva kuolema kiristää pinnaa yhä entistäkin kireämmälle.

Tilintarkastajalle töitä

Useimmista ammuskelupeleistä poiketen Volcano 2 toisiaankin työntää pelaajien käsiin muutaman lantin tuhlattavaksi näiden parhaan taidon mukaisesti. Finanssit ja rahatalouden voi kuitenkin hyvillä mielin unohtaa osakekaupasta puhumattakaan, sillä omaperäisen ideansa vuoksi pelissä pörssikursseja horjuttaa ainoastaan laavasta saatu rahamäärä, joka ei todellakaan ole mikään päätä huimaava summa. Raha kuitenkin on taitavasti säännösteltynä erittäin painostava voima pelissä. Sen määrän pelin alkaessa voi nimittäin mukauttaa pelin asetuksista. Helpointahan on tietysti vain laittaa niin paljon rahaa kuin sitä yleensä voi saada, jolloin pelaajat voivat ostaa mitkä aseet tahtovat ja puolet jännityksestä on pilattu. Ihanteellinen tilanne on tietysti se, että pelaajat saavat hädin tuskin ostettua alkeellisia suojia ja muutaman aseen lippaineen, jonka jälkeen onkin taisteltava kynsin ja hampain jokaisesta killingistä voidakseen voittaa pelin.

Lautasia muistuttavilla lava trap:eilla kerätty laava siis muuttuu suoraan rahaksi, jolloin sitä voidaan heti alkaa tuhlata. Vaikka lava trap:eja onkin kahta eri kokoa, on laavan kerääminen silti aina työn, tuskan ja täydellisen koordinaation takana. Jos lava trap sattuu siis lentämään huonoon paikkaan, jonne kallion rinteestä purkautuva laava ei satukaan putoamaan, olet sen yhden lava trapin köyhempi mies. Laavaan astuminen ei tietenkään ole pelaajalle kovinkaan terveellistä, vaan hän muuttuu sekunnin murto-osassa tuhkaksi. Vaikka tuhkaushautajaiset monia varmasti houkuttelevatkin, on varovaisuus silti paljon selvempi keino selvitä luonnonmullistuksilta.

Kävelevä asevarasto

Ajan saatossa moni niin loistava räiskintäpeli on menettänyt kaiken uskottavuutensa, kun ukkeli pystyy kantamaan mukanaan vähintäänkin halvan bemarin verran tavaraa, siitä millään tavalla välittämättä. Näin on myös Volcano 2:n laita, sillä välillä tuntuu että tavaroita on mukana enemmän kuin pelaajan nallekalsarit pystyvät pitelemään. Suuren suurta merkitystähän asialla ei pelin kulkuun kuitenkaan ole, sillä aseen vaihto on niin vaivalloista, että on lähes sama, onko pelaajalla mukanaan kaksi vai kaksikymmentä asetta. Aseet eivät kylläkään missään vaiheessa pääse loppumaan, vaan pelin tarjoamaan liutaan kuuluu erilaisia tuliaseita pistoolista ja haulikosta aina konekivääriin asti. Näiden lisäksi aseistusta kaunistavat vielä singot, plasma- ja laser-aseet, sekä erilaiset kranaatit. Hauskimmat ja eniten viihdettä (ja ehkä myös tulosta) tarjoavat aseet pelissä tuntuvat kuitenkin olevan kiikarikivääri ja Star Wars -sarjasta tuttu valosapeli. Kiikarikiväärin tähtäysjärjestelmä on toteutettu niin esimerkillisesti, että ase tuntuu toimivan melkein liiankin hyvin. Pelaajaa ja bottia kaatuu kuin heinää, kun yksi pelaajista sattuu löytämään hyvän naksuttelupaikan kiväärinsä kanssa. Valosapeli ei tietenkään kanna kovinkaan kauas, vaan sillä pitää käydä lyömässä vihollista tämän vierestä. Botteihin sapeli tehoaa kuitenkin niin hyvin, ettei paremmasta väliä.

Pelimuotoja Volcano 2:ssa on vain kaksi, joista toinen on jo edellä hieman alustusta saanut bottien tappaminen. Tässä pelimuodossa valitaan asetuksista haluttujen bottien määrä niiden käyttämien aseiden mukaan. Kaikkia aseita botit eivät kuitenkaan voi käyttää, vaan niille tarjottu arsenaali on paljon suppeampi kuin pelaajilla. Kun pelaajat sitten ovat niittäneet kaikki pahaiset botit kentästä, erä päättyy. Toinen pelimuodoista on perinteinen deathmatch, jossa taistellaan ainoastaan tapporajaa vastaan.

Pelimuotojen vähäisyys ei tietenkään ole mikään maata kaatava tekijä, vaan Volcano 2:n koko riemukas tunnelma syntyy nimenomaan kaikista niistä "vähältä piti" -tilanteista, joita tuntuu tulevan vastaan nopeammalla tahdilla kuin niitä ehtii edes muistaa. Yksinpelimodista käyvä bottien tappaminen tarjoaa takuuvarmasti iloa moneksi illaksi, sillä kovimmista boteista on todellakin vastusta. Kiikarikiväärillä naksuttelu kilometrien päästä on kai varmin tapa päästä bottilaumoista eroon, mutta se ei missään nimessä ole se hauskin tapa. Kun tupsahdat laskuvarjon saattelemana keskelle vihaisten bottien haaremia vain konepistooli aseenasi, alkaa pulssi nousta ja kylmä hiki valua.

Vanha, mutta...

Viime vuosituhannen puolella aloiteltu Volcano 2 on päätynyt harmillisesti DOS-ympäristöön, jonka tarjonnasta eivät kaikki uusimpia Windowseja käyttävät pelailijat ole varmasti kovinkaan mielissään. Jos pelin vain saa toimimaan, on se kuitenkin vaivan arvoista. Grafiikka ei ole mitään huippuluokkaista tasoa, mutta ainakin se on piristävän väristä ja muutenkin mukavan leppoisaa katsottavaa. Äänet ovat todella perustavaraa, mutta hoitavat asiansa pelissä moitteettomasti. Bugisuutta on tietenkin odotettavissa, kun peli on vasta beta-versiossa. Tämän vuoksi aivan kaikki ei toimi kuten pitäisi, mutta monet ovat sitä mieltä, että kyllä ne toimivat tarpeeksi hyvin. Pelinautintoa ei ole pilaamassa mikään järisyttävä tekijä, eikä pikkuvikoja välttämättä edes toiminnan keskellä huomaa.

Pelin pitkäikäisyyden takaa ja varmistaa mukana tuleva erittäin helppokäyttöinen editori, jolla hienojenkin kenttien tekeminen hoituu nopeasti ja vaivattomasti. Kentistä voi tehdä niin tyylikkäitä, että omantunnon pistoksilta ei voi välttyä, jos kentän jättää hiemankin kesken. On mahdotonta edes arvailla mitä herra Laitinen olisi pelistä saanut aikaiseksi, jos olisi tehnyt sen loppuun. Lähdekoodit ovat kuitenkin tätä nykyä vapaassa levityksessä, ja kuka tahansa hommansa osaava voi myöskin saattaa pelin loppuun asti. Tällaisenaankin Volcano 2 onnistuu kuitenkin lamaannuttavan hyvin naulitsemaan pelaajat näyttöpäätteen ääreen useiksi viikoiksi.