Suomipelit – Delirium

Tässä arvostelussa käytetään suuria kuvakaappauksia. Saadaksesi ne esille, klikkaa kuvien pienempiä versioita.

Mika Halttusen MHGames-pelitehtaasta putkahti vuoden 2004 alussa arcadepeli nimeltä Delirium. Peliä voisi luonnehtia grafiikoiltaan psykedeeliseksi, mutta muuten varsin tavanomaiseksi palikantuhoamispeliksi. Ideoita on ammennettu hyviksi todetuista vanhoista klassikkopeleistä (Arkanoid, Puzzle Bobble), mutta omia lisäyksiä ei ole unohdettu. Kivalla ääniraidalla varustettu Delirium on vahvoilla omassa palikkakategoriassaan, mutta mielenkiintoisempiakin pelejä on tehty.

Hallusinaatioita

Delirium on peli urheasta tykistä, joka pelaajan avustamana ammuskelee katonrajassa hilluvia värikkäitä palikkamuodostelmia kummallisessa fraktaalien ja värikkäiden pilvimuodostelmien maailmassa. Palikoita tämä tykki tähtää kolmesta putkesta suolletuilla monenvärisillä palloilla. Palikan poistaminen onnistuu, jos ammuksella ja maalitaululla on sama väri ja niistä muodostuu vähintään kolmen putki vieretysten tai päällekäin.

Delirium on kilpailua aikaa vastaan. Yksi Delirium-peli koostuu useasta kentästä, joissa palikoiden poistamiseen pyritään lyhyehkön aikarajan puitteissa. Kentän tyhjentämisessä epäonnistunut pelaaja passitetaan seuraavaan tasoon ilman ajasta saatuja bonuspisteitä. Delirium ei tunne termiä "Game over", mutta "pisteidenmenetys" on siis hyvinkin tuttu.

Päältäpäin hitaanlaiselta ja unettavalta tuntuva Delirium on monipuolinen pisteidenjaossa. Jokaisesta tuhotusta palikasta saa 100 pistettä, mutta jos tuhottuja kuvioita on enemmän kuin kolme, alkavat kertoimet nousta. Neljästä tuhotusta palikasta pokkaa niistä saatuihin pisteisiin 2x-kertoimen ja niin edespäin. Epäsuorista osumista, joissa ylöspäin putoava palikka muodostaa uuden väririvin, ropsahtaa kultakin kuviolta 150 pistettä. Deliriumin tasot voivat olla ilmavia ennen ensimmäistä laukaistua palloa, mutta kaikki lysähtää kasaan ruudun yläosaan heti sen jälkeen. Näin syntyvillä ketjureaktioilla pelaaja voi tienata itselleen sievoisen pistetilin. Jos huvittaa taktikoida, tykitettäviä palloja voi kimmottaa seinistä.

Pelaajan käskyttämä pallokanuuna liikkuu Delirium-pelikentän alareunassa telakoituneena jonkinlaiseen rakennelmaan. Ohjauksen voi hoitaa joko näppäimistöllä tai hiirellä. Hiirellä pääsee useimmiten tarkempiin ja siten parempiin lopputuloksiin. Tykillä on mahdollisuus liikkua asemassaan kolmeen eri kohtaan. Jokaisen yllä tippuu uusia palloja, ja niistä valitaan itselleen sopivimmat. Tykki voi kanniskella samaan aikaan kahta palloa, useammista tulokkaista syntyy värihilettä. Delirium-tykkiä voi käännellä noin 140 asteen puitteissa ei täysin sulavasti, mutta tarpeeksi tarkasti kuitenkin. Pieni asteittaisuus saattaa tehdä pelisessiosta jopa miellyttävämmän. Deliriumin keskeinen haaste on juuri osua tykillä, josta puuttuu tähtäin (episodien alkukentissä sellainen on), kaukana ylhäällä siintäviin palikkamuodostelmiin. Peli vaatii pelaajaltaan aikamoista tarkkuutta, ja välillä tuntuukin huimalta, että oikeasti onnistui osumaan juuri sinne, minne yritti. Perusteellinen aloittelijatähtäin opettanee suhteellisen hyvin pallojen mahdolliset lentoradat.

Kangastuksia

Delirium on ihan nätti peli. Sen kaikki grafiikka on mallikkaasti esirenderöityä muutamaa poikkeuskohtaa lukuun ottamatta. Deliriumin kaikessa peligrafiikassa on niiden pyöreillä reunoilla rumannäköistä sahalaitamustaa, joka estää pelin mitään taidetta sulautumaan yhteen Deliriumin kauniiden taustojen kanssa. TFT-näytöillä ongelma jopa pahenee. Sahalaidoista huolimatta Delirium on kevyt pyörittää jopa kahdeksan vuotta vanhalla tietokoneella. 2000-luvulla hankituilla tietokoneilla Delirium pyörii nautinnollisen sulavasti.

Deliriumilla on poikkeuksellisen rauhoittava ääniraita. Hiljalleen soljuvissa taustamusiikkikappaleissa on rauhallisuutta, eteerisyyttä ja avaruutta. Sopivampaa musiikillista teemaa olisi pelille vaikea kuvitella. Valitettavana sivuseikkana pelin musiikit nostavat Deliriumin zip-paketin koon kymmenen megatavun paremmalle puolelle, mutta nyt orastavana laajakaista-aikana tästä on haittaa yhä vähemmille. Deliriumin äänitehosteet ovat puolestaan lähinnä söpöjä rasahduksia tai poksahduksia pallojen ja palikoiden eri tapahtumille.

Delirium on mukiinmenevä arcadepeli, jonka hyviin puoliin kuuluu pelaamisen hauskuus ja rauhoittavuus. Pelin verkkaisessa tahdissa pääsee kuin huomaamattaan irti arjen hulinasta. Tämä ei onnistu nopetempoisissa peleissä, joissa maisemat vaihtuvat valonnopeudella ja kaiuttimet möläyttävät ilmoille monenlaista kovaäänistä ryminää. Delirium tarjoaa pelaajansa arkeen hetken rauhallisuutta. Pelin pulmiin kuuluu pelattavan pieni määrä. MHGamesin kenttiä Deliriumista löytyy 52 kappaletta, ja jokaisen läpäisemiseen on annettu aikaa maksimissaan puolitoista minuuttia. Seitsemänvuotias pikkuserkkukin pystyy laskemaan, kuinka kauan Deliriumin läpäiseminen kestää parhaassa tapauksessa. Ja tämä on todellakin vain se paras tapaus, eikä suinkaan kuvasta todellisuutta. Uudelleenpeluuarvoa tuo kuitenkin pistelistat, joissa voi pyrkiä aina vain parempiin tuloksiin järjestämällä ketjureaktioita ja kertoimia parhaansa mukaan. Lisäksi omien episodien tekeminen onnistuu helppokäyttöisellä editorilla ja vähän lueminut-tiedostoa lukemalla. Pikkunapinaa aiheuttaa se, että vaikka on kyse suomalaisesta pelistä, ääkköset eivät toimi pistelistoissa.

Delirium on mitä lupaa, se on rehti ja rehellinen palikan- ja/tai ajantappopeli. Kuka kaipaa muuta, menköön pilkkimään meren jäälle tai rakentamaan korttitaloa.

Lataustilastot

Latausmääriä / kuukausi