Suomipelit – Pakoon! v2.Many

Pakoon v2.Many:n lähdekoodit on päästetty julkiseen levitykseen. Jos olet asiasta kiinnostunut, kannattaa klikkailla linkkiä tuosta ylhäältä.

Tässä arvostelussa käytetään suuria kuvakaappauksia. Saadaksesi ne esille, klikkaa kuvien pienempiä versioita.

Pitkien nimien autopelisarja Pakoon! etenee nimikkeellä Downhill Pakoon! 2.Many Unlimited 2009 kolmanteen osaansa. Tämä uutukainen on selvästi koko sarjan harkituin ja hiotuin osa. Se näkyy muun muassa pelin yleisilmeessä ja vakaudessa. Aiemmat kaksi Pakoon!-peliä olivat toki lupaavia, mutta keskeneräisiä.

Pakoon! 2.Many on myös trilogian hauskin peli. Miltä kuulostaa ajaminen urheilu-Mersulla kolmeasataa jyrkkää vuorta alas? Entäpä hypyt ja laskeutumiset moisissa vauhdeissa? Komeita tilanteita on tiedossa, se nyt kerrottakoon. Pakoon! 2.Manyssä on tiettyä ainutkertaisuuden tunnetta. Samanlaista konseptia ei ole varmaankaan koskaan aiemmin käytetty missään pelissä. Voidaan siis todeta, että Pakoon! 2.Manyn lähtökohdat ovat ihanteelliset. Vaan onko pelin laadukkuus ja hauskuus kuitenkin vain pelkkää pintaa?

Kuin vuoren huiputtamista väärään suuntaan

Pakoon! v2.Manyssä lasketaan mäkiä suorituskykyisillä autoilla kolmessa erilaisessa pelimuodossa. Ensimmäinen, nopeusajo, on nimensä mukaisesti kisaa siitä, kuka ehtii vuoren huipulta sen pohjalla sijaitsevaan maaliin nopeiten. Toinen pelimuoto on pujottelu. Edelleen kisataan nopeimman kuskin tittelistä, mutta selvänä hidasteena toimii se, että yhdenkin lipun ohittaminen väärältä puolelta "palkitaan" ajosuorituksen diskaamisella. Arvaamattomat ja vuoristoiset mäet vaikeuttavat pujottelua edelleen. Kolmannessa pelimuodossa, Airtimessa, on kiirehdittävä valittu mäki kahdessa minuutissa alas ja samalla pitäisi yrittää hyppiä mahdollisimman paljon. Jokainen hyppy kartuttaa ilma-aikamittarin sekuntimäärää. Pelimuodon voittaja on se, joka pysyy kaksiminuuttisen aikana eniten ilmassa. Pakoon! 2.Manyä voi pelata joko yksinpelinä tai kolmen kaverin kanssa verkkopelinä. Yksinpelissä jokainen pelimuodoista on puhtaasti omien ennätysten rikkomista. Moninpelissä painopiste muuttuu rajuun kilpailuun, eikä sekunnintarkalla maaliviivan ylittämisellä ole enää niin suurta merkitystä.

Pakoon! 2.Manyn mäkiä lasketaan seitsemässä kohteessa ympäri maailman. Yhtä, Brasilian Japuraa, lukuun ottamatta jokainen kolkka on lumen peitossa. Tämä ei aina ole täysin uskottavaa, koska esimerkiksi Afrikan Angolassa muka sijaitseva Baixo-Longan mäki on laitettu lumesta valkeaksi. Myöskään Yhdysvaltain Iowaan sijoitettu luminen Oksaloosa ei juuri uskottavuuspisteitä kerää. Eikö Iowa naapuriosavaltioidensa kanssa tunneta laakeudestaan ja lauhkeudestaan? Onneksi mukana on muutamia uskottavampiakin kohteita, kuten Antarktiksen kanjoneita täynnä oleva Sabrina Coast. Pakoon! 2.Manyn todenmukaisuutta on kuitenkin turha analysoida liikaa, sillä eihän peli ole missään vaiheessa tähdentänyt pyrkimystään realismiin. Epärealistisuuteen Pakoon! 2.Manyn hauskuus perustuukin. Esimerkiksi juuri Oksaloosa tarjoaa ihanteelliset puitteet komeille ilmalennoille. Jos lumisuus alkaa ottaa kupoliin, Japuran nurmikkoinen mäki voi toimia hyvänä vaihteluna. Töyssyinen rinne mukavaa ajeltavaa, mutta jää vähän ulkopuoliseksi kakkos-Pakoon!:in kokonaisuudesta lumettomuutensa takia. Peliin olisi tarvittu Japuran kaveriksi vielä vaikkapa aavikkokenttiä.

Pakoon! v2.Manyn autovalikoima on vaikuttava. Pelin listalta löytyy huippuluokan kilometrinnielijöitä, kuten Lamborghini Diablo VT, Mercedes-Benz 300 SL ja vuoden 1957 avo-Chevrolet. Keskitasoa edustavat Ford Focus Hatchback ja Citroën 2CV. Vaihtelevan gallerian täydentävät vielä kolmipyöräinen Messerschmitt KR-200 ja ytimekkäästi "Rekaksi" nimetty rekka. Kaikki autot ovat loisteliaan yksityiskohtaisia ja kauniita, vaikka yksinpelissä muutamien autojen räikeä värivalinta ihmetyttää. Moninpelissä väreihin on ilmeisesti mahdollista vaikuttaa. Jokainen menopeli myös käyttäytyy omalla tavallaan. Pelin nopein auto on Lamborghini, joka on lyömätön nopeusajossa. Pujottelussa selviää mainiosti hitaammalla, mutta miellyttävän ketterällä Sitikalla. Lähes jokainen Pakoon! 2.Manyn auto sopii johonkin tilanteeseen käytettäväksi, mutta outolintu Messerschmitt on erikoistapaus. Siitä ei ole mihinkään nopeusajossa, ja pujottelussa auto on käytännössä aina päälaellaan, kiitos kaaran kolmipyöräisyyden. Messerschmittiä lienee kuitenkin hauskaa käyttää hupailumoninpelisessiossa, jossa kaikki osanottajat valitsevat sen kuljetettavakseen. Lopuksi on mainittava, että Pakoon! 2.Manyn arvokkuus pelinä nousee moninkertaiseksi siksi, että mukana on oikeita autoja elävästä elämästä.

Jarrupoljin? Mikä se on?

Pakoon! 2.Many on kyllästetty yllättävän monenlaisin näppäintoiminnoin. Pakollisten ohjausnäppäinten lisäksi löytyy kuvakulmia, erikoistehosteita ja erilaisia yksityiskohtaisuustasoja.

Pakoon! 2.Many sisältää kokonaisuudessaan kuusi kuvakulmaa. Useimmat niistä ovat lähinnä leikittelyä varten, vain autoa takaapäin seuraava kamera sopii käytettäväksi missä tahansa. Yleiskuvakamera kieputtaa linssin korkeuksiin, jolloin suunnistaminen esimerkiksi Kikiakkin äkkijyrkkiä kuoppia vilisevässä mäessä helpottuu. Jos kaipaa vauhdintunnetta, sitä löytyy vasemman etupyörän viereen sijoitetusta kameramoodista. Muissa kuvakulmissa pelin kolmensadan kilometrin tuntivauhti ei ilmene läheskään yhtä hyvin kuin tässä. Täydellisyyttä hipova kuvakulma ei ole kyseessä, koska vikana vasemman etupyörän kamerassa on sen bugisuus. Vähänkin kääntyilemällä kuva siirtyy auton sisälle kuvaamaan kaikenlaista outoa. Kuvakulma voi hetkiseksi painua myös maan sisään, mikä osaltaan aiheuttaa sekaannusta. Jos malttaa olla sooloilematta ja huristella mäkeä maalin suuntaan, on vasemman etupyörän kamerakulma nautinnollinen valinta. Mahdollisuutena on myös valita kuvakulma auton ratin takaa. Valitettavasti Pakoon! 2.Manyyn ei ole mallinnettu ohjaamoja, eikä siksi rattejakaan näy maisemissa.

Monipuolisten kuvakulmien lisäksi Pakoon! 2.Manystä löytyy kaikenlaisia kummallisiakin pikkuominaisuuksia. Esimerkiksi e-näppäintä painamalla kytkeytyy päälle jääloimu-niminen tehoste, joka valaisee jäisen maan auton alta erikoisen näköiseksi. E:tä rämppäämällä saa käyttöön myös putkitehosteen, jossa kuvaruudun reunat häipyvät vähitellen mustiksi. Hidastuksista pitäville peliin on varattu slow motion -moodi. Suoralta kädeltä näille ominaisuuksille on vaikea keksiä muuta tarkoitusta kuin leikkimisen. On Pakoon! 2.Manyssä toki oikeasti pelaamiseenkin vaikuttavia napukoita. Esimerkiksi ohjausapu on kytkettävissä päälle, jos tuntuu siltä, että auto ei ole täysin hallinnassa.

Itse autojen ohjaaminen on sujuvaa, vaikka paljon on kiinni auton ominaisuuksista. Esimerkiksi kevyt ja nopea Lamborghini yrittää lähteä lentoon jokaisen pienenkin mäennyppylän jälkeen. Sen sijaan Citroën ja rekka pitävät pyöränsä maltillisemmin maassa. Näiden autojen välimaastosta löytyy Chevrolet, joka on mukavan nopea, mutta ei pompi töyssyistä yhtä heikkopäisesti kuin Lamborghini. Tämän huomaa muun muassa Baixo-Longan mäessä, minkä laskeminen Lamborghinillä on huippuärsyttävää. Yleisesti Pakoon! 2.Manyn autojen ohjattavuudet eivät eroa toisistaan merkittävästi, mutta riittävästi kuitenkin.

Hevosvoimia vaaditaan tietokoneeltakin

Pakoon! v2.Many tarjoilee pelaajilleen pelikerran toisensa jälkeen erittäin laadukasta 3D-grafiikkaa. Vaikka pelin mäet ovat peitettyjä yhdellä ainoalla tekstuurilla eikä niissä ole mitään muuta tavaraa kuin ehkä pystyssä sojottavat pujottelukepit, näyttää lopputulos huomattavan onnistuneelta. Parhaimmillaan pelin maastot ovat suorastaan ällistyttävän tarkkoja kun polygonien aiheuttamia kulmikkuuksia ei näy käytännössä missään. Tarkat maastot tietenkin vaativat reilusti enemmän tehoa tietokoneelta kuin minimivaatimuksiksi ilmoitetut 750-megahertsinen prosessori ja GeForce 2 -näytönohjain. Mäkien tarkkuusastetta voi vaihtaa pelin aikana lennosta, mikä helpottaa miellyttävimmän tason etsimistä omalla koneella. Jos keksii oikean menetelmän, tähän ominaisuuteen liittyvän erikoisen bugin avulla autonsa saa nousemaan satojen metrien korkeuteen kentän yläpuolelle.

Pakoon! 2.Manyn mäkiä voi huristella myös yöaikaan. Päivänvaloon kyllästyneet saanevat tästä paljon lisähuvia. Pelin lumikenttien yö on pimeä, ja ainoa valo tulee kulloinkin ajettavan auton huipputehokkaista valonheittimistä. Valo kuvastuu pitkälle matkalle alas mäkeä, ja tulos on todella kaunis. Valo tuntuu käyttäytyvän erittäin realistisesti. Yleensä yöajoilla tekeekin mieli vain kaarrella pitkin poikin mäkiä, jotta valo lankeaisi mäkiin ja kuoppiin upealla tavallaan. Yöaikaan kuitenkin huomaa perustavanlaatuisia mokailuja autoissa. Missä ovat taka- ja etuvalot? Vaikka autossa on erikoispitkät ajovalot, Pakoon! 2.Manyssa ei ole minkäänlaista tehostetta kuvaamaan sitä, että valo todella lähtee auton nokasta.

Pakoon! 2.Manyn autojen grafiikka on taas oma lukunsa. Ne näyttävät ällistyttävän kauniilta. Tästä pitävät huolen menopelien suorastaan ilmiömäinen tarkkuus. Esimerkiksi Chevrolet -teksti on vaivattomasti luettavissa avo-auton edessä ja takana. Huonona puolena autovalikoimassa on se, että suurin osa autoista ei lopulta kuitenkaan näytä oikeilta. Syynä ovat pelin älyttömät värivalinnat, kuten rekan käsittämätön värittäminen räiskyvän keltaiseksi. Lisäksi Pakoon! 2.Manyn Lamborghini ja Mersu ovat kromisia pinnaltaan. Näyttää hienolta toki, mutta ei alkuunkaan realistiselta. Erityisesti Mersun kromisuus ärsyttää. Myös autojen steriiliyttä lähenevä puhtaus etäännyttää autoja todellisuudesta. Jonkinlainen hienovarainen tekstuuri autojen pinnassa olisi voinut vaikuttaa asiaan positiivisesti. Kiitettävää on automobiilien pyörien realistinen joustaminen töyssyissä. Tämä vähentää vaikutusta siitä, että nämä mäkiä viuhtovat laitteet olisivat pelkkiä puumalleja esikuvistaan. Mutta miksi avo-Chevroletin puikoissa ei ole ketään?

Pakoon! 2.Manyn äänipuoli ei juurikaan joudu häpeämään pelin loisteliaiden grafiikoiden vierellä. Tämä koskee erityisesti musiikkeja. Kappaleita löytyy kaksi, toinen valikoihin ja toinen itse peliin. Erityisesti valikkomusiikki on onnistunut kuvaamaan hyvin pelin luonnetta. Samaan kykenee myös mäenlaskumusiikki, joka tosin aluksi vaikuttaa rasittavan kaoottiselta riuhtomiselta. Kappaleen luonteeseen kyllä tottuu, ja lopuksi sitä kuuntelee oikein mielellään. Pakoon! 2.Manyn musiikit ovat teknisesti huippuluokkaa eikä niistä puutu yksityiskohtia. Tästä kiittäkäämme miestä pelin musiikkien takaa, Frozenbyten musiikkimiestä Santeri Pilliä. Pilli olisi kyllä saanut puurtaa musiikkien kanssa vähän enemmän, jotta mäenlaskukappaleita olisi ollut ainakin kolme. Äänipuoli jää Pakoon! 2.Manyssä vaisuksi. Vääristyneesti pelin valikoissa on enemmän ääniä kuin itse ajelussa. Kaahailun kuluessa ääntä kuuluu vain auton kolahtaessa maahan. Mukaan olisi ehdottomasti kaivattu muutakin, kuten moottorin hurinaa sekä tiukasta käännöksestä aiheutuva liirausääni.

Hienosäätöä ei voi koskaan tehdä liikaa

Pakoon! 2.Many on erittäin vakuuttava teos. Se on monen vuoden kehitystyön hedelmä, ja on mukavaa, että ainutlaatuisessa Pakoon!-pelisarjassa on edes yksi valmiilta tuntuva peli. Valmis siis Pakoon! 2.Many toki on, mutta siinä ei ole mitään ylimääräistä. Olisikin ollut erittäin mielenkiintoista nähdä pelistä vielä uusia versioita. Sellaisten putkahtaminen julkisuuteen näyttää harmillisesti epätodennäköiseltä, sillä koko pelisarjan lähdekoodit on päästetty vapaaseen levitykseen. Pakoon! 2.Many kaipaisi lisää pelillistä sisältöä, kuten objekteja kenttiin ja uusia maisemia. Tällä hetkellä yksi pelin heikkouksia on juuri se, että lähes kaikki pelin mäistä ovat lumisia. Lisäksi viilausta kaivattaisiin Pakoon! 2.Manyn yksityiskohtiin, kuten siihen, etteivät autojen valot ole päällä öisinkään. Myös kuski Chevroletiin olisi tervetullut lisäys. Lisää kauneutta peliin olisivat tuoneet omalta osaltaan auringonlaskut ja -nousut ja lumisateet sekä muut vastaavat vuorokaudenajat ja säätilat. Paikoitellen Pakoon! 2.Many vaikuttaa kuin jonkin lupaavan pelin luurangolta, joka vielä kuitenkin ehdottomasti kaipaisi lihaa ympärilleen.

Parin vuoden takaiseen Pakoon v1.ONE:en verrattuna kakkos-Pakoon! pyörii nautittavan sutjakkaasti. 2,2-gigahertsisellä testikoneella sai pitää resoluutiota huoletta tasolla 1280*1024 reunanpehmennyksillä varustettuna. Tällöin maastojen tarkkuudesta piti vähän luopua, mutta vaikutus Pakoon! 2.Manyn ulkonäköön ei ollut suuri. Toiselle, 500-megahertsiselle testikoneelle pelin grafiikat kuitenkin alkoivat olla liikaa. Kaikki yksityiskohdat piti karsia nollille, jotta ruudunpäivitysnopeuden sai edes lähelle kahtakymmentä. Vanhemman raudan omistajat, älkää vielä masentuko. Syvempi tutkimus osoitti Pakoon 2:en pyörivän Windows 2000-ympäristössä huomattavan paljon paremmin kuin kuin Windows 98:n alla, vaikka käytössä oli sama Pentium III-kokoonpano, joka aiemmin tuotti ala-arvoisia fps-määriä. Syy ruudunpäivityksen yllättävään nopeutumiseen on varmaankin pelin grafiikkamoottorin optimointissa, jonka vaikutukset eivät yltäneet wanhan Windows 98:n alueelle. Vieläkään herkkuja ei saanut vääntää kaakkoon, mutta myönnettävä on, että rujoja maisemia katselee paljon mielummin kuin nykiviä rujoja maisemia. Suoritettujen kokeilujen perusteella vaikuttaa siltä, että 750 MHz ei ole alkuunkaan epärealistinen konevaatimus Pakoon! 2.Manyn pyörittämiseen.

Pakoon! 2.Many on muutakin kuin pelkkä teknologiademo. Sitä on huomattavan kiva pelailla silloin tällöin. Peli ei vaadi suurta keskittymistä, ja siksi Pakoon! 2.Many kelpaakin hyvin lyhyehköjen hetkien verrattomaksi huviksi. Pelisession pidetessä alkavat pelin puutteet näkyä yhä selvemmin. Nyt kun Downhill Pakoon! 2.Many Unlimited 2009:n lähdekoodit ovat julkista tavaraa, toivottavasti joku taitava koodihenkilö lähitulevaisuudessa pureutuu pelin ongelmiin.

Lataustilastot

Latausmääriä / kuukausi