Suomipelit – Orb Wars

Orb Wars on peli luolalentelygenren loiston vuosilta ja se koettikin saada oman rahallisen osuutensa suomalaisten taannoisesta luolalentelyvillityksestä. Peli kuitenkin jäi unholaan eikä oikeastaan koskaan päässyt huipulle loistamaan. Syyt löytyvät läheltä: Orb Wars oli sharewarea, aivan kuten myös Kops, Turbis ja V-Wingkin olivat. Ongelma kuitenkin piili siinä, että Kops ja Turbis tarjosivat loistavaa grafiikkaa ja V-Wing sisältöä, mutta Orb Warsista ei löydy kumpaakaan.

On Orb Warsissa joitakin hyviäkin puolia, kuten originelli idea kilpa-ajamisesta erityisesti sille suunnitelluilla luolastoradoilla. Kuulanmuotoiset alukset ovat toinen mainitsemisen arvoinen asia. Mutta oli Orb Warsissa kuulanmuotoisia aluksia tai ei, tuntuu oudolta että pelin kokoversiosta olisi maksettava lähes kahdeksan euroa.

Kuulat kilpasilla

Tärkeitä asioita luolalentelyissä ovat ehdottomasti onnistuneet aseet sekä mielenkiintoiset tasot. Orb Wars yrittää täyttää vaatimukset yhdellätoista aseella sekä samalla määrällä kenttiä. Pelin aseet ovat kuitenkin turhan tavallisia kaikkine pommeineen ja häirintälaitteineen päivineen. Omia ja oikeasti uusia ideoita olisi ollut enemmän kuin hauska nähdä. Vastapainoksi Orb Warsissa on muutamia perusaseitakin valittavana, mutta pelkästään niillä ei pitkälle pötkitä. Kentissä ei päästä sen parempaan. Ne ovat yksinkertaisen tylsiä luolastoja muutamalla hajanaisella maasaarekkeella sekä objekteilla varusteltuna. Yksityiskohdat loistavat poissaolollaan. Erityyppisiä maastoja tosin löytyy, kuten pehmeät ja kovat seinät. Niistä on jonkin verran lohtua muuten niin kuivakkoihin tasoihin, joiden edessä Saharakin kalpenee. Kilparadoiksi muutetut tasot ovat sitten hieman mielenkiintoisempia, vaikka ei niissäkään grafiikalla pahemmin mässäillä. Toisaalta eihän siinä vauhdissa mitään maisemia ehdi katsellakaan.

Lentokilpailut päättyvät kuin seinään, mikäli mukaan ei löydy pelikaveria. Orb Warsissa on kuin onkin tietokonevastustaja, mutta kone on niin murhanhimoinen, että se ei turhia kierroksia ajele, ellei sitten ihmispelaajan perässä. Lisäksi se, että tietokonepahis ei menetä elinvoimaa törmäilemisestä seiniin saa tuntumaan siltä, että Orb Warsin tietokoneopponentti on matkinut teknologiansa itse Terminaattorilta. Tehokkuus sekä tappamiskyvyt muistuttavat tosiaan kuuluisasta tulevaisuuden kyborgista, mutta hauskaksi tämä seikka ei pelaamista tietokonevastustajaa vastaan tee.

Orb Warsin asetuksista sen verran, että valikoima ei ole läheskään niin laaja kuin useimmissa luolalentelyissä on totuttu näkemään. Tietenkin peli voi olla hyvä ilman mahtavaa määrää pikkukrääsää, mutta luolalentelyiden kohdalla näin harvoin on. Orb Warsissa pystyy jonkin verran muuttelemaan sitä, kuinka paljon törmäilemisestä menettää elinvoimaa, mutta siihen säätömahdollisuudet suurinpiirtein jäävätkin. Orb Warsin suurin moka on se, että turnausta ei voi pistää pystyyn. Toisin sanoen kenttiä ei pysty linkittämään peräkkäin ja on siis aina mentävä valikoihin takaisin sähläämään. Myös enemmän pelaajapaikkoja olisi ollut todella kiva nähdä. Nykyiset kaksi ei vaan tunnu riittävän ja pelin kentät tuntuvat auttamattoman autioilta. Orb Warsin ohjaustuntuma on kunnossa, mikä sinänsä voidaan laskea jo aikamoiseksi saavutukseksi tässä vaiheessa.

Lohdutonta luolalentelyä

Jos jokin peli valittaisiin kuvastamaan arkipäivän ankeutta, se olisi ehdottomasti Orb Wars. Pelin grafiikat ovat kaikessa tylsyydessään jo oikeastaan aika nerokkaita, kun kaikki pelin värit sattuvat liikkumaan ruskean ja harmaan välillä. Mukaan on suotu myös muutamia muita sävyjä, tosin niihinkin on sotkettu sitä samaa harmaata ja ruskeaa, josta saa pelisession aikana pahan yliannostuksen. Orb Warsin tehosteista ei voi sanoa mitään, koska ne puuttuvat lähes täydellisesti. Edes kunnon räjähdyksiä ei olla vaivauduttu tekemään, vaan posaukset esitetään ympäriinsä lentelevillä pikseleillä.

Orb Warsin rumuus siis perustuu perustuu pelin erikoislaatuiseen kenttäeditoriin ja taiteeseen yhdistettynä. Kyse on niin sanotuista kenttäkirjastoista, joissa on objekteja, tekstuureja ja erilaisia muotoja valmiina käytettäväksi. Niihin pääsee käsiksi rekisteröimällä pelin. Tosin jo ilman rekisteröimistä näkee, millaista jälkeä nämä Orb Warsin kenttäkirjastot luovat, eikä se ole kovinkaan hääppöistä nähtävää.

Orb Warsin äänitehosteiden huippukohta on ohjattavan kuula-aluksen kolina seinää vastaan. Varsinaisia extreme-kokemuksia on siis yltäkyllin luvassa. Tosissaan otettuna Orb Warsin äänet ovat kylläkin niin pahaa peruskamaa, ettei meinaa sanat riittää. Kaiken kukkuraksi musiikitkin puuttuvat. Jos musiikkikin olisi ollut samanlaista marginaalikampetta, siinä olisi varmasti tullut paha olo.

Pallo hukassa pahan kerran

Orb Warsia ei voi kehua oikeastaan mistään. Sitä ei ole mukava pelata edes kaksin sekä se on täynnä surkeaa ja alakuloista grafiikkaa. Äänienkin kohdalla vallitsee vahva déjà-vu-tunne. Toki peliin keksittiin ahtaa kilpa-ajomoodi, mutta idea kaatuu muihin, perustavanlaatuisiin mokiin, kuten siihen, että Orb Warsista puuttuu pelaamisen hauskuus. Parhaiden pelien kanssa viettää tunteja ja taas tunteja aikaa, mutta Orb Warsin kanssa tämä tuntuisi mahdottomalta ajatukselta.

Koska Orb Warsilla ei ole pelikansalle juuri mitään uutta annettavanaan, voi peliä suositella vain aivan fanaattisimmille luolalentelyn faneille, jotka ovat jo kaikki muut maailman luolalentelyt kalunneet läpi. Heillekään Orb Wars ei tarjoile liikoja, ehkäpä muutaman hektisen kaksintaistelun, jonka jälkeen omien hiuksien lukumäärän laskeminenkin tuntuu mielekkäältä ajatukselta.

Lataustilastot

Latausmääriä / kuukausi