Suomipelit – MClone

Monet meistä varmasti tuntevat Lieron ja Molezin, nämä suomipelien legendat, mutta kuinka moni tunteekaan FireCrossin tuottaman MClonen? Suurempi veikkauskerroin tullee pelin tuntemattomuuden puolelle, sillä vaikka MClone onkin näiden kahden suositun pelin risteytys, on se samalla myös erittäin buginen. Bugisuus saattaa hyvinkin olla syynä vähän vajaaksi jääneelle huomiolle. Kerrottakoon kuitenkin niille, jotka jostain syystä eivät tunne Lieroa eivätkä Molezia, että MClonessa liikutaan pienillä ukkeleilla ahtaissa käytävissä. Pelaajien ohjaamat hahmot räiskivät toisiaan monipuolisilla aseilla maanalaisissa käytävissä samalla reittejä kaivellen.

Verta, nautaa ja suolenpätkiä

MClonen alkuvalikot ovat sekavat, joten sitä tutkiessa saa viettää hetken jos toisenkin. Taustakuva tärisee hermostuttavasti, ja niin tekevät myös valikon tekstit. Tilannetta ei helpota yhtään se, että peli kaatuilee valikossa koko ajan. Aseiden tehokkuuksia ja muita ominaisuuksia pystyy muuttamaan asetuksista, ja onneksi vaikka MClone kaatuukin syvemmältä valikosta poistuessa, se ehtii kuitenkin tallentamaan asetukset.

MClonessa valikosta eteenpäin siirryttäessä paukahtaa näytölle tutun näköinen aseidenvalintajärjestelmä. Tämä härväke on nimittäin suurin piirtein apinoitu Lierosta, mutta MClonessa siihen on tuotu yksi lisäominaisuus, pelihahmojen ulkoasun muuttaminen. Sen avulla niin hepeneiden kuin pärstänkin vaihtaminen luonnistuu kuin vettä vain, mutta mitään oleellista pelikokemuksen kannalta ei siinä ole.

Valikon karmeudelle heitetään hyvästit taistelukentälle päästyä. Kankeat valikkografiikat korvautuvat suhteellisen tyylikkäällä maastolla, joka sisältää sekä kaivettavia että läpäisemättömiä alueita. Läpäisemättömiin alueisiin sisältyy rasittava bugi, sillä niihin on jäädä jumiin. Puolestaan nämä kaivettavat alueet poistuvat tieltä samalla menetelmällä kuin Lierossa, eikä siis pitäisi olla mitään hirveän uutta ja mullistavaa vanhoille pelaajille. Pienen liikkumisen jälkeen huomaa, että pelihahmon ohjattavuus on kohdallaan. Ohjattava tyyppi liikkuu juuri niin ihanan kontrolloidun tuntuisesti kuin sen parhaimmillaan voisi kuvitella. Tähtäinkin kääntyy varsin mallikkaasti. Erityisesti maata kaivaessa huomaa, kuinka ukon käsi suorastaan pureutuu maastoon ja heittää soran pikaisesti tieltään, mitä voi parantaa vielä hyppäämällä samaan aikaan.

MClonen sisältämistä aseista suuri osa on Lierosta tai Molezista kähmittyjä, kuten gauss gun, Winchester ja ohjautuva ohjus. Silti muutamia uusiakin aseita löytyy. Erikoisimpia ja omaperäisimpiä aseita edustavat sonar rifle ja disco balls. Sonar riflen ammus on valoa oudosti heijastava ympyrä, joka liikkuu eteenpäin ja kääntyy mahdollisesti lähelle tullutta vastustajaa kohti. Sen latausaika on normaalihko ja tehokkuus hieman keskimääräistä parempi. Disco ballsin ammukset lentelevät janoina noin 30 asteen kulman sisässä, mutta eivät tee juurikaan vahinkoa. Ampuessa verta lentää ja pelaajalla hiki nousee pintaan. Peli sisältää myös esikuvistaan tutun köyden, joka tarraa pintoihin ja vetää käyttäjänsä pikaisesti irti maasta. Tehokkaan ja jykevän kuuloiset äänet lisäävät pelinautintoa jonkin verran, kun taas musiikit ovat keskitasoista kikkailua.

Flamer for a lamer?

MClonen aseiden tasapainotus on jokseenkin jäänyt kesken, sillä siinä on muutamia aseita, joilla ei tee käytännössä yhtään mitään. Uzi ja greenball kuuluvat ainakin tähän kiltaan. Lierossa greenball toimii sentään niin, että ammuksen osuessa seinään se purkautuu. Toisin on MClonessa, jossa vihermassa-ammus kimpoilee minne sattuu ja purkautuu jossain Venäjän rajan tuolla puolen. Näissä aseissa ei ole sinänsä mitään ideaa, sillä kuka nyt heikot aseet ottaisi, kun tarjolla on paljon parempaakin? Arpomallakin valitusta asevalikoimasta lähtee todennäköisesti ensimmäisenä edellä mainitut aseet. Tuosta valtavasta aseiden tasoerosta kertoo seuraava: liekinheittimellä pystyy tappamaan kaverin helposti yhdellä lippaalla, eli muutamassa sekunnissa, kun taas uzilla menee vajaa kolmisen lipasta, eli päälle kymmenen sekuntia. Kuitenkin kärjimmäisen ääripään lippua heiluttelee uran cloud. Se tappaa käytännössä lähes välittömästi, eikä kaikkien ammusten edes tarvitse osua vastustajaan. Mutta kaiken kaikkiaan aseet ovat monipuoliset ja kohtuullisen mielenkiintoiset.

Loppujen lopuksi MClone on ihan kelpo paketti pelattavaksi kaverin kanssa. Räiskintä on hupaisaa, ja pelin tempo huolehtii, ettei turhalle hidastelulle jää varaa. Aseitakin, joista vain muutamat ovat omaperäisiä ja itsekeksittyjä, löytyy mukava määrä. Pelin bugisuus ja kaatuilu vie peliltä monia pisteitä pois, mutta pelattavuus tasoittaa tilannetta. Musiikeista tai äänistä ei löydy mitään kummallisempia valittamisen aiheita. Grafiikan laatu sen sijaan vaihtelee matkan varrella, mikä herättää kysymyksiä.

Lataustilastot

Latausmääriä / kuukausi