Suomipelit – Turbo Ball

Tässä arvostelussa käytetään suuria kuvakaappauksia. Saadaksesi ne esille, klikkaa kuvien pienempiä versioita.

Turbo Ballin idea on ikivanha, suoraan tietokonepelaamisen liitukaudelta. Idea on myös yksinkertainen ja kaikki, jotka kutsuvat itseään tietokonepelaamisen ystäväksi, tuntevat tämän konseptin. Turbo Ballin idea on apinoitu vanhasta Commodore 64:n pelistä Krakout, joka taas on enemmän tai vähemmän kopioinut ideansa perinteisemmästä palikantuhouspelistä Arkanoidista.

Vaikka tämä palikanmurskauskonsepti on kiertänyt maailmaa pitkin poikin, onnistuu jokin lajin peli yllättämään ihan iloisesti silloin tällöin, tässä tapauksessa Tuomo Turusen lupsakka Turbo Ball. Onneksemme Arkanoid- ja Krakout-kopioita ei ole missään vaiheessa tullut sellaista vauhtia kuin Tetris-klooneja, joten näissä murskapelessä on vielä omia ideoitakin.

Kapula ja teräspallo - palikan pahimmat viholliset

Turbo Ballin idea ja sydän on pisteiden kerääminen. Mitä varten? Pistelistoja tietenkin. Pelissä onkin aivan mielettömästi pelattavaa, ja loppupuolella pisteitä saattaa olla plakkarissa useita miljoonia. Huipputekniikkaa odottavien ei kannata kuitenkaan odottaa mitään Internet-pistelistoja.

Turbo Ballin ensimmäinen kenttä osoittaa hetkessä, mitä seuraavilla tasoilla tulee tehdä. Pelaajan tulee murskata läjäpäin karkinvärisiä tiiliä. Niiden tuhoaminen onnistuu ilmassa leijuvan kapulan ja melkein omaa elämää elävän pallon kanssa. Tämä kummallisen tuhovoimainen pallo poukkoilee fysiikan mallin mukaisesti. Myös vauhtia boltsilla riittää. Pelaajan tehtäväksi jää kapulan liikuttaminen yrityksenä estää (titanium)pallon vajoamisen kapulan toiselle puolelle. Mikäli moinen kauhuskenaario tulee toteen, pelaaja menettää elämän.

Elämien ei kuitenkaan pitäisi olla se kompastuskivi Turbo Ballissa, ellei ole aivan kädetön tyyppi. Bonuksia, myös lisäelämiä, pelissä kuitenkin jaellaan erityisen reilulla kädellä. Ne ilmestyvät tuhottujen palikoiden paikalle, ja käyttöönsä bonuksen saa osumalla uudestaan sille samalle paikalle. Erikoisuuksina löytyy ties minkälaista kampetta, kuten kiinnitarraavaa kapulaa ja tykkiä, jonka tuhovoimalla saa pari kokonaista riviä tiiliä soraksi. Myös kentänläpäisybonus on kiva.

Kentät eivät kuitenkaan ole pelkkää tiiltä ja ympäri ämpäri poukkoilevia palloja. Mukana on lisäksi jonkinlaisia Turbolandian asukkaita, todella kummallista porukkaa. Ne tuovat jännitystä lisää Turbo Balliin, sillä pallon törmätessä näihin örveltäjiin ei koskaan tiedä, minne se hilipatin pallo seuravaksi suuntaa ja millä nopeudella. Jotkut asukit lisäksi lamaannuttavat pelaajan kapulan hetkeksi. Siinäkös on tukalat oltavat jos missä.

Palikka - kapulan ja teräspallon pahin vihollinen

Turbo Ball on hauskaa pelattavaa, vaikka ainoa asia, johon pääsee vaikuttamaan, on pystysuoralla radalla liikuteltava kapula. Palloon vaikutetaan vain välillisesti. Tylsäksi Turbo Ball ei useimmiten sorru, paitsi silloin kun pelin hieman liian suuripiirteiseksi jäänyt fysiikanmallinnus pääsee loistamaan kaikessa "komeudessaan". On nimittäin varsin yleistä, että pallo jää veivaamaan seinien välille niin, että kuluu mahdollisimman paljon ennen kuin pallo palaa kapulan luo. Tämä piirre on Turbo Ballin ylivoimaisesti rasittavinta antia.

Kenttiä Turbo Ballissa piisaa röykkiöittäin. Niiden läpäisemiseen hyvät hermot ovat tarpeen, sillä jokaisesta tasosta jokaikinen palikka on tuhottava. Jokaisen tason päätteeksi pelaajan onkin vain odoteltava, kunnes satunnaisesti sinkoileva pallo osuu maaliinsa. Jotkut kentät sisältävät myös tuhoutumattomia palikoita. Niitä ei palloilla päreiksi pistetä, joten taitava tasontekijä voikin tehdä tuotoksestaan tarkoituksella aika kovan palan purtavaksi. Turbo Ballin mukana tulevissa kymmenissä kentissä on haastetta, mutta pelissä on tallennusmahdollisuus, jonka takia Turbo Ballin pistejahdista kehkeytyy kilpailu kuka jaksaa pelata kauiten. Ja näinhän asioiden ei kuuluisi olla. Lisäksi suurin osa kentistä on aika mielikuvituksettomia, useimmiten jonkilaisia epämääräisiä kuvioita. Alku on tosin lupaava kaikkine ykköstason mieshahmoineen päivineen.

Sateenkaari inspiraationlähteenä

Turbo Ballin grafiikka on värikästä ja varsin yksinkertaista. Taitavasti toteutettuna pelin tasot olisivat näyttäneet taideteoksilta jo pelkkien palikoiden sijoitusten ansiosta, mutta tilaisuus on mokattu ja Turbo Ballin ulkoasu ei ole luokkaa leukoja loksautteleva. Syynä pelin grafiikoiden tasapaksuuteen lienee esimerkiksi kummallisesti tehdyt varjostukset, joka saa poukkoilevan pallonkin näyttämään joltakin muulta mitä se todellisuudessa on. Tervetullutta piristystä sekä asennetta Turbo Ballin kokonaisilmeeseen tuo suomipelien keskuudessa korkea resoluutio 640*480.

Turbo Ballissa ei äänillä mässäillä. Todennäköisesti siksi, että pelin idea ei anna kovinkaan paljoa liikkumisvaraa äänten improvisoinnille. Turbo Ballin musiikki taasen on paikoin yllättävän hauskaa kuunneltavaa. Löytyypä sieltä pakollinen Popcorn-sovitus sekä pelintekijän hilpeitä teoksia, esimerkiksi neljännen kappaleen hyväntuulisuudella ei ole rajoja. Vaikka Turbo Ballin soundtrack onkin midimuodossa, se ei suuremmin ainakaan minua haitannut.

Kokonaisuutta katsellessa Turbo Ball on mainio peli. Siitä riittää huvia monenmoneksi illaksi, sillä omia tasoja on mahdollista luoda. Turbo Ball mokailee pahiten grafiikoidensa ja typerähkön fysiikanmallinnuksensa kanssa, mutta jokaiselle Arkanoid- ja Krakout-fanille Turbo Ball on pakkohankinta.

Lataustilastot

Latausmääriä / kuukausi