Suomipelit – Q-Lat2

Jos joskus tuntuu siltä, että olisi tehtävänä miljoona asiaa, ja kaikki kaatuu päälle, kannattaa kokeilla tätä peliä. Q-Lat 2 näyttää, miltä tuntuu, kun tosiaan hallittavana on niin monta toisiaan sotkevaa tekijää, että niiden kanssa pärjääminen on suorastaan mahdotonta. Tämän jälkeen ei pieni stressinpoikanen enää tunnukaan missään: niistä asioista sentään selviää, toisin kuin näistä kuulista.

Q-Lat on varsin piristävä poikkeus usein kankeisiin kaavoihin ja samoja peli-ideoita toistavaan massaan, sillä siinä idea on aivan uusi! Tämä idea tosin on esitelty jo vuonna 1998 pelin ensimmäisessä versiossa, josta Q-Lat 2 on Windows-ympäristössä toimiva useilla parannuksilla höystetty uudelleenviritys.

Pelaaja ohjailee ruudun kokoisella pelikentällä pelin nimen mukaisesti yhtä kuulaa monien muiden kuulien keskellä. Tällä kuulalla hän sitten voi töniä muita kuulia. Kaikki kuulat ovat jonkin värisiä, ja kun kaksi kuulaa osuu toisiinsa, vaihtavat ne tiettyjen lainalaisuuksien mukaan väriään. Tavoitteena on saada kaikki kuulat muuttumaan saman värisiksi ja räjähtämään.

Oletko mies vai kuula?

Tänä väkivaltaviihteen huippuaikana on ilo huomata, että vielä on pelejä, jotka ovat vaudikkaita ja mukaansatempaavia ilman lentäviä suolenpätkiä ja veriroiskeita. Tällaisten yksinkertaisiin ideoihin perustuvien pelien saaminen toimiviksi ja pelaajia kiinnostaviksi on tunnetusti hankalaa. Piste Gamez on kuitenkin onnistunut tässä kiitettävästi: Q-Lat 2 saa pelaajan koukkuunsa, kunhan tämä ensin selviää vaikeustason aiheuttamasta järkytyksestä.

Peli nimittäin on hieman turhan vaikea. Jo helpoimmalla vaikeustasolla kestää kauan päästä kunnolla sisään pelin hienouksiin ja oppia hallitsemaan kuulia. Jos peli ei olisi aivan näin vaikea, olisi sitä voinut helposti povata yhdeksi suomipelien kovimmista hittilohkaisuista. Nyt kuitenkin aloituskynnys on sen verran korkea, että peli ei aivan ansaitsemaansa suosioon ole päässyt. Tämä on valitettavaa, sillä kunhan peliin oikein pääsee sisälle, on siitä vaikea löytää ulos.

Kuulostaa helpolta

Pelin idea on yksinkertainen ja sen sisäistääkin varsin nopeasti. Pelaamisen aloittaminen ei siis ole kovin vaikeaa: pelaajan ohjastama kuula tottelee ohjausta näppärästi ja ensimmäiset kuulat vaihtavat väriään helposti. Mieleen kipuaa ajatus: "tämähän on helppoa!"

Pian kuitenkin huomaa, että kaikki ei aivan niin helposti käykään. Pallot kimpoilevat kukin eri suuntiin ja juuri kun olet saamassa viimeisen pallon muutettua oikean väriseksi, se onnistuukin kimpoamaan johonkin sopivaan palloryppääseen ja muuttamaan juuri työllä ja tuskalla väritetyt pallot uuteen ja väärään väriin. Ei auta kuin lähteä perään ja korjata tilanne.

Hetkisen kuulia tönittyäsi huomaat toisenkin yllätyksen: jos et ole tarkkana, loppuu aika kesken. Aikaa ei nimittäin tule lisää, kun selvittää kentän, vaan kello tikittää ihan siitä samasta kohdasta, jossa edellisessä kentässä huokaisit helpotuksesta. Tämä loistava oivallus tekee pelistä hektisen ja kasvattaa stressin ja paniikin tunteen huippulukemiin. Vaikka viimeisen kuulan ehtisi vaihtaa oikean väriseksi, häämöttää ajan loppuminen silti nurkan takana.

Onneksi aikaa saa lisää kopauttamalla kuulaa, jonka päällä kiiltelee T-kirjain. Jokaisesta tällaisesta kuulasta aika lisääntyy kymmenellä kullanarvoisella sekuntilla. Ja saattaa hyvinkin olla, että nämä sekuntit ovat ne, jotka auttavat sinut uuden huipputuloksen haltijaksi. Mutta aijai sentään, jos käy niin huonosti, että kun olet tuota T-kuulaa kopauttamassa, pieni ohjausvirhe heittääkin sinut toiselle puolelle kenttää. Siinä ovat hyvät hermot tarpeen.

Peli on siis erittäin tarkka ja vaikea. Se vaatii pelaajaltaan paljon, ja jotta voisi todella sanoa olevansa Q-lat 2:n herra, täytyy hallita hermonsa, ajatella nopeasti ja terävästi, ohjata pallo juuri oikeaan paikkaan ja ennen kaikkea, olla onnekas.

Ruokaa silmille ja korville

Q-Lat 2 on erittäin kaunis ja tyylikäs kokonaisuus, johon on selvästi nähty vaivaa. Aikaa pelin tekemiseen meni dokumenttien mukaan kolme kuukautta, koko Janne Kivilahden vuoden 2001 kesäloma. Kesätyö taisi olla mieluista ja loma kulua aamusta iltaan kuulia piirrellessä, ainakin jäljestä päätellen. Sen verran komealta nimittäin näyttää.

Hienous alkaa jo alkutervehdysten tehostetykityksen muodossa. Ruudulle räväytetään Piste Gamez:in logo ja tekijätietoja yksinkertaisesti, mutta tyylillä animoituna. Sama viimeistelty jälki jatkuu myös pelin muussa ulkoasussa. Valikot ovat tyylikkäät ja toimivat, ohjeruutu on havainnollinen ja kaunis. Jopa pelin HTML-muotoinen dokumentaatio noudattaa samaa graafista tyyliä pelin kanssa.

Eivätkä peligrafiikatkaan jää muusta ulkoasusta jälkeen. Toki peli on varsin yksinkertainen graafisesti: sitä pelataan staattisella pelialueella, ilman vieritystä ja monipuolisia animaatioita. Mutta pelilautoja on monta erilaista, ja kuulat varjoineen näyttävät - niin, kuulilta. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että isoimmilla kuulilla on hymiökasvot, jotka paljastuvat kuulia tönittäessä.

Sama tyylikkyys jatkuu myös musiikkipuolella. Pelin tekijä, Janne Kivilahti on kunnostautunut myös muusikkona, ja hän onkin tehnyt loistavaa työtä loihtiessaan peliin innostavan - ja ajan lähetessä loppuaan lähes ahdistavalta tuntuvan - musiikin. Tietokonepeleistä tuttuun tapaan kyse on melko tavallisesta konemusiikista, jota riittää neljän kappaleen verran.

Pienenä kuriositeettina mainittakoon, että musiikki on saatavilla myös CD:llä. Yhdeksän kappaletta sisältävän soundtrackin voi tilata mp3.com:ista noin kahdeksan euron hintaan. Kappaleista osa on remixejä pelin musiikista, mutta lisäksi on pari muualla julkaisematontakin kappaletta. Samasta paikasta voi myös ladata kolme levyn kappaleista mp3-muodossa.

Lataustilastot

Latausmääriä / kuukausi