Suomipelit – Pakoon! v1.ONE

Pakoon! v1.ONEn lähdekoodit ovat nykyään julkisia. Jos olet kiinnostunut näkemään pelin kulissien taakse, klikkailepa ylempänä olevaa linkkiä.

Tässä arvostelussa käytetään suuria kuvakaappauksia. Saadaksesi ne esille, klikkaa kuvien pienempiä versioita.

Metal Oxide Softwaren Pakoon!-ajopelisarja on kummajainen jopa suomalaisten pelien keskuudessa. Sen ensimmäisessä osassa hippibiili turbomoottoreineen ja helikopteriominaisuuksineen oli jumittunut pienelle saarelle. Sarjan kolmannessa näytöksessä laskettiin kilpaa mäkeä Lamborghineilla netin välityksellä. Pakoon! v1.ONE: The Ultimate Desert Pizza Delivery Game, trilogian keskimmäinen osa, ei kalpene erikoisuudessaan muille sarjan osille. Siinä jaellaan synteettistä pizzaa erakoille autiomaassa monenlaisilla nelipyöräisillä härveleillä. Myös lentokoneen puikkoihin päästään.

Mielenkiintoiselta kuulostava Pakoon! v1.ONE on kuitenkin ikävän kesken jäänyt viritelmä, ja pelin ensimmäinen julkaistu versio jäi myös sen viimeiseksi. Pakoon! v1.ONE onkin niin buginen ja viimeistelemätön kokonaisuus, että välillä vaaditaan hyviä hermoja sitä pelatessa.

Tri Alexei ja maailmanloppu

Metal Oxide Softwaren Mikko Oksalahti on nähnyt vaivaa keksiäkseen, miksi täyskromattu auto rahtaa pizzaa kaukaisissa hökkeleissä asustaville "meri- ja ojahemmoille", kuten peli heitä kutsuu. Koko maapalloa raamatullisessa mittakaavassa ravistellut maanjäristys tappoi melkein kaiken elävän planeetaltamme 1960-luvun lopulla. Muutamat selvisivät maailmanlopusta, mutta heitäkin vaani vielä kamala kulkutauti. Kukaan ei enää halunnut asua kylissä, vaan kaikki muuttivat erakoiksi pitkin maan aavikoituneita lakeuksia. Ruoasta oli kuitenkin pula, ja ratkaisuksi innovatiivinen tiedemies Alexei keksi ja rakensi keinotekoisesti ruokaa valmistavan koneen. Koska pizza oli ruokana tarpeeksi yksinkertaista, laitteella aloitettiin sen valmistus. Niinpä tietenkin!

Pakoon! v1.ONE sijoittuu vuoteen 1973. Pelaaja astuu siinä nuorimies Matiaksen saappaisiin. Hän saa työtä rouva Humbertin pizzaravintolasta pizzakuriirina, tavoitteenaan kuljettaa pytingin pizzat nälkäisille asiakkaille ajoissa. Ilmeisesti maailmanlopunjälkeisen pizzakuriirin uralla ei juurikaan voi edetä, sillä myöskään Pakoon! v1.ONEn pizzankuljetus ei pääty koskaan.

Joutomaata 9042-kertaisen maapallon verran

Varsinaisesti Pakoon! v1.ONEn ainoa tavoite on kerätä rahaa ja ostaa uusia kulkuneuvoja pizzanvientireissuille. Rahaa kääritään kasaan toimittamalla tilatut pizzat asiakkaille mahdollisimman nopeasti. Kummallisissa paikoissa asustavat erakot maksavat päivällisestään aluksi suuria summia, mutta he ovat valmiita maksamaan kunnollisen hinnan vain nopeimmista toimituksista. Pizzat on vietävä ehjinä perille, tai Matiaksen palkkiosta tippuu kymmenen prosenttia saman tien pois. Menopelien bensatilanteesta on lisäksi pidettävä huolta. Tankkaus ei tee pahitteeksi silloin tällöin, koska ilman bensaa tai kerosiinia ei ole oikein mahdollista liikkua mihinkään. Onneksi tankkausasemia on ripoteltu tiuhaan pitkin maita ja mantuja. Lisäpalveluna pelaaja voi ostaa teleporttauksen takaisin ravintolalle, jos on riittävästi riihikuivaa varattuna.

On pelaajasta kiinni, miten vie pizzansa perille. 6-megaisen asennuspaketin mukana tulee kaksi autoa ja yksi lentokone. Täyskromattu Bogian '67 on kelpo kosla alavien maiden ylitykseen, ja Veyroneten sanotaan sopivan epätasaisempaan menoon. Kaksitasoinen Spirit-lentokone taas on Pakoon! v1.ONEn ainoa menopeli, jolla pizzat on mahdollista saada kohteeseensa vuoristoisessa maastossa. Lentokoneella voi myös välttää ajoittain esiintyvät ylipitkät maanjäristykset, jotka haittaavat maanpinnalla etenemästä tehokkaasti. Bogianin, Veyroneten ja Spiritin ohjattavuudet ovat kunnossa. Pelin autot tuppaavat liiraamaan paljon, mutta niiden ohjaaminen on tästäkin huolimatta kivaa, ja se on tärkeä asia. Lentokoneen ohjaaminen on sitten vielä kivempaa. Siksi pizzakuriirin reissuille ottaa mieluiten juuri Spirit-lentokoneen, koska sen ohjaamisessa on erityistä vapautta ja helppoutta. Moiseen ohjaustuntumaan törmää peleissä vain harvoin. Se on sitä paitsi Pakoon! v1.ONEn nopein kulkuneuvo, päihittäen jopa Bogianin huiman 300 kilometrin tuntivauhdin. Kun Pakoon! v1.ONEn alkuperäiskaarat ja -lentsikat ovat puhkikaluttuja, lisää pelin fanien tekemiä autoviritelmiä löytyy Metal Oxide Softwaren kotisivuilta.

Pakoon! v1.ONE sisältää kuusi kolmiulotteista pizzanjakelumaailmaa. Metal Oxide Software kertoo, että niiden luomiseen käytetty moottori kykenee luomaan karkeasti ottaen 9042,5 kertaa suurempia maailmoja kuin oma Maa-planeettamme. On hämärän peitossa, ovatko Pakoon! v1.ONEn maailmat näin laajoja. Tutkimustretkitesteissä ei tullut seiniä vastaan, mutta maasto oli usein melko tasaista. Jokaisessa kentässä pizzoja jaetaan keskimäärin kolmelle eri tyypille, ja hekin asustavat pizzakuriirin pääpaikkana toimivan ravintolan läheisyydessä. Harmillista mahdollisuuksien tuhlausta. Pakoon! v1.ONEn maailmat ovat mukavan erilaisia tuttavuuksia. Desert on nimensä mukaan aavikkoa, ja hyvin tasaista sellaista. Coastalin tapaisia odottamattomia äkkipudotuksia siinä ei ole, joten leppoisa huristelu pizzat kyydissä on mahdollista. Crater Island ja The Wall edustavat pelin lentokonemaailmoja. Niissä nälkäiset erakot asuvat korkeimpien vuorten huipuilla ja niiden pohjalla. Näiden maailmojen korkeudet ovatkin todella huimia, useita satoja metrejä, ellei jopa kilometrin luokkaa. Autoiluakin voi kokeilla näissä maastoissa. Niillä on vain liian helppoa joutua vaikeisiin koloihin maassa, joista ei pääse mitenkään ylös, koska vetoa ei löydy tarpeeksi. Onneksi Pakoon! v1.ONEen on sisällytetty kumma Scene editor -ominaisuus, jonka ilmeisin käyttötarkoitus on auton nopea, teleporttimainen siirtely. Tällä työkalulla Bogianinkin saa Himalajan päälle pällistelemään, tai minne tahansa muuallekin. Scene editor vie pizzakuriirin asiakkaallekin paljon nopeammin kuin tavallisesti pelatessa. Kaksi kertaa e-kirjainta painamalla käynnistyvässä scene editorissa on kyllä vahva huijauksen maku, mutta sitäkin on pakko käyttää, jos vahingossa molskahtaa mereen. Pakoon! v1.ONE:n vesi on tahmaista velliä, ja sitä on paljon lähes jokaisessa maailmassa. Autot ja lentsikat jäävät oitis siihen kiinni kuin hämähäkin verkkoon, ja ainoa mahdollisuus poispääsyyn on scene-editor. Kun ei huvita huijata, pelin helppokäyttöisestä kartasta ilmenevät maailman maastomuodot hyvin ja erakot löytyvät helposti. Myös vesistöt on helppo kiertää. Scene editor -ominaisuudella saa todella muokattua ympäristöjä, mutta ainakaan arvostelijalla ei ollut tarvetta niiden rukkaamiseen.

Ehdolla vuoden bugisimmaksi suomipeliksi

Pakoon v1.ONE ei ehkä ole kaikkien aikojen bugisin suomipeli, mutta viime vuosien peleistä kyllä. Periaatteessa tämä on ymmärrettävää, pääsihän peli vain beta-asteelle, joka tarkoittaa usein, että kyseessä on epävakaa teos. Pakoon! v1.ONEn bugittaminen on kuitenkin huippuärsyttävää, monestakin syystä. Ensinnäkin testikoneena käytetyssä Windows XP -laitteessa ei tarvinnut koskaan lopettaa Pakoon! v1.ONEn pelaamista itse, vaan aina säännöllisin väliajoin Windows päätti sulkea sen aina puolestani "laiton toiminto"-ruudun siivittämänä. Myös outoja ohjausbugeja ilmeni. Selittämättömästä syystä Bogian ei halunnut palata katolleen kääntymisen jälkeen oikein päin. Toisella kerralla menopeli yritti ohjata itseään kokoajan oikealle, eikä nuolinäppäimillä voinut vaikuttaa asiaan mitenkään. Pakoon! v1.ONE kärsii lisäksi suuresta määrästä grafiikkavirheitä. Ne ovat vähäpätöisempiä kuin kaatuilubugit, mutta varsin huvittavia. Useammankin kerran Coastalin rantavuorten yllä leijui autonrengastekstuurein pinnoitettuja pilviä.

Pakoon! v1.ONEn epävakaus voi johtua käytetyn tietokoneen kokoonpanosta. Toisella testikoneella, joka pyörii Windows 98SE -alustalla, kaatuilua ei ollut juurikaan. Sisällön keskeneräisyys on kuitenkin sama kummassakin testatussa tietokoneessa. Pakoon! v1.ONE on loputtomiin aina samaa pizzanrahtaamista, aina samoihin osoitteisiin. Miksi peli ei arvo asiakkaiden sijainteja, jotta eineksen kuljetteluun tulisi jotakin vaihtelua? Silloin näkisi uusia maisemiakin. Nyt ruudussa ovat aina samat notkot, vesistöt ja vuoret. Pelin niukanlainen sisältö ei sitä paitsi ole tasapainossa. Autoilla ei käytännössä tee Pakoon! v1.ONEssa mitään, sillä lentokoneella pääsee moniin paikkoihin, jonne autot eivät pääse. Usein asiakaserakot asuvat tyystin autoilta ulottumattomissa. Pelin autot eivät kykene nousemaan vähääkään jyrkempää mäkeä ylös, ja jyrkkäreunaiseen monttuun vajotessa sieltä ei ole mahdollisuuksia päästä pois muuta kuin edellä mainitulla maastoeditorilla tai ominaisuudella, jolla voi pompata takaisin pääpaikkana toimivaan pizzaravintolaan. Lisäksi Pakoon! v1.ONEn ainoa tavoite, uusien autojen hankkiminen, on vesitetty oikein kunnolla. Pelaajalla on ensimmäisellä pelikerralla niin paljon rahaa, että kaikki autot saa heti käyttöön. Samoin olisi ollut hienoa, jos maailmat olisivat auenneet tietyn rahamäärän saavuttamisesta, mutta ei. Kaikki maailmat ovat valittavissa heti alusta. Jos pelin tekijät olisivat miettineet asioita paremmin, Pakoon v1.ONEn betaversiosta olisi saanut kertaheitolla kestävämmän kokonaisuuden.

Niin autiota, mutta niin kaunista

Ainakin yksi asia Pakoon! v1.ONEssa on kiistatonta. Se näyttää upealta. Metal Oxide Softwaren maastoenginen luomat ympäristöt ovat tarkkuudessaan ennennäkemättömiä. On satojen metrien korkuisia vuoria ja vastaavasti satojen metrien syvyisiä notkoja. Lisäksi piirtoetäisyydet ovat järkyttävän suuria. Nekin osaltaan luovat vakuuttavuutta pelin maailmoihin. Maastojen pinnanmuodot ovat Pakoon! v1.ONEssa harvoin pyöreitä, esimerkiksi Desert-maailma ei ole oikeastaan mikään hiekkadyynipaikka, vaan se on karkea ja kivikkoinen. Kuten pelin muutkin maisemat yleensä. Joskus vuorten piikkimäisyys menee yli hilseen ja Pakoon! v1.ONE alkaa näyttää rumalta. Esimerkiksi The Wall -kentästä löytyy varsinainen Emyn Muil, jos vain jaksaa huristella suuren seinän luota tarpeeksi eteenpäin. Pakoon! v1.ONEn ympäristöissä ei ole ainuttakaan puuta tai muuta kasvillisuutta. Ei ylipäätänsä mitään rakennelmia, jos rouva Humbertin pizzaravintolaa, erakoiden mökkejä ja bensapaikkoja ei lasketa mukaan. Stonehengemäiset kivipaadet yhdestä kentästä löytyvät, jos tarkkoja ollaan. Tavallaan esineiden puuttuminen ei haittaa, ja olihan Pakoon! v1.ONEn tarinassa syy kasvuston poissaololle, mutta joitakin kitukasvuisia pensaita olisi ollut kiva nähdä. Pelin maailmat ovat todellakin upeita, mutta eivät ne todellisuutta simuloi.

Pakoon! v1.ONEn autot ovat yhtä lailla tarkkaa työtä. Suurilla polygonimäärillä mallinnetut autot näyttävät ihan kivalta, mutta ei niistä upeannäköisiksi ole. Spirit-lentokone on saanut tyytyä pienempään tarkkuuteen. Polygonimääriä olisi varmaan kannattanut kuitenkin pienentää, sillä menopelit hidastavat ruudunpäivitysnopeutta paljon. Jos autoa tai lentokonetta ei piirretä, kuten ensimmäisen persoonan kuvakulmassa, fps pomppaa heti ainakin kahdellakymmenellä.

Pakoon! v1.ONEn graafisella loisteliaisuudella on siis hintansa. Sitä pyörittävältä tietokoneelta vaaditaan jopa enemmän kuin uudemmalta Pakoon! v2.Manyltä. Tämä johtunee pelin betavaiheesta; peliä olisi varmaan optimoitu myöhemmin. Erikoista on, että Pakoon! v1.ONE rullaa jotenkin jo 500 MHz:n tietokoneella. Kun megahertsit lisääntyvät, peli alkaa pyöriä pääosin ihan hyvin. Kuitenkin vielä 2,2 GHz:n AMD Athlon XP -testikoneella saatiin maistaa takkuilevan ruudunpäivitysnopeuden kitkeryyttä. Pakoon! v1.ONEa ei ole oikein kiva pelata 15 fps:n vauhdilla. Edellä mainittu auton yksityiskohtaisuus vaikuttaa ärsyttävän paljon ruudunpäivitysnopeuteen. Maastollakin on toki väliä. Parhaiten toimivat Desert ja Iceworld, jotka ovatkin Pakoon! v1.ONEn yksinkertaisimpia ympäristöjä, ja Coastal taas jumittaa alhaisimmillakin tarkkuustasoilla. Loistavaa on kuitenkin, että pelin yksityiskohtaisuustasoa voi alentaa ilman keskeytystä lentämiseen tai ajamiseen. Tärkein on maaston tarkkuus. Asteikolta 0-5 valittavat tarkkuustasot edustavat varmasti kaikkien tarpeita. Taso nolla on erittäin karu, mutta takaa hyvän ruudunpäivitysnopeuden. Viisi taas muodostaa horisontin kaukaisimmistakin vuorista tarkkoja. Kompromissia hakevat päätynevät tasoihin 2-3, joissa yhdistyykin graafisuus ja pelattavuus suhteellisen hyvin. Kaikesta huolimatta on kohtuutonta, että nyt reilut kaksi vuotta vanha Pakoon! v1.ONE ei toimi ongelmitta tuliterässä testikoneessa.

Pakoon! v1.ONEa kehiteltäessä Metal Oxide Software on varmaan vähiten kiinnittänyt huomiota ääniin ja musiikkiin. Ne ovat täsmälleen samat kuin naavapartaisessa Pakoon! v0.03 -pelissä. Kyseessä on siis niukka valikoima kolahduksia ja pärinöitä, joita peli päästelee pelaajan kuultavaksi kaasuttaessa tai törmätessä. Kovin paljoa muuta kuultavaa Pakoon! v1.ONEssa ei ole. Pienenä niksinä menopelin tuottamat äänet hiljenevät sitä enemmän mitä kauempana kamera laahustaa auton tai lentokoneen perässä. Musiikkeja ei ole päävalikon pätkän lisäksi.

Lupaus paremmasta

Pakoon! v1.ONE aiheuttaa pelaajassaan ristiriitaisia tunteita. Pelillä on tarjota upeita maisemia, joissa ajeleminen on suorastaan nautinto (mikäli koneessa on niitä tehoja) sujuvan ohjaustuntuman ja kauniin grafiikan ansiosta. Pakoon! v1.ONEn ansiot kuitenkin päättyvät aika lailla tähän. Sen epävakaus on omaa luokkaansa. Kyseessä on bugisin suomipeliluomus aikoihin. Lisäksi sisältöä ei ole. Tai tarkemmin sanottuna on, mutta se on sysätty pelaajalle kaikki yhtenä suurena myttynä.

Pakoon! v1.ONElla kieltämättä on ne omat ansionsa. Peli on vain älyttömän keskeneräinen, ja tämän syyn niskaan voi sysätä kaiken, mikä Pakoon! v1.ONEssa on pielessä tai ei toimi. Tässä betaversiossa olisikin suurta lupausta paremmasta. Valmiina se olisi mennen tullen peitonnut Pakoon!-pelisarjan kolmannen osan, Pakoon! v2.Manyn. Pakoon! v1.ONEn vapaus mennä minne vain niin, etteivät ylitsepääsemättömät seinät estä, on jotakin, mitä suomalaisissa peleissä ei ole aiemmin eikä myöhemmin nähty. Pakoon! v1.ONE: The Ultimate Desert Pizza Delivery Game on hieno luku suomalaisen pelitehtailun historiassa. Se ansaitsee hatunnoston pelaajiltaan, mutta ei sen enempää. Olisivat tehneet pelin loppuun asti.

Lataustilastot

Latausmääriä / kuukausi