Suomipelit – Holiday Serpent

Kilometrimato lähtee lomalle

Matopelien konsepti lienee kaikille selvä paitsi ehkä perähikiän Pertille. Määränpäänä on tarkoitus kerätä pisteitä kuvaruudun kokoisesta kentästä. Jokaisen pisteen jälkeen mato kasvaa pituutta ja peli vaikenee, sillä omaan häntäänsä tai seiniin ei saa koskea, muuten peli on finito. Eniten pisteitä saavuttanut pelaaja tietenkin pääsee pullistelemaan pistelistassa ensimmäseksi. Holiday Serpent lisää tähän tavanomaisuuden soppaan laajemman pelikentän, eriarvoisia pisteitä ja ongelmallisia muita poimittavia, kuten syöntikelvottomia sieniä ja luurankoja.

Holiday Serpentillä on annettavanaan jotakin uutta innokkaalle matopelikansalle. Pelikenttä skrollaa, eli liikkuu madon mukana ruudun toisesta laidasta toiseen. Kentän liikkuvuudesta tulee joitain hienoisia ongelmia, joten seiniin ei voi kuolla, vain omaan häntäänsä. Pisteetkin ovat uniikilla tavalla luotuja. Ohjattavan madon pitää syödä kukkia kasvaakseen pituutta, mutta raa'asta kukasta menettää pojoja. Kärsivällinen pelaaja odottaakin, että kukka kypsyy punaiseksi, ja korjaa eniten pisteitä talteen. Holiday Serpentin pelitantereen koosta johtuen matokin voi olla tavallista matopelin luikertelijaa paljon pidempi, ja pidemmän päälle tämä tekee pelistä vaikeamman. Haastavuutta omalta osaltaan lisää myös madon taipumus luikerrella kuin mikäkin oikea käärme ja mahdollisuus kääntyillä sulavasti jokaikisen asteen tarkkuudella.

Kukkien lisäksi vehreältä ruohokentältä löytyy myös kyseenalaista roinaa, jollaista matonen nielaisee, jos hänet ohjaa liian lähelle. Ikävyyksiä löytyy kahden eri sienilajin, sinisen ja punaisen, muodossa. Kummatkin takaavat madolle aistiharhaisia hetkiä ja pelaajalle kiperää pujottelua oman häntänsä seassa. Ikäänkuin kaupan päälle niistä menettää elintärkeitä pisteitä. Kolmas ikävyys on turbokapseli, mikä pistää matoon melkoisesti vauhtia. Pelisession alkupäässä tästä ei ole nimeksikään haittaa, mutta tilanteen muuttuminen vakavaksi tapahtuu silmänräpäyksessä. Turbo on melkeinpä yhtä kuin äkkikuolema, jos sellaisen popsii erehdyksessä parin kukkasen jälkeen.

Grafiikkatehosteita ja kukkasia

Holiday Serpent on jatkoa PuavoHeadin aiemmalle matopelijulkaisulle, Serpent '99:lle. Kyseinen ensimmäinen osa oli ulkoasultaan tylsä. Ilokseen Holiday Serpentiä pelatessa huomaa, että edistystä on tapahtunut roimasti. Vaikkakin Holiday Serpentin nurmikkotausta on hieman särmätön, pelin ilmettä värittää lukuiset pikku grafiikkatehosteet. Oivana esimerkkinä käy kivasti animoidut, vinhaa vauhtia pyörivät kukat. Erilaiset aaltoilutehosteet värittävät aistiharhatiloja ja kuolemaa. Myös piste-ennätysruudun vesitehoste on näyttävä kikka. Grafiikka on kaiken kaikkiaan tarkkaa. Se pyörii suurelle massalle hieman tuntemattomalla resoluutiotilalla 640*400. Siksi onkin tärkeää, että pelaajan näyttökortilla on hyvä tuki VESA:lle.

Äänipuolelta musiikit ovat se asia, joka erottaa Holiday Serpentin matopelien tylsästä, vellovan suuresta massasta. Eritoten kenttämusiikki on niin piristävä kappale, että ihmettelen, miksi sitä ei ole äänitetty CD:lle ja kaupiteltu kaupungilla vuoden kesähittinä. Pelkkä tämän musiikin kuuleminen saa unohtamaan arkipäivän huolet ja mahdollisen ankean ilman ulkona. Mutta rentoutumaan pääsevät vain pelaajat, jotka tuntevat koneensa läpikotaisin tai omistavat vanhan nuhapumpun, sillä vanha antiikin Rooman aikainen Midas-äänijärjestelmä on taas sotkemassa asetelmia. Se kun ei millään tahdo päästää pelaajia kuuntelemaan millaista äänisisältöä Holiday Serpentillä olisi tarjota. Minulla vahva tunne että olisin elänyt tämän hilipatin hetken aiemminkin. Holiday Serpentin äänet eivät olekaan mitään erityistä, mutta pelin tunnarin kuulemisesta voisi vaikka järjestää pienen tappelun.

Vain taivas rajana

Holiday Serpent ei mullista matopelaamista millään osa-alueella. Teknisesti se on kuitenkin valtaosaa genretovereistaan edellä, ja toteutukseltaan rentoa pelattavaa. Ohjattavuus on hieman jäykkää ja haasteellista madon kiemurtelun vuoksi. Joskus tämä vääntelehtiminen koituu madon turmioksi, mutta pieni lisäjännite Holiday Serpentiin ei ole missään nimessä pahitteeksi. Suurin moka PuavoHardin teoksessa on päätös valita äänijärjestelmäksi Midas, joka on todella epäyhteensopiva nykytietokoneiden kanssa. Kuin tunkisi kuutiota sisään pyöreästä reiästä. Myös Holiday Serpentiä vaivaa sekin mikä muitakin matopelejä: liika vaatimattomuus. Matoilua ei kertakaikkiaan kestä pitkiä pelihetkiä ilman kunnon taukoja.

Kaikista risuista huolimatta Holiday Serpent on ehdottomasti yksi parhaimpia suomalaisia matopelejä tähän asti. Sillä on omat ongelmansa, niin kuin kaikilla muillakin, mutta viihdyttävyyden se tarjoaa täydellisesti, jos osaa säännöstellä oman pelisessionsa oikean pituiseksi. Jos siltä tuntuu, niin ilman muuta lataa peli koneellesi, heivaa aivosi narikkaan ja vedä kierros Holiday Serpentiä. Mikä olisi sen rentouttavampaa?

Jos Holiday Serpent ei suostu käynnistymään, syynä on mitä todennäköisimmin näyttökorttisi VESA-yhteensopimattomuus. Tällöin kannattaa tutustua SciTech Softwaren Display Doctoriin osoitteessa http://www.scitechsoft.com .

90-luku oli kaikenkarvaisten matopelien kukoistusaikaa. Silloin jokaisen yrittäjän väkerrelmät, olivat ne sitten hyviä tai huonoja, noteerattiin aihepiiriä käsittelevillä nettisivuilla ja ne levisivät kulovalkean tavoin ala-asteen tietokoneilla toiselta toiselle. Ja miksi ei yläasteen ja lukionkin.

PuavoHardin Holiday Serpent on edistyksekkäintä suomalaista matopelaamista koskaan, kaikki on pelissä suurempaa ja resoluutiokin tarkempi. Yrityksistä huolimatta kävikin niin, että se ei ehtinyt ulos kukkeimman matopelihuuman aikaan, ja se jäi oikeastaan täysin huomiotta. Ihmisiin ei purrut enää matopelien yksinkertaisuus eikä myöskään se, että ne olivat lähes kaikki DOS-ympäristöön suunniteltuja. Kapitalismi keulakuvanaan Windows jyräsi kaiken yli.

Lataustilastot

Latausmääriä / kuukausi