Suomipelit – Ultimate Steroids

Ultimate Steroidsiin on ilmestynyt pelin taustagrafiikoita parantava päivitys, joka vähentää pelissä nähtävien avaruusmaisemien suttuisuutta (tarkemmin sanottuna jpg-pakkausta). Tämä suurelta osin kumoaa valituksen aiheet mössöisistä taustakuvista Ultimate Steroidsissa.

Tässä arvostelussa käytetään suuria kuvakaappauksia. Saadaksesi ne esille, klikkaa kuvien pienempiä versioita.

Mikä onkaan perinteisempää ja kloonatumpaa pelaamista kuin asteroidien tussauttelu atomeiksi? Suomalaiset ovat pääsääntöisesti tehtailleet luolalentelyjä, mutta kansainvälisesti asteroidien rikkominen on suosittu pelikonsepti. Syynä tähän lienee aiheen tietynlainen helppous - koodaus ei todennäköisesti vaadi puolen vuoden herkeämätöntä panostusta, mutta kuitenkin tuloksena voi olla hauska, pelattava ja hyvännäköinen peli. Kuten suomalaisen MHGamesin Ultimate Steroids.

Paljon kloonatun pelilajin varjopuolena on se, että monet pelit jäävät syyttä muiden jalkoihin, pelaajakansan ulottumattomiin. Näin on uhannut käydä myös nyt arvostelussa olevalle pelille. Syystä tai toisesta Ultimate Steroids ei ole koskaan ollut erityisen tunnettu peli.

Tulta murikoille!

Ultimate Steroids ei pelaajaa sen kummemmin opasta, vaan taistelu avaruuskiviä vastaan alkaa käytännössä heti pelin käynnistämisen jälkeen. Pelaaja siis ohjaa avaruusalusta tietokoneen kuvaputken kokoisella ruudulla, missä sitten tulitetaan erikokoisia avaruuskiviä ties millä härpäkkeellä, useimmiten kuitenkin laserilla. Tavoitteena on päästä seuraavaan tasoon ja kerätä paljon pisteitä. Rikkoutuessaan asteroidit lohkeavat useaan pienempään palaan, ja niihin osumisesta tulee vaikeampaa. Samalla vaara joutua murikoiden murjomaksi kasvaa. Onneksi törmäyksen koittaessa peli ei ole kerrasta poikki, mutta kovinkaan paljoa rusikointia pelaajan alus ei kestä. Lisäksi asteroidienräjäyttäjällä on riesana häikäilemättömät kamikaze-muukalaiset, joita tuntuu ilmestyvän säännöllisin väliajoin pelaajaa härnäämään. Yksittäinen alus ei paljoakaan tuhoa ehdi tehdä, mutta pelin edetessä niiden lukumäärä lisääntyy. Kahdennenkymmenennen tason paikkeilla tuota kamikaze-armeijaa odottaa jo pelonsekaisin tuntein. Kaikesta tilpehööristä huolimatta kentän läpäisy on kiinni kaikkien asteroidien hävittämisestä. Juuri niiden itsetuhoisten avaruusaktivistien takia nopeus on Ultimate Steroidsissa valttia.

Muukalaisten ja asteroidien lisäksi kentillä velloo bonus-palloja, useaa eri tyyppiä. Löytyy palloja, jotka korjailevat avaruuskivien moukaroimaa alusta, pistebonuksia, lisäelämiä ja hetkellisiä kertoimia, joiden voimassaoloaikana pisteet saa kaksinkertaisina. Löytyypä Ultimate Steroidsista myös tehokkaita kamikazebonuksia, jotka hyvänä puolena pyyhkäisevät mennessään puolet tason avaruuskivistä. Huono puoli on se, että itsaribonus maksaa pelaajalle yhden elämän. Kaikkien bonuspallojen äiti on kuitenkin vihreä arsenaalinparannuspallo, jonka avulla pelaaja saa avaruusalukseensa tehokkaammat pyssyt. Lisää vihreitä palloja hakemalla aseista tulee entistäkin tehokkaammat, ja parhaimmalla tasolla alus syytää plasmaa ja muutakin kuin viimeistä päivää. Parasta on, että kerätyt massatuhoaseet eivät katoa mihinkään, ellei satu hakemaan ikäviä arsenaalinalennuspalloja. Täysin voittamattomaksi avaruuspaattia ei saa hakemalla päivityksiä, sillä pelaajan ohjaamalla aluksella on rajallinen energiantuotanto. Jos kiireissään ampuu liikaa, energiantuotanto ylikuormittuu ja aseet menettävät suuren osan tehostaan. Tilanne palautuu itsestään normaaliksi, kunhan suo ampumisnapille hetken tauon.

Jotta Ultimate Steroids ei jankkaisi koko ajan samaa, MHGames on keksinyt lisätä joihinkin kenttiin mustia aukkoja. Niiden sisään ei voi joutua, mutta ne vetävät alusta ja asteroideja voimakkaasti puoleensa. Nämä mustilla aukoilla varustellut kentät ovat pelin pahimpia. Siitä on nauru valovuoden päässä, kun alus heiluu holtittomasti pitkin maita ja mantuja, pelikentän keskellä kivien muodossa oleva varma kuolema ja perässä on tusina kamikaze-muukalaisia. Mustien aukkojen lisäksi tiettyjä kenttiä värittävät erityyppiset asteroidit. Peliä kolutessa törmätään esimerkiksi tähtienvälisiin jäämurikoihin.

Kaksinpeli kestää

Ultimate Steroidsin pelattavuus on huippuluokkaista. Alusten liikkuminen avaruudessa oikeasti tuntuu avaruudelta. Tämän huomaakin hieman liian hyvin mustilla aukoilla varustelluissa kentissä. Ongelmallisuutta ohjaukseen tuo tuttu elementti esimerkiksi Nokian kännyköiden Matopeli 2:sta, eli ruudun reunalle leijailtaessa alus ilmestyykin kentän toiselle laidalle. Tarkkaavaisille tästä aiheutuu tuskin mitään haittaa, mutta etenkin suurissa vauhdeissa muut taitavat olla aikamoisissa pulmissa.

Ilouutinen moninpelaajille on, että Ultimate Steroidsissa on samanaikainen kaksinpeli, joka kaikkien iloksi toimii moitteettomasti. Siihen on myös panostettu, koska Ultimate Steroidsin kaksinpeli ei tarjoa pelkästään tavanomaista asteroidinräjäyttelyä kimpassa. Mukana on myös kilpailumuoto, jossa taistellaan siitä, kumpi pelaaja tuhoaa tehokkaammin asteroideja tietyn aikarajan puitteissa. Erityisen mukavaa on, että kaikkea tärkeää kaksinpelissä voi säädellä: vaikeusastetta, aseiden tehotasoa, kierrosten määrää, pelisession kestoa ja niin edespäin. Kummassakaan pelimuodossa ei ammuta toista pelaajaa. Monipuolisuutensa vuoksi Ultimate Steroidsin kaksinpeli hakkaa yksinpelin kiinnostavuudessa kuusi-nolla aikalailla siksi, että yksinpeli on melkeinpä kertakäyttöinen ja lisäksi lyhyt pelikokemus. Haastetta toki löytyy, jos vaikeustasoa rukkaa hieman, mutta kerran läpivedon jälkeen se ei enää hetkeen kuulosta mielenkiintoiselta vaihtoehdolta. Tällaisenaankin kaksinpeli on poikkeuksellista herkkua, mutta jokin kolmas pelimuoto olisi ollut tervetullut.

Ja kukahan käski käyttää JPEG:tä?

Ultimate Steroids näyttää loisteliaalta. Tehosteita riittää roppakaupalla, eivätkä pelin objektit, asteroidit, alukset ja sun muut härvelit yhtään hullummilta näytä. Erityisesti muutamissa Ultimate Steroidsin kentissä käytetty heijastustehoste on suoraan kuin kaupallisen tason pelistä. Tehoste on hyvinkin tuttu muun muassa 3DMark-ohjelmista, mutta harvemmin niitä nähdään täysin yhden miehen voimilla tehdyissä peleissä. Onkin pakko todeta, että harva pikkupeli, varsinkaan suomalainen sellainen, näytti vuonna 2001 näin hienolta. Oikeastaan suuri osa suomalaisista pelituotoksista ei edelleenkään pärjää näyttävyydessä Ultimate Steroidsille.

Säkenöivän hienon tehostepuolen lisäksi Ultimate Steroidsissa on hienot tekstuurit, mutta eräs seikka torpedoi osan niiden tehosta. Syytä ei tarvitse hakea kaukaa. Tekstuurien tallennusmuodoksi on poikkeuksellisesti valittu JPEG. Kyseisen tiedostoformaatin ominaisuuksia tuntevat tietänevät mitä seuraa, jos tiedostotyypin pakkausasetuksia muuttelee: suttuisuutta, suttuisuutta ja vähän lisää suttuisuutta. Vastahakoisesti on todettava, että tuo pakkausasetus on Ultimate Steroidsin tekstuurien kohdalla vedetty aika pitkälle, ja tulos näkyy. Sinänsä JPEG:ssä ei ole mitään vikaa, sitä vaan täytyy osata käyttää oikeissa tilanteissa. Ultimate Steroidsissa suttuisuus näkyy taustakuvissa, jotka muuten olisivat varsinaisia taideteoksia. Sama suttuisuus löytyy myös muista tekstuureista, mutta taustakuvien koosta johtuen se ilmenee parhaiten juuri niistä. Itseasiassa tässä lievähkössä sekoilussa on eräs laiha lohtu, sillä JPEG-formaatti vie vähemmän tilaa. Varmaa kuitenkin on, että pelaajat eivät olisi pahastuneet, jos Ultimate Steroidsilla olisi ollut muutama megatavu enemmän kokoa.

Vanhemmille tietokoneille Ultimate Steroids saattaa 3D-grafiikkansa vuoksi tuottaa ongelmia, mutta tämän päivän gigahertsimyllyt pyörittävät Ultimate Steroidsia täysillä asetuksilla mennen tullen. Jopa 500 megahertsisellä testikoneella resoluution sai asetettua melkein täysille.

Ultimate Steroidsissa on kelvon grafiikan lisäksi mukiinmenevät äänet ja musiikit. Äänet ovat mukavan liioiteltuja. Niistä ei erehdy luulemaan, että tavoitteena olisi todenmukaisuus. Mielenkiintoisena yksityiskohtana MHGamesin Ultimate Steroidsilla ja Enigmalla on osittain sama äänimaailma. Pelin neljä musiikkiraitaa ovat hienoa ammattilaiskamaa. Mukaan on saatu esimerkiksi moduulimusiikkiskenestä tuttu Necros. Piristävänä lisäominaisuutena Ultimate Steroids soittaa myös pelaajan omia suosikkikappaleita. Tekniseltä laadultaan moduulimusiikki ei ole enää aikamme kirkkainta kärkeä, mutta Ultimate Steroidsin tapauksessa tekniikan voi unohtaa, koska sisältöhän se tärkein on.

Ultimate Steroids vakuuttaa

Ultimate Steroids ytimekkäästi muutamaan sanaan ahdettuna: loistava ulkoanti, haasteellinen ja hauska. Peli on edelleen suomalaisten pikkupelien huippua, sen haasteellisuus on omalla tasollaan ja kaksinpelistä riittää huvia moneksi sateiseksi illaksi. Sen musiikki on laadukkaampaa kuin suurin osa pop-radiotaajuuksilla soitetuista kappaleista. Voisiko mikään olla enää paremmin? Voisi kyllä, vaikka Ultimate Steroidsissa on paljon hyvääkin. Pelissä saisi olla lisää sisältöä, koska kentästä toiseen asteroidien räjäyttely alkaa maistumaan nopeasti puulta. Kaksinpeli pelastaa paljon, mutta ei kaikkea. Näkisin mielelläni Ultimate Steroidsissa reilusti enemmän kenttiä, vaikka sitten omatekeminä, jos ei muuten. Nyt Ultimate Steroidsia pelaa mieluiten vain lyhyinä pätkinä.

Ultimate Steroids on äärimmäinen paineidenpurkupeli. Jos potuttaa, asteroidien tussauttelu auttaa. Jos tuntuu siltä, että nyt pitäisi voittaa joku kisassa, kaksinpeli auttaa. Joka tapauksessa kannattaa pelailla Ultimate Steroids ainakin kerran läpi jokaisella vaikeusasteella. Sen viimeinen kenttä on loistava esimerkki siitä, että asteroidien ei aina tarvitse olla tylsän harmaita, eikä tapahtumapaikkojen tarvitse aina olla joitakin kaukaisen galaksin superteknisiä avaruusasemia.

Lataustilastot

Latausmääriä / kuukausi