Suomipelit – BoaBite 3D

BoaBite 3D on mukava poikkeus matopelien jo niin kuluneeseen genreen. Nimensä mukaisesti peli on karistanut ankeat kahden ulottuvuuden asettamat rajoitukset kauas taakseen ja on kiihdyttänyt suoraan muodikkaaseen kolmen ulottuvuuden aikaan. Perusideaan ei kuitenkaan ole koskettu. Syö mahdollisimman paljon erilaisia juttuja ja väistele seiniä sekä alati kasvavaa omaa häntää. Kuution sisällä omenoiden jahtaaminen on tosin paljon hauskempaa kuin tylsässä neliössä pyöriminen.

Käärmeilyä kerrakseen

Aluksi ajatus 3D matopelistä voi vaikuttaa hieman omituiselta. Kun peliin kuitenkin pääsee tutustumaan hieman syvemmin, alkaa se vaikuttamaan melkoisen mukavalta kokemukselta.
BoaBite tarjoaa kaksi pelimuotoa. Yllättäen ne ovat yksin- ja kaksinpeli. Shareware-versio on tosin rajoitettu ainoastaan yksinpeliin ja siinäkin vain ja ainoastaan kahteen ensimmäiseen kenttään. Tämä rajoittaa shareware-version tarjoamaa hupia melkoisen ankarasti, mutta minkäs sille mahtaa. Pitäähän köyhien pelintekijöidenkin joskus syödä.

Yksinpelissä tarkoitus on läpäistä viisitoista toinen toistaan hankalampaa kenttää. Kenttien läpäiseminen tapahtuu keräämällä vaadittava määrä pituutta. Tämä puolestaan onnistuu syömällä jotain pelin kolmesta ruuasta. Ne ovat omena, sieni ja chili, joista omena on se tavallisin välipala chilin lisätessä hetkellisesti käärmeen nopeutta ja sienen kiusatessa pelaajaa kameran holtittomalla zoomailulla. Minkäänlaista tallennusmahdollisuutta ei ole ja kaikki kentät on läpäistävä yhdellä istunnolla. Mikäpäs olisikaan sen mukavampaa kuin törmätä seinään viimeisen kentän loppumetreillä pelin läpäisemisen näyttäessä jo lähes varmalta.

Kaksinpelissä sensijaan kamppaillaan toista pelaajaa vastaan jossakin niistä viidestätoista kentästä. Tarkoituksena on saada vastustaja törmäämään johonkin ja yrittää itse vältellä vastustajan virittämiä umpisolmuja. Jos kumpikaan pelaaja ei törmää mihinkään on voittaja se, joka on ajan loppuessa pidempi. Kaksinpeli on ajoittain hyvinkin hupaisaa kahden käärmeen yrittäessä pussittaa toisiaan. Vielä mukavampaa olisi tosin saattanut olla mahdollisuus kenttien läpäisemisestä yhteistyöllä.

3D ympäristössä liikkuminen on yllättävän helppoa. Seinien ja hännän väistämiseen tuntuu riittävän tilaa ainakin alussa, mutta loppua kohden alkaa kuutio olla jo melko täynnä ylikasvanutta käärmettä. Käärmeen ohjailuun peli tarjoaa kaksi eli ohjausmoodia. Ne ovat tavallinen moodi, jossa käärme kääntää päätään aina sinne suuntaan minne nuolinäppäimmillä painaa muun ruumiin seuratessa perässä, sekä Elite-moodi. Muinaisen C-64 pelin mukaan nimetyssä Elite-moodissa käärmeen ohjaus muistuttaa lähinnä lentokoneella lentoa. Elite-moodi vaikutti ainakin allekirjoittaneen mielestä paljon kätevämmältä käärmeenohjailumoodilta kuin tavallisen ohjausmoodi.

Ankeaa audiovisuaalisuutta

Peli ontuu äänipuolella pahasti. Tyylikkäästä alkuvalikosta ja siellä soivasta hilpeastä musiikista voisi jo hetken luulla pelin tarjoavan audiovisuaalista taidetta koko rahan edestä. Valitettavasti heti pelaamaan siirryttäessä kärsii äänipuoli ankaraa tason laskua, sillä pelimusiikit ovat turhanpäiväistä ja mitäänsanomatonta jumputusta. Kaiken lisäksi pelin lähinnä ärsyttävät äänet alkavat pikkuhiljaa syömään hermoja. Kun kaiuttimista sadannen kerran kajahtaa "Apples time! Go go go go!" tai joku muu pelin ärsyttävistä kommenteista alkaa käsi epätoivoisesti hamuamaan kaiuttimen virtanappulaa.

Grafiikan osaltakaan peli ei vakuuta kovinkaan suuresti. Käärme tuntuu koostuvan toisistaan irti olevista paloista, joka näyttää hieman häiritsevältä. Lisäksi ruuan syömisen jälkeen ilmestyvät ‘hienot’ välähdykset ovat perin häiritseviä ja voivat peittää pelaajan näkymät hetkeksi. Kaiken lisäksi pelin pause tilassa edestakaisin poukkoileva teksti vaikuttaa lähinnä ärsyttävältä. Onneksi peli on muuten niin hyvin toteutettu, etteivät ääni- ja grafiikkapuolen pienet kömmähdykset kaada koko peliä. Se on kuitenkin pakko myöntää, että varsinkin uudemmilla 3D-korteilla peli näyttää ihan siedettävän näköiseltä.

Pienenä lisäikävyytenä on pelin kamera. Se kun tuntuu jättävän aina jotain tärkeää käärmeen ruumiin taakse. Onneksi kameralle on kaksi vaihtoehtoista sijoituspaikkaa. Joko käärmeen pään takana, tai sitten käärmeen päästä pari pykälää taaksepäin. Jälkimmäisessä moodissa käärmeen ruumis tuntui tulevan poikkeuksetta kuvakulman eteen ja siitä herääkin kysymys miksi ihmeessä pitää olla kaksi kameramoodia, jos toinen on käyttökelvoton? Onneksi heti käärmeen pään takana majaillessaan kamera toimii paljon paremmin, joskin silloinkin käärmeen ruumis peitti näkymän pari kertaa.

Hyvä idea, mutta...

BoaBite 3D on yllättävänkin hyvin onnistunut yritys luoda kolmiulotteinen matopeli. Omenoiden syöminen jaksaa viihdyttää useammankin hetken ja silloin tällöin pelin pariin tulee aina palattua. Valitettavasti peliin ei ole kolmiulotteisuuden lisäksi keksitty enää mitään muuta oikeasti uutta. Jonkunlaista lisäsälää peliin olisin vielä kaivannut, sillä nyt BoaBite muistuttaa yhä liiaksi kaksiulotteisia lajitovereitaan. Onhan peli toki nytkin mitä mainiointa viihdettä, mutta edes jotain pientä lisäkivaa tarjotessaan peli olisi voinut yltää pisteellä parempaan arvosanaa. Jostain kumman syystä peli tosin tuppasi kaatumaan testikoneella huolestuttavan useasti. Toisella koneella tätä ongelmaa ei kuitenkaan esiintynyt, joten ilmeisesti se ei kuitenkaan mikään ongelma ole.

Kokonaisuutena BoaBite 3D on piristävän erilainen kokemus puuduttavien räiskintäpelien seassa. Vaikka ei normaalisti matopeleistä kovin paljoa perustaisikaan, voi BoaBiten luota silti löytää muutamia viihdyttäviä hetkiä. Valitettavasti pelillä on käytännössä hyvin pieni uudelleenpelaamisarvo kaksinpelinkin jäädessä melko vähäikäiseksi ja yksinpelin uudelleenläpäisemisen vaikuttaessa aivan turhalta. BoaBitea 3D on kuitenkin ainakin kokeilun arvoinen peli.

Lataustilastot

Latausmääriä / kuukausi