Seven years after: Jani Immonen ja Capsule
Suomipelit.comin joulukalenteriarvostelun yhteydessä kysyimme Jani Immoselta lyhyesti, miltä suomipelimaailma näyttää vuonna 2007 ja miten hänen ammoinen Capsule-pelinsä vaikutti hänen myöhempään uraansa.
13.12.2007 julkaistun artikkelin on kirjoittanut Sampo.
Miltä pohjalta saitte ajatuksen Capsulen tekemiseen?
Capsulen kehitysidea oli hyvin yksinkertainen. Yritin tehdä paremman version pelistä josta itse pidin paljon. Siihen aikaan tuli pelattua äidin kanssa kilpaa Nintendon Dr. Mario -peliä, ja se vaikutti sopivalta projektilta ensimmäiseksi "oikeaksi" peliksi.
Mikä inspiroi Capsulen kehittelyä?
En osaa sanoa mikä inspiroi aloittamaan, mutta kavereiden kannustus projektin keskivaiheilla sai jatkamaan.
Kuinka paljon työnsarkaa Capsulesta oli?
Capsulen tekeminen kesti todella kauan, mutta lähinnä siitä syystä ettei minulla ollut aavistustakaan mitä olin tekemässä. Aloitin pelin tekemisen 1997. Ensimmäinen julkaisu oli 1998, ja viimeisin bugikorjaus 1999.
Millaista palautetta Capsule on vuosien mittaan saanut? Tuntuuko Capsule
teistä onnistuneelta?
Tämä onkin mielenkiintoinen juttu. Olen tässä vuosien mittaan tehnyt tuollaiset 30 peliä, mutta mikään ei ole aiheuttanut samanlaista kun Capsule. Peli tuntuu kiinnostavan erityisesti naisia. Miehiltä tulee kahdenlaista palautetta: "Voi kiitos kiitos! Sun pelin takia mun vaimo/tyttöystävä on alkanut käyttämään tietokoneita", tai sitten: "Haista #"!%!"¤, sun pelin takia vaimo/tyttöystävä ei tee mitään muuta kun pelaa"... :)
Capsule on ollut minulle suuri juttu. Se on ollut noin kymmenessä eri ulkomaalaisessa lehdessä, kahdeksassa lehden kansi-cd:ssä, ja lukemattomissa nettiarvosteluissa. Mikä parasta, aina Capsulesta on pidetty, jos arvostelijana ei ole ollut "hardcore"-pelaajaa. Heille Capsule on liian kopioitu, lapsellinen ja simppeli.
Periaatteessa rahoitin Capsulen myynnillä opiskeluni vuosina 1998-2000, joten silläkin tapaa se on minulle rakas. Onnistunut se todellakin minun mielestä on. Nyt katsottuna siinä on paljon teknisiä puutteita, mutta silloin se oli parasta mihin pystyin.
Mitä Capsulen keltaiset, punaiset ja siniset örmyt oikein ovat, ja miten
ne päätyivät myös Capmaniin?
Capsulen grafiikat on mitä on koska jouduin tekemään ne itse. Eräässä englantilaisessa lehdessä oli kansi-cd:n mukana ilmainen Extreme 3D -ohjelma, jota piti tietysti kokeilla. Yritin saada ököille persoonallisuutta tyyliin, että punainen on kiukkupussiökö, sininen vakavaökö ja keltainen sekoboltsiökö. Kyllähän ne asiansa ajaa, mutta minä en ole koskaan pystynyt piirtämään mitään sellaiseksi kuin haluan. Nykyisin jätänkin grafiikkapuolen ammattilaisille.
Idea Capsulen "jatko-osasta" Capmanistä tuli opiskelukaveriltani. Capman-projekti tehtiinkin yhteisprojektina kolmessa kuukaudessa, ja onkin tekniseltä tasolta jo paljon edistyneempi. Samojen pelihahmojen käyttö tuntui loogiselta, koska niiden 3D objektit olivat vielä tallessa.
Millaisen maun "suomalaisen pikkupelin" tekeminen jätti jälkeensä?
Capsule on minun työurankin merkkipaalu. Tavallaan se mistä kaikki on toden teolla lähtenyt liikkeelle. Pelkkiä hyviä muistoja.
Tuntuuko siltä, että pikkupelien aika alkaa Max Paynejen painostaessa olla ohi?
Ei todellakaan! Minä uskon, että uusi pikkupelien renessanssi on juuri alkamassa. Esimerkiksi XBox Liveen voi kehittää pikkupelejä varsin edullisilla kustannuksilla, ja hyvät pelit pääsevät takuulla myyntiin. Luulisin, että myös pikkupelit PlayStation 3:lle Playstation Storeen tulevat yleistymään.
Itse asiassa uskon että suurin osa pelaajista ei halua pelata massiivisia nykypelejä, vaan Nintendo-tyylinen pikkupelaaminen on paljon mielekkäämpää. Jos nyt katsoo parhaiten myyviä pelejä, huomaakin, että listalta löytyy paljon teknisesti yksinkertaisia, mutta hauskoja pelejä.
