Suomipelit – Saappaat jalassa taas!

Salaperäisiä välähdyksiä salaperäisestä projektista. Tajusin vihdoin, mihin pyrin!

Olen halunnut pelata peliä, jossa ei ole (useimmiten) etukäteen skriptattua juonta, jota pelaajan on määrä astella eteenpäin, kuin pitkospuut suolla. Tuona syksynä, astellessani noita pitkospuita, päätin alkaa valmistaa saappaita, joiden avulla syöksyisin suolle, kauas pitkospuista. Saappaat ovat melko suuret. Ne klompsuvat kun kävelen niillä ja ne saavat minut näyttämään epätoivoiselta.



Juonet on

Kaikki roolipelit, joita olen tähän asti pelannut, ovat olleet juonipohjaisia. Paha valtaa alaa ja kyläläiset pyytävät sankarilta apua, samalla mainostavat parannusjuomiaan 50 kultakimpaleen houkuttelevalla hinnalla. Sankari ostaa pulloja, maksaa itsensä kipeäksi. Taistelutantereella hän kuitenkin noteeraa että sielläpä on kaivo ja kittaa sieltä vettä kurkusta alas, ja kas, kaivo poisti taudit, loitsut, kiroukset, kaiken. Perhanan parantaja.

Juoni jatkuu putkea pitkin. Joskus siitä lähtee irtohaaroja mutta ne ovat aina umpikujia; on pakko palata samaa reittiä takaisin.

Hienoja toteutuksia olen nähnyt, totta kai. Upeita teoksia on tullut vastaan. Joskus se juoni on todella mielenkiintoinen, aivan totta, kieltämättä, ja joskus sen voisi jopa pelata uudestaan läpi. Mutta mikä ihme vaivaa kun minä en vaivaudu usein edes ensimmäistä kertaa pelaamaan loppuun? Taidankin kaivata jotain todella erilaista..



Mikäs se nurkan takana odottaakaan?

Olen tutustunut tiilinomaisen kirjan kautta ihmiskunnan historiaan. Lähdin aivan alkutaipaleilta ja koko ajan innostuin yhä enemmän: tässäpä vasta peli-idea! Pelini tulisi pohjautumaan tähän nimenomaiseen kirjaan. Mutta äh, kovin kaavamaista..

Tähän mennessä en ole tavannut yhtään peliä, jossa pelaaja olisi kehittyvän ja kasvavan muinaisen/historiallisen yhteiskunnan pieni jäsen. Kansalainen muiden joukossa. Siksipä olenkin aina unelmoinut siitä hetkestä, kun joku tuollaisen pelin tekee. Harmillista että niin ei ole vielä käynyt.. yritän paikata sen reiän! Taidankin loppujen lopuksi tehdä tätä vain itselleni. Kun saan KaMan valmiiksi, luultavasti masennun, sillä olen melko varma että en itse sitä jaksa pelata. Ehkä joskus vuosien kuluttua, mikäli peli on niin pelattava ja säilömisen arvoinen.

Peli, jossa ei ole juonta. Juttelin IRCissä Tompun ja nomicin kanssa ohimennen. Toin esille noteeraukseni siitä, että jokaisessa tämän genren pelissä on nykyänä juoni, miksei kukaan tee juonetonta peliä? Tästä päädyttiin oitis siihen, että jos ei ole juonta, jää pelkkä mättö. Hei, voi se peli paljon muutakin olla kuin juonta ja tappamista!



Samat neliömetrit

Kuten joku saattaa huonolaatuisista kuvankaappauksistani erottaa, pelissä on tilesysteemi. Kyllä. Hävettää! Sen piti olla rumuuksien rumin teko ikinä, sen tilesysteemin lisäämisen. Mutta teinpä sen nyt. Se tuli välttämättömäksi ja olen kovin pahoillani asiasta, pakko myöntää. Se nyt vaan on tehon kannalta tärkeä asia. Ja teen parhaani että ne reunat eivät näy. Itseni vuoksi varmaankin. Olen monasti törmännyt peleissä toistuviin tileihin ruohikolla, se nakertaa minua aina. Niisk. Tietenkään tilet eivät ole aivan viivasuorassa järjestyksessä!



Nahkani lentää

Minulla oli kieltämättä jo viikon pituinen alamäkikausi. Koulu oli erityisen paholaisella päällä ja KaMassa oli jotain "Abstract erroreita" joista en ymmärtänyt yhtikäs mitään. Elin hetken aikaa pelaamisella ja kirjoilla, mutta se alkoi kyllästyttää, tekstin lukeminen ja ahmiminen. "Hienon kirjan joku on kirjoittanut", ajattelin. Joku muu on sen kirjoittanut, jep. Joku muu on toteuttanut itseään. Varmaan nytkin toteuttaa.. hei, minunkin pitää!

Kävelin ympäri taloa monta päivää. Tiesin, että jotain minun piti tehdä mutta en keksinyt mitään. Testasin kymmeniä erilaisia toteutuskeinoja eikä se ollut yksikään niistä. Nyttemmin olen päätynyt siihen että meidän jokaisen elämässä on aina pari kolme kauhun päivää joina pitää vain kävellä ja tylsistyä. Nyt se tuntuu jo vieraalta tunteelta. Tässä sitä kirjoitetaan, vailla päätä ja häntää..



Niin, se pää ja häntä..

Noh, jutellaanpa projektista teknisemmin. Luonto on ihan pian valmis. Vesistöjä joudun hieman hiomaan ja luontoalueiden törmäyskohtia myöskin. Niiden jälkeen pääsen itse ihmiskunnan kimppuun. Ai että olenkin jo innoissani. Olen jo pitkään puurtanut tätä luontoa. Tämä taitaa olla se saappaantekovaihe. Pian saapas on valmis, ja pääsen sen avulla jolkottelemaan suolle. Hmm, ei tuo vertaus toimi. Kuitenkin.

Minulta kysyttiin milloin projekti on valmis. Vastasin, että valmistumispäivän koittamisaika lienee tämän kuukausihaarukan sisällä: 0...78. En ole varma 78:sta, se saattaa olla suurempikin.

Grafiikka ei ole lopullista, vaikkakin minä aina yllätän itseni jyystämässä sitä. En osaa jatkaa uuteen osa-alueeseen mikäli nykyisen osa-alueen grafiikat ovat kesken :) tahdon nähdä edes valmista muistuttavaa jälkeä. Kun piirrän, minä piirrän, enkä kirjoita suunnitelmia.

Pahoittelen muuten näitä tekstini hajanaisuuksia. Ei näissä oikein ole järkeä :)

Ja nyt viikonlopuksi Tallinnaan, hyvää viikonloppua kaikille!

Keskustelu tech filestä

Tagit

• kama
• kasvava
• maa
• roolipeli