Suomipelit – Nootti Rojektihabitaatista

Auttakaa, minä bugitan!

Taas sitä innostuttiin pohdiskelemaan. Jotta voisi luoda hienon näköistä luontoa, on sen oltava monipuolista. Ja monipuolisuus ei saa jäädä graafiseksi kikaksi, joten sillä täytyy olla myös pelin kannalta jotain merkitystä! Mutta hitto vie, mitä merkitystä sillä on että kasvaako tuossa puksipuu vai surukuusi vaiko kenties riippapihlaja? Mitä pelaaja sitten näkee siinä ympäristössä jossa pelaa? Mitä hän siltä vaatii? Rupesi surettamaan kun pohdiskelin tuota koska olen tähän mennessä aina ajatellut omasta näkökannastani. Mitä minä peliltä odotan, minkälainen ympäristö siinä on, miten kaikki asiat tapahtuvat. Jos runnon pelin täyteen yksityiskohtia joita keskivertopelaaja ei edes huomaa, mitä siitä hyödytään? Kenties sen, että peli prosessoi normaalia enemmän dataa..? Mutta hei, sehän on huono juttu.. vai? Sitähän tietokone on luotu tekemään!

Kun pelaaja tepastelee kivikautisten tovereidensa kanssa järven rannalla, on sen oltava unohtumaton kokemus niin talvella, kesällä, keväällä kuin syksylläkin (tai no, mitä vuodenaikoja nyt onkaan luotu!) ja niin grafiikan kuin ääntenkin kohdalta. Sitähän minä yritän tehdä, sellaista erilaista peliä. Tuntuu erikoiselta tämä kehitystyö. En voi jatkaa eteenpäin ennen kuin olen saantu yhden osa-alueen 100% valmiiksi. Täytyy saada nykyinen rungonpätkä valmiiksi ja sitten täytyy luoda ne grafiikat - ihan lopulliseen jamaan.. ja sitten jatkaa taas pari askelta eteenpäin. En tahdo jättää taakseni mitään keskeneräistä. Se hidastaa projektia todella paljon mutta hitto vie, mikäs kiire tässä on! Mitä suuremman työn takana asia X on, sitä suuremmalta saavutukselta se tuntuu.




Olen viimeaikoina taas melko vähän päässyt itse töihin KaMan pariin, johtunee elämästä. Koulu ja työt vievät pirullisen paljon aikaa. Vaikkapa kototilalla tehdäänkin vain 5-7 tuntia töitä per viikonloppupäivä, se aina venyy pidemmäksi, tuntuu raskaalta, syö miestä ja itse työt alkavatkin myöhään. Loppujen lopuksi homma on sitä, että täytyy koko ajan pelätä että joutuu taas johonkin hommiin. Kun nyt muistelen, minulla ei ole ollut vapaapäivää yli kuukauteen. Talvella on joinakin viikonloppuina jopa kokonainen päivä ilman töitä, kuvitella! Nytkin on errikoispitkä (11:00 - 20:00) hyperaktiivinen työpäivä takana. Sen sijaan että jutellaan, jahkaillaan ja pohditaan mitä seuraavaksi tehdään, tehdään koko ajan jotain ja työt loppuvat siihen, kun kello on liikaa ja paljon ja huokaillaan että perhana kun huomiseksi jäi paljon tekemistä.

Kun vihdoin pääsen vapauteen, tajuan että pitää niihin sanakokeisiin lukea ja muitakin läksyjä perinteisesti on. Ja kello on jo noin paljon. Tekisi mieleni vain lösähtää sängylle lukemaan kirjaa tai nukkumaan tai alkaa koodailemaan projektia tai sulkea silmät ja soittaa pianolla jotain unettavaa. Noita kaikkia asioita voisin tehdä kokonaisen viikon putkeen tämän kaiken jälkeen. Koko ajan painaa myös huoli siitä, kuka jää jatkamaan töitä kotitilalla mikäli kukaan edes jää. Elämä painaa päälle kaikilta osa-alueilta.




Huhhuh. Ei nyt jaksaisi taas mitään. Olkoon tämä innoite muillekin pelintekijöille!

Voi erkki kun on nälkä.

Hyvää kevättä kaikille!

Keskustelu tech filestä

Tagit

• kasvava
• luonto
• maa
• peli
• projekti
• rooli
• työ