Kesän viimeiset työt ja hääjuttuja
23.8.2002 14:49 julkaistun artikkelin on kirjoittanut jalaine.
Moi vaan taas pitkästä aikaa.. Taisin tuossa lupailla, etten kirjoittaisi muuta kuin tietokonejuttuja enää, mutta eihän se onnistu, kun mulle niitä sen verran vähän tällä hetkellä tapahtuu. Kerronpa siis opettavaisia tarinoita raitiovaunuista ja naimisiin menemisestä tällä kertaa. Kohta täytyisi taas olla puikoissa, joten lyhyestä virsi kaunis.Eli nyt alkaa olla kesän ajelut ajeltu, mitä nyt vielä huomenna ja maanantaina pitää vähän ajella. Sitten pidän viikon pari vapaata ja koulun alkaessa ajelen vain ehkä kerran viikossa. Alkaa pikkuhiljaa syödä miestä, mutta onneksi se nyt loppuukin niin jaksaa taas.
Nimittäin, kuten kaikki varmaan huomasitte, menin heinäkuun lopulla naimisiin. 27.7.2002 oli meidän hääpäivämme. Osa tästä porukasta siellä olikin, mutta kerron jotain kuitenkin. Oli nimittäin aika hieno tunne, kun siinä alttarilta käveltiin ja tajusi, että Mari siinä vieressä on nyt vaimoni. Vau! Enkä kyllä ole koskaan nähnyt mitään niin kaunista kuin Mari valkoisessa hääpuvussaan. Tai, on Mari kaunis kaikissa muissakin vaatteissa (tai ilman... - hmm.. tämä taitaa olla "perhesivusto", joten se siitä), mutta jotain aika erityistä oli siinä hääpuvussa. Ah.
Sitten syötiin ja juhlittiin ja pidettiin hauskaa. Mutta kyllä se parasta on kuitenkin tuo arki. On aivan mahtavaa tulla töistä kotiin, kun tietää, että rankan päivän jälkeen Mari on siellä odottamassa tai itse kun vähän aikaa odottaa, Mari jo tuleekin. Tai kun aamulla väsyneenä herää vaimon vierestä, kyllä sitä kummasti paljon paremmin jaksaa lähteä liikkeelle. Aivan ihanaa!
Tuossa kun alkuviikosta ajoin ensimmäisen kolarini, pyöräilijä polki alleni punaisia päin, en tiedä miten olisin selvinnyt, jos en olisi voinut Marille kertoa kaikkia niitä tunteita mitä siitä mieleen nousi. Mitään vakavaahan ei siis käynyt, onneksi mies varmasti vielä polkee pyörällä uudestaan. Mutta rankkaa se oli.
Nyt täytyy mennä, vaimoni pääsi töistä ja haluan nähdä hänet äkkiä ennen kuin joudun taas siirtymään sorvin ääreen. Moi vaan kaikille ja hyvää alkavaa syksyä. Ehkä ensi kerralla jotain tietokoneistakin.
