Suomipelit – Ultimate Tapan Kaikki

Viime vuosituhannen puolella suuresti huomiota herättänyt ErrorFree Productions:n Tapan Kaikki -pelisarja ehti etenemään jo kolmanteen osaansa: Ultimate Tapan Kaikki, josta ilmestyi nopeasti myös uusia versioita. Peli teki alkeellisista edeltäjistään melkoisen hypyn eteenpäin tarjoten paljon lisää lähes jokaisella osa-alueella. Tämän seurauksena monet jo aikaisempien osien fanit vahvistivat kannatustaan peliä kohtaan entisestäänkin. Pelin idea pysyi silti aina uskollisena nimelleen, joka kaikuu yhä iskulauseen omaisena ympäriinsä. Tuo sukupolvi ei vieläkään ollut kyllästynyt tappamaan kaikkia.

Harmillista kyllä, ehkä kaikkein merkittävin osa-alue jäi tästä monien mielestä jopa vuosituhannen hienoimmasta suomipelistä puuttumaan: tarina. Kukaan ei ole edelleenkään kertonut mitään motiiveja tai taustaa sille, miksi kenenkään pitäisi tappaa kaikki.

Joukkohauta ilman motiiveja

Yksinpeli alkaa karuista tunnelmista. Valittuaan episodin, pelaaja vain nakataan tylysti sen enempää selittelemättä keskelle sokkeloista pelikenttää, jossa pyörii ympäriinsä erilaisia vihulaisia ja apua tarjoavia aselaatikoita. Pelaajan tehtävä on sitten ottaa henki pois kaikelta mikä liikkuu. Jollain kierolla tavalla jokaisesta tapetusta otuksesta saa myös rahaa. Ryöstääkö pelaaja tappamansa pahikset vai toimiiko hän kenties palkkatappajana jollekin järjestölle? Sitä ei kerrota. Pelaaja nyt vain sattuu saamaan sievoisia summia jokaisesta ruumiista, jota ilman kenttää ei edes pääse läpi. Kaiken lisäksi kentissä on myös aikaraja, jonka mukaan pelaaja saa rahaa siitä, mitä nopeammin hän suorittaa tehtävän. Kenttien välillä voi sitten pistää rahansa . . . mihin? Konjakkiin ja naisiinko? Ehei - aseisiin ja ammuksiin tietysti. Pelistä siis löytyy muutama toisistaan lähes täydellisesti poikkeava paukkurauta. Tämän luulisi olevan hyvä asia, mutta kun aseet jaotellaan hyviin ja huonoihin, ei pelin myöhemmässä vaiheessa ole kovinkaan vaikea päättää mitä ostaa.

Episodi kulkee siis eteenpäin kenttä toisensa jälkeen ja sitä mukaa viholliset vaikeutuvat ja rahaa tulee aina vain enemmän. Näin ollen myös pelaajan aseet kovenevat hetki hetkeltä paremmaksi ja viimeisissä kentissä alkaakin sitten olla jo oikein järeää osastoa kainalossa. Valitettavasti oikeastaan jokaisen episodin pelikaava on prikulleen sama, ellei pelaaja tahallaan ala vaikeuttamaan peliään ja osta jotain huonompia aseita, joilla pyrkii voittamaan viimeisten kenttien vihulaiset. Yksinpeli alkaa siis käydä hyvin nopeasti pitkästyttäväksi, sillä vaihtelua siinä tarjoavat vain erilaiset episodit.

Rohkeasti ryhmässä...

Tiimityö on käytännössä Tapan Kaikki -pelin kannatteleva tekijä, minkä vuoksi sen keskeneräinen toteutus ja bugisuus harmittavatkin suuresti. Joka ikinen moninpelisessio tuntuu päättyvän lopulta pelin kaatumiseen, mitä yksinpelissä ei ikinä ilmene. Moninpeliä voidaan pelata korkeintaan kahdeksan pelaajan kesken verkossa, tai kahden pelaajan kesken jaetulla ruudulla. Deathmatch ei jaetulla ruudulla innosta niinkään paljon kuin episodien läpitahkoaminen, mutta useamman pelaajan kesken nousevat tappomatsitkin todellisiin arvoihinsa. Omiin moninpelikenttiin ripotellut aselaatikot ja vihulaiset pitävät pelisession alun todella vauhdikkaana ja sekavana, mutta pahisten kuoltua tuntuu kuin hiljaisuus olisi peittänyt maan. Silloin tietysti lahdataan sitä kaveria niin suurella prosentilla kuin suinkin mahdollista, eikä sen jälkeen näy loppua koittavan niin millään.

Moninpelin siunauksena on Ultimate Tapan Kaikki saanut myös editorin, jolla omat kentät valmistuvat helposti. Valitettavasti vain editorin bugisuus tuntuu olevan samalla tasolla monin pelin kanssa, joka todellakin syö käytettävyyttä pahemman kerran. Editori tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden kaikkeen siihen, mitä pelin mukanakin tulevissa kentissä on, joten erilaiset valaistukset ja kaasusuihkut on helppo toteuttaa vähällä vaivalla.

Kenttäeditorilla tehdyistä kentistä on helppo tehdä myös omia episodeja, ja niitä löytyykin nykyään netistä lähes pilvin pimein. Vaikeinta hommassa on kuitenkin tehdä episodista tarpeeksi haastava ja sopusuhtainen. Työ vaatii kuitenkin vain pientä kokeilua, ja pian omien kenttien naksuttelu hoituukin aivan leikiten. Ilman editoria, pelin ikä olisi helposti puolittunut, tai hävinnyt jopa olemattoman pieneksi. Tällaisenaan omien kenttien kokeiluintoa ei kuitenkaan aivan hetkessä laannuteta.

Moni kakku päältä kaunis

Grafiikoista puhuttaessa päästään vasta varsinaisesti kehumaan peliä. Vaikka suurehkot pikselit eivät hyvän grafiikan etikettiin kuulukaan, ovat palikat ja varsinkin pelin efektit todella nautittavia katsoa. Kaikki animaatiot on tehty huolella ja taidolla, jonka vuoksi kaikki liikkuvat hahmot ja muutkin asiat ovat mukavan näköisiä. Maastojen erilaisia palikoita on suhteellisen vähän, mutta niillä saa toki hyvää jälkeä aikaan. Lisäksi pienellä kekseliäisyydellä voit liittää tiettyjä palikoita erikoisella tavalla yhteen ja luoda mielikuvituksellisia kokonaisuuksia. Grafiikkapuolelta vikaa ei löydy oikein mistään, eikä sen puoleen löydy äänistäkään. Räjähdysten muhkea jytinä ja automaattihaulikon ankara paukutus saavat välillä kylmät väreet kulkemaan selässä, ja vihollisia pyrkii varomaan yhä hartaammin, kun äänet ovat niin rusentavia.

Pelattavuuskin on myös kohdallaan. Liikkumiseen tottuu helposti pelaajan kääntyessä neljäänkymmeneen eri suuntaan. Tästä saa helposti myös sen vaikutelman, että pelaaja kääntyisi täydet 360, ja ero onkin vain hiuksen hieno. Tämän vuoksi onkin muistettava, että tähtääminen pelissä on aivan omaa luokkaansa, kun voit ampua mistä tahansa suoraan vihollista kohti. On myös muistettava se, että viholliset voivat aina ampua suoraan sinua kohti, joten pieni etäisyys on hyvä pitää hyökkäystä harkitessa. Kovin älykkäitä vastukset eivät kuitenkaan ole, vaan ne ryntäävät aina suoraan kohti sinua.

Ihan kiva...

Ultimate Tapan Kaikki on niin suoraviivaista ammuskelua, kuin siitä yleensä voi tehdä. Peliin ei ole uhrauduttu tekemään mitään edes juonta tai tarinaa muistuttavaa tekstipätkää, vaan aivoton räiskintä on itse tarkoitus. Vaikka grafiikat, äänet, synkät musiikit ja hieno ohjattavuus ovatkin kohdallaan, ne eivät kuitenkaan pelkästään riitä tekemään huippupeliä. Tylsyyden pistos tulee ajan saatossa ennemmin tai myöhemmin, mutta kuitenkin vääjäämättä, sillä pelissä ei tällaisenaan ole potentiaalia pitämään mielenkiintoa yllä. Kaiken muun hyvän lisäksi bugisuus riipii moninpeliä ja editoria siinä määrin, ettei niiden suomista iloista pysty millään nauttimaan täysin siemauksin. Harmillista sinänsä, koska ne tosiaankin ovat pelin parasta antia. Jos pelissä olisi jokin tappamista suurempi tarkoitus ja hieman vaihtelevampia ratkaisutapoja, olisi tilanne kokonaan toinen. Episodien läpäisemiseen on kuitenkin vain yksi karkea ratkaisumalli, joka kertookin kaiken pelin mielenkiintoisuudesta. Tiimipelinä homma kuitenkin toimii, ja episodien lävitse tahkoaminenkin tarjoaa varmasti iloa joksikin aikaa. Yhtään enempää peliltä ei kuitenkaan valehtelematta voi luvata.