Suomipelit – Iter Vehemens ad Necem

Huom! Koska kattavan arvostelun kirjoittaminen IVANin kaltaisesta pelistä ilman lieviä juonipaljastuksia olisi käytännössä mahdotonta, sisältää arvostelu paljastuksia muun muassa hirviöiden, varusteiden, luolastojen rakenteen ja jumalten osalta. Jos haluat välttää paljastukset, lue pelkästään lyhyesti-osio ja plussat ja miinukset.

Iter Vehemens ad Necem, tai tuttavallisemmin IVAN, on avoimen lähdekoodin projektina toteutettu niin sanottu roguelike-peli. Monille sana roguelike voi tuoda mieleen ASCII-grafiikalla toteutettua luolastojen loputonta tahkoamista ja suoraan fantasiakirjojen sivuilta revittyjen hirviöiden lahtaamista. Samaa on luvassa myös IVANissa sillä erotuksella, että IVANin käyttöliittymä on täysin graafinen. Pelaajan ei tarvitse tyytyä violettien &-merkkien pelkäämiseen, vaan luolastoissa hiippailevat pedot on toteutettu melko tyylikkäillä, mutta silti riittävän yksinkertaisilla grafiikoilla. Tilaa mielikuvitukselle jää vielä reippaasti, mutta samalla pelin hahmottaminen helpottuu huomattavasti. Luvassa on siis ankaraa luolastojen samoamista, hirviöiden lahtaamista ja sadoittain väkivaltaisia kuolemia. Pelin nimi kertookin useimpien seikkailujen tarinan lyhyesti. Iter Vehemens ad Necem on latinaa, ja paras käännös lienee "Väkivaltainen tie kuolemaan".

Nytpä tahdon olla ma, hirviöiden lahtaaja

Jo IVANin taustatarinasta huomaa, että peliä on selvästi kehitetty kieli poskessa. Pelaaja ei suinkaan ole arvostettu soturi tai ylipäänsä arvostettu. Pelaaja on banaaninkerääjäorja, joka löytyi lapsena viidakosta ja jonka päivärutiini koostuu lähinnä banaanien keräämisestä ja raipaniskujen vastaanottamisesta. Eräänä päivänä pelaaja kuitenkin saa siirtomaaisännältä tehtäväkseen viedä kirjeen maanalaista tunnelia pitkin Attnamin kaupungin isännälle, Suuren Sammakon ylipapille. Siitä alkaa huima seikkailu, jonka aikana onneton orja raivaa tiensä useiden luolastojen läpi, tappaa monia mielenkiintoisia petoja, tekee suuria urotekoja, palvoo monia jumalia ja lopulta mitä todennäköisimmin kokee äärimmäisen tuskallisen kuoleman. Koska peli noudattaa lajityyppinsä perinteitä, on kuolema lopullinen. Tallentaa toki voi, mutta hahmon kuoltua tallennus poistuu automaattisesti ja edessä on pelin alusta aloittaminen.

Hirviöitä pelissä on laaja valikoima aina vihaisista siileistä arkkienkeleihin. Hirviöitä keksittäessä on selvästi pyritty omaperäisyyteen. Kaikenmaailman peikkoja ja lohikäärmeitä on pyritty välttämään, ja sen sijaan pelaaja kohtaa muun muassa kaksipäisiä hirviä, vihaisia karhuja, vinhaa vauhtia lisääntyviä mutanttijäniksiä ja pimeyden sammakoita. Mukana on myös aimo kasa pelättyjä nimettyjä hirviöitä. Mukana on niin luurankojen sotaherra, hiisien kuningas kuin pelätty pimeä arkkimaagikin. Kaikkia nimettyjä hirviöitä pelaaja tuskin kohtaa pelin aikana, sillä osa ilmestyy vasta kun pelaaja on järkyttävän voimakas. Muutamat nimetyt hirviöt tosin ovat säädetyissä kentissään, ja niiden lyöminen on käytännössä välttämätöntä pelin etenemisen kannalta.

Monien roguelikejen ongelmana on yksitoikkoinen ja tylsä hirviökaarti, jossa hirviöt eroavat toisistaan lähinnä sen perusteella, miten paljon ne kestävät kuritusta ja miten kovaa ne pystyvät hakkaamaan pelaajaa. IVANissa on onnistuttu välttämään tämä sudenkuoppa, ja hirviöt ovatkin aidosti erilaisia ja käyttäytyvät eri tavoilla. Esimerkiksi koboldit ovat tunnettuja suuresta pelkuruudestaan ja zombit puolestaan eivät paljon vaaroista piittaa. Jänisten vahvuus piilee siinä, että yksin jätetty jänispari tuottaa hyvin nopeasti lisää jälkeläisiä. Taikasienet puolestaan levittävät kaasuja, jotka vahvistavat muita hirviöitä. Kamikazekääpiöillä ei tunnetusti ole lainkaan itsesuojeluvaistoa, vaan he juoksevat päätä pahkaa pelaajaa kohti. Hämähäkit puolestaan pyrkivät välttelemään pelaajaa kunnes saavat houkuteltua tämän verkkoihinsa, minkä jälkeen ne pyrkivät myrkyttämään pelaajan. Hirviöiden monipuolisuus takaa sen, että luolastojen koluaminen ei käy missään vaiheessa tylsäksi.

Välineurheilua

Luolastojen koluaminen on ehdottomasti välineurheilua, ainakin jos IVANiin on luottaminen. Pelaaja aloittaa matkansa luolastoon varustautumattomana, mutta onneksi mystisten luolien käytävät ovat tunnetusti täynnä voimallisia varusteita, jotka on jätetty puolihuolimattomasti lojumaan sinne tänne. Aseita pelissä on runsaasti. Mukana ovat miekat, kirveet, keihäät ja muut tutut perusaseet, mutta lisäksi pelissä on myös erikoisempia aseita. Luolastoista löytyy myös sirppejä, viikatteita, ruoskia ja muita vähemmän perinteisiä aseita. Silloin tällöin tunneleiden hämäristä nurkista voi löytää myös voimakkaita taika-aseita, kuten ukkosvasaroita ja kameleonttipiiskoja. Myös legendaarisia nimettyjä aseita, jotka antavat pelaajalle monia hyödyllisiä voimia ja tekevät perusaseita enemmän vahinkoa, löytyy luolista. Jostain käsittämättömästä syystä legendaariset aseetkaan eivät tosin ole ainutlaatuisia, vaan pelaaja voi löytää samassa pelissä useampia kappaleita samasta aseesta.

Aseiden lisäksi kunnon sankari tarvitsee tietysti myös kestävän sotisovan. Kilpiä, haarniskoja, kypäriä, käsineitä, viittoja ja vöitä löytyy runsain mitoin luolastojen syvyyksistä. Kunnon panssarointi on välttämätön, mikäli pelaaja haluaa pärjätä vaarallisia petoja vastaan. Yksi IVANin hienoimmista ominaisuuksista on se, että pelaajan varusteet voivat olla hyvin monesta eri materiaalista valmistettuja. Esimerkiksi kuparikirves ei vastustajia juuri pelota, mutta meteoriteräksestä taottu sotakirves kyllä katkoo kauloja nopeaan tahtiin. Pelaaja voi myös muuttaa varustuksensa materiaalia taikakääröjä lukemalla melko vapaasti, kunhan vain hahmon älykkyys on tarpeeksi korkealla tasolla. Jokaiselle varusteelle on lukuisia eri materiaaleja, ja taikakääröjä lukemalla varusteet voi muuttaa käytännössä mihin materiaaliin tahansa. Tosin järkeä on syytä käyttää, sillä esimerkiksi raudasta tehty piiska ei välttämättä ole kovin kummoinen ase, eikä banaanista valmistettu miekka sovellu muuhun kuin maittavaksi ateriaksi. Myös omia ruumiinosia voi muuttaa toisiksi materiaaleiksi. Rautajaloin varustettu sankari jaksaa kantaa suurempiakin taakkoja, mutta nopeus ei välttämättä päätä huimaa.

Materiaalisysteemi on IVANissa toteutettu todella hyvin. Ensinnäkin lukuisat eri materiaalit takaavat, että jokaisesta aseesta voi löytää suuret määrät eri versioita. Lisäksi se luo peliin uskomattomasti joustavuutta. Materiaalisysteemin ansiosta hahmon voi myös muuttaa lähes täysin teräksiseksi supermieheksi. Pelaaja voi myös esimerkiksi ottaa lyömänsä kuuluisan pedon pään talteen ja muuttaa sen vaikkapa timantiksi. Pitkiltä matkoilta on toki aina mukava kerätä matkamuistoja.

Kokemus opettaa

Mainio ominaisuus IVANissa on myös tavallisesta poikkeava kokemussysteemi. Sen sijaan, että pelaaja keräisi kokemuspisteitä hirviöitä surmaamalla ja kehittyisi uusille kokemustasoille ja parantaisi sitä kautta taitojaan, IVANissa hahmon ominaisuudet kehittyvät, kun niitä käyttää. Käsiin saa lisää voimaa hakkaamalla hirviöitä tai louhimalla kiveä. Jalat vahvistuvat taakkoja kantamalla. Älykkäämäksi hahmo kehittyy lukemalla kääröjä, ja jumalten kanssa asiat sujuvat huomattavasti paremmin, kun pelaajan on kehittänyt viisauttaan rukoilemalla ahkerasti. Perinteisiä kokemustasoja ei ole lainkaan. Joissain tilanteissa tämä on melko turhauttavaa, sillä mammutin surmaamisen voisi luulla parantavan jonkin verran taitoja. Toisaalta systeemi on puolestaan äärimmäisen hyvä. Nyt pelaajan taidot kehittyvät jo pelkästä hirviöiden kanssa taistelemisesta eikä ainoastaan niiden surmaamisesta.

IVANissa ei ole myöskään perinteisiä kestopisteitä, vaan jokaisella ruumiinosalla on erikseen oma kestonsa. Molemmat jalat ja kädet ovat omat ruumiinosansa erikseen, samoin keskiruumis, nivuset ja pää. Käsien tai jalkojen katkeaminen ei vielä riitä hahmon tappamiseen. Sen sijaan jos joko nivuset, keskiruumis tai pää menettää kaikki kestopisteensä, kuolee hahmo välittömästi riippumatta siitä, olisiko muilla ruumiinosilla ollut vielä kestoa jäljellä. Tämä luo peliin sekä kaivattua realismia että hupaisia tilanteita. Muissa roguelikeissa esimerkiksi kengät suojaavat yleensä koko ruumista, mutta IVANissa terässaappaat suojaavat vain jalkoja. Päähän tulleet iskut tappavat pelaajan hyvin helposti, ja siksi kypärä onkin useimmilla pitkälle edenneillä hahmoilla voimakkain osa sotisopaa. Yhdellä jalalla hyppivä hahmokin voi vielä paeta vihulaisiaan, ja hätätilanteessa etenemään pääsee myös kierimällä maata pitkin. Ja koska myös hirviöiden ruumiinosia voi hakata irti, on peliin saatu aivan uusia taktisia elementtejä. Nyt ylihintaisia tuotteita myyvän kauppiaan voi houkutella rikkihappoon, josta luonnollisesti seuraa jalkojen pikainen sulaminen ja kaupan ryövääminen avuttoman kauppiaan katsellessa vierestä.

Sekä pelihahmo että useat hirviöt voivat myös joutua paniikkiin. Useimmiten paniikki seuraa ankarasta vahingon kärsimisestä tai ruumiinosien irtoamisesta. Joskus paniikki voi iskeä myös ylivoimaisten hirviöiden ilmestyessä näköpiiriin. Paniikissa oleva hahmo ei voi hyökätä vihollisiaan vastaan ja juoksee jatkuvasti. Juoksemisesta seuraa luonnollisesti nopea väsyminen ja jopa pyörtyminen liikarasitukseen. Paniikkiin joutuneen vihollisen jahtaaminen onkin usein hyvin tärkeää, sillä paniikissa hirviö on täysin avuton. Jos pelaajan hahmo puolestaan joutuu paniikkiin, on syytä paeta mahdollisimman nopeasti.

Henkimaailman hommia

IVANin maailmassa on lukuisia jumalia, joiden rukoileminen on usein suureksi avuksi. Jumalia on kolmea tyyppiä, kaoottisia, neutraaleja ja hyvyyttä edustavia. Pelihahmon uskonnollinen suuntaus vaihtelee sen perusteella, mitä jumalia hahmo palvoo. Kaaosjumalien rukoilu luonnollisestikin tekee pelaajasta kaoottisen, kun taas hyvien jumalien rukoilu tekee sankarista hyvyyden edustajan. Jumalat auttavat pelaajaa eri tavoilla. Esimerkiksi koneiden ja aseiden jumala voi parantaa varusteiden materiaaleja, kun taas kiellettyjen nautintojen jumala voi lähettää pelaajan avuksi voimakkaita apureita. IVANin maailman ylijumala, Suuri Sammakko Valpurus, sekä pahuuden herra, Maailmojen Tuhoaja Mortifier, puolestaan antavat pelaajalle hyvin voimakkaita varusteita. Jokainen jumala voi myös lähettää pelaajan avuksi enkeleitään tai jopa huippuvoimakkaan arkkienkelinsä, joka tosin palaa lyhyen ajan kuluttua taivaisiin.

Jumalten suosion voi saavuttaa uhraamalla jumalten alttareilla tai lukemalla jumalten kirjoja. Eri jumalat arvostavat erilaisia esineitä. Esimerkiksi luonnon jumalatar arvostaa hedelmiä, kun taas sodan jumala arvostaa aseita. Alttareita löytyy sieltä täältä siroteltuna ympäri luolastoa.

Maisemakierros Manalassa

IVANissa pelaajalla on koluttavanaan kolme luolastoa, ja lisäksi pelissä on myös kaksi kaupunkia. Kaupungeissa pelaaja voi hengähtää turvassa hirviöiltä, parannella haavojaan sekä käydä kaupoissa ja korjauttaa varusteitaan. Ensimmäinen luolasto on oikeastaan vain peliin totuttelua, ja se vie ensimmäisestä kaupungista toiseen veden alitse. Toisessa luolastossa puolestaan pelaajaa odottaa varsinainen tavoite, pahan pimeyden sammakko Elpurin surmaaminen. Pelin voi tosin voittaa neljällä eri tavalla. Elpurin surmaaminen on vain pelin perusvoitto, mutta lisähaastetta ja suurempaa kunniaa haluavat voivat jatkaa Elpurin luolassa olevasta maagisesta portista vieläkin pidemmälle kolmanteen luolastoon.

Pelin graafisella käyttöliittymällä on saatu peliin huomattavasti enemmän eloa perinteiseen merkkigrafiikkaan verrattuna. Haavoittuneet hirviöt esimerkiksi jättävät verivanoja, joita seuraamalla pakenevaa hirviötä voi jäljittää. Suurten taisteluiden jälkeen seinät ja lattiat ovat useimmiten veren peittämiä. Ja kun käytävän päästä alkaa hohtaa kirkas valo, on edessä todennäköisesti taistelu kristallista tehtyä hirviötä vastaan. Pelin grafiikka on tarpeeksi yksinkertaista, jotta mielikuvitukselle jää tilaa, mutta tarpeeksi tarkkaa, että pelin pystyy hahmottamaan selvästi ja hirviöiden ulkonäöstä saa jonkinlaisen kuvan. Ainoa valituksen aihe grafiikoihin liittyen on se, että joskus pienien esineiden havaitseminen samansävyistä lattiaa vasten on melko hankalaa. Ääniä tai musiikkia IVANissa ei ole lainkaan.

Synkkiä varjoja, kirkkaita valoja

IVAN on kaiken kaikkiaan varsin loistavasti onnistunut peli. Muutamia nurinan aiheita pelistä toki on, esimerkiksi se, että pelin alussa pelaajan hahmo on aina lähes samanlainen. Täysin vapaan taitojen kehittymissysteemin ansiosta pelaaja voi tosin muokata hahmoaan mieleisekseen. Hahmo taipuu yhtä helposti niin kirves- kuin miekkasankariksikin. Toinen ikävä puoli pelissä on se, että pelaaja ei voi oppia minkäänlaisia loitsuja. Taikominen rajoittuu muutamien maagisten esineiden tuottamiin vaikutuksiin ja taikasauvojen käyttelyyn, mutta loitsuja pelaaja ei voi oppia. Tämän takia pelaaja on käytännössä aina sidottu lähitaistelijaksi. Lisäksi peli luo hirviöitä sen perusteella, kuinka voimakas hahmo pelaajalla on. Jos pelaaja antaa lemmikeidensä ja muiden apureiden hoitaa kaiken taistelun, kohtaa pelaaja tuskin hiisiä vaarallisempia vihollisia. Hieman estettä tälle taktiikalle tosin luovat muutamat tiettyihin kenttiin valmiiksi asetetut voimakkaat hirviöt.

IVANin luolasto on myös valitettavan suppea. Helpoimmalla tavalla läpäistynä luolastolle ei synny syvyyttä edes pariakymmentä kerrosta. Tosin lajityypin veteraaneillakin pelin läpäisemiseen edes helpoimmalla tavalla saattaa vierähtää useampikin tovi. Vaikein loppuratkaisu on pelin tekijöiden mukaan nykyisessä versiossa inhimillisesti mahdoton saavuttaa, mutta muutamat taitavat pelaajat ovat siihenkin pystyneet. Samojen kenttien edes takaisin ravaaminen voi kuitenkin tuntua ahdistavalta. Onneksi jokaisella pelikerralla luodaan uusi luolasto, joten samaa kenttää ei kahdessa pelissä näe muutamia samana pysyviä erikoiskenttiä lukuun ottamatta.

Loppujen lopuksi IVAN on kuitenkin varsin onnistunut kokonaisuus. Loistava kokemussysteemi, erinomaisesti toteutettu materiaalijärjestelmä sekä jokaisen ruumiinosan erilliset kestopisteet ovat ylivertaisia ominaisuuksia. Ja kun päälle lyödään vielä tarpeeksi omaperäinen hirviökaarti, laaja valikoima jumalia, huumorilla höystetty juoni ja mainiosti toteutettu graafinen käyttöliittymä on käsissä yksi lajityyppinsä kirkkaimmista tähdistä. Niillekin, jotka eivät ole nethackeista ja adomeista paljoa perustaneet, voi IVAN olla sopiva peli juuri selkeän käyttöliittymänsä ansiosta. Myös roguelike-pelien veteraaneille IVAN tarjoaa taattua hupia ja haastetta pitkäksi aikaa. IVANin ehdoton valtti onkin se, että pitkän ja ankaran pelaamisen jälkeen hahmon räjähtäessä kappaleiksi kääpiöiden miinakentässä päällimmäisenä tunteena on suuri huvittuneisuus, eikä niinkään karu pettymys.

Lataustilastot

Latausmääriä / kuukausi