Suomipelit – Formido

Formido on julkaistu myös Linux-versiona. Nappaa oma kopiosi täältä.

Formido on Mika Halttusen selviytymisräiskintä, joka syntyi Phobia-pelisarjan innoittamana. Jälleen kerran pelaajat saavat hikoilla virtuaaliminänsä kanssa, jonka ulkoavaruuden jättiläisötökät aikovat jyrätä alleen. Luvassa on takuuvarmaa tauotonta toimintaa, järeän automaattiaseen toistuvaa, jyskyttävää ääntä ja lukemattomia ötökänraatoja.

Mutta mikä ihmeen Formido? Tämä erittäin epäkuvaava, keinotekoisen oloinen nimi ei ole suinkaan tuulesta temmattua hömppää, vaan se on latinaa ja tarkoittaa pelkoa. Formido ei sanana kuulosta alkuunkaan hyvältä räiskintäpelin nimeksi. Se kuulostaa hölmöltä ja kömpelöltä. Onneksi itse peli ei ole kumpaakaan näistä.

Soitellen sotaan

Formido ei tuhlaa aikaa minkäänlaiseen kehyskertomukseen. Pelin sankari, sotilaallinen pelihahmo, on vain sysätty kaukaiselle planeetta y:lle, jota kansoittaa verenhimoinen avaruusötökkäpopulaatio. Planeetan alkuperäisasukkaat polkevat lopulta hahmon maan rakoon, mutta ennen sitä urhea sankarimme koettaa lahdata niin paljon viherverisiä mönkiäisiä kuin vain pystyy. Eniten avaruusmörköjä tappaneet pääsevät komeilemaan Formidon pistelistalle. Formidon avaruussotilas on varustautunut jykevästi raskaan sarjan rynnäkkökiväärillä, jossa on rajattomasti ammuksia. Rynnäkkökiväärin lisäksi hahmon lähistölle putkahtaa aina välillä kymmenen sarja pommeja tai miinoja. Lisäksi saatavilla on lisäosumapisteitä ja sienen muodossa oleva huumeannos, jolla osumapisteet nousevat huippuunsa ja avaruusötöt tekevät vähemmän vahinkoa. Haittapuolena on hetkeksi heikkenevä näkökenttä. Pelihahmon ja muukalaisten taisto käydään tietokoneen ruudun kokoisella alueella, jonka keskellä nousee temppelimäinen rakennelma.

Formido on sisällöltään suhteellisen yksinkertainen peli, ja sitä on siksi myös helppo luulla huonoksi peliksi. Formidolla on kuitenkin tiettyjä pelillisiä etuja, jotka ennaltaehkäisevät tylsistymistä. Ensinnäkin Formidon ohjaukset vaativat opettelua. Opettelua vaaditaan, koska pelihahmo ei ammu aseellaan suoraan eteenpäin, vaan aika reilusti sivulle. Kestää pitkän pelisession, ennen kuin tämän sisäistää. Ominaisuus on apinoitu suoraan Phobiasta, mutta siitä on tehty mutkikkaampi hallita. Ukkelin sihdin osoittaminen sivulle on myös hyvä asia, sillä sivusta uhkaavia ötököitä on helpompi ampua. Sivutähtäyksen lisäksi Formidossa on piristävä mahdollisuus taktikoida. Erikoisuuksina jaeltavat pommit ja miinat heitetään nekin sivusuunnassa. Heiton jälkeen ne liukuvat hetken ennen virittymistään. Tätä voi hyödyntää monin tavoin. Esimerkiksi räjähteiden kimmottaminen seinistä ja avaruusötököistä onnistuu. On todella palkitsevaa saada seurata suuren mönkiäislauman lässähtämistä palasiksi onnistuneen pomminheiton tuloksena.

Formido on tarkasti tasapainotettu peli, vaikka toiselta tuntuu. Siinä on reilusti kaikenlaisia vaikeuttavia piirteitä, joista ehkä turmiollisin on lähikontaktissa muukalaisten erittäin pureva ote, jonka teho moninkertaistuu vihulaisten moninkertaistuessa. Kannattaa siis kiertää ötökkähirviölauma kaukaa, jos on vain mahdollista. Liiankin usein käy niin, että ötökät tarraavat tappavasti sotilassankarista kiinni juuri lääkepakkauksen tai pelastavan sienen vieressä. Toinen päänvaiva on pieni pelikenttä. Aluksi siinä on reilusti liikkumavaraa, mutta loppua kohti reunoilta kannattaa pysyä poissa näkymättömistä tupsahtavien mönkiäisten takia. Vaikka vaikeuttavia tekijöitä Formidossa tuntuu olevan vähän liikaakin, ötököiden tyhmyydestä on hyötyä. Ne eivät osaa väistellä esteitä eivätkä konetulta, pommeja tai miinoja ja ryntäävät aina pelaajaa kohti. Hyvä näin, sillä Crimsonlandista tutut ÄO-hirvitykset olisivat olleet Formidossa liikaa.

Musiikkien kallis hinta

Formidon grafiikoista ei oikein löydä mitään kehumista tai haukkumista. Tämä tarkoittanee sitä, että ne on luotu taidolla. Toki paremmaksikin olisi voinut pistää, mutta enempää ei vaadita. Avaruusmönkiäiset tosin repeävät hienosti palasiksi pitkin kenttää konetulen vaikutuksesta, ja jäävät sinne pelin päättymiseen asti. Pelihahmon tulitus luo tehostetta kentän seinärakenteisiin, mutta sitä hädin tuskin näkee. Suurempana ja näkyvämpänä tämä kipinöinti olisi mehukas lisätehoste Formidoon. Nykyaikaista konetta Formido ei juuri rasita, vaikka ruudulla vilisisi kokonainen ötökkälegioona. Toisinkin voisi olla, mutta sillä, että peli ei käytä 3D-kiihdytinkorttia apunaan, on varmasti näppinsä pelissä. Lisäksi peli pyörii sutjakalla 640*480-resoluutiolla. Formido ansaitsee kiitosta yleisestä selkeydestään ja sujuvuudestaan.

Äänipuolella mennäänkin jo keskitason paremmalle puolelle. Formidon äänitehosteet ovat luonnollisen kuuloisia ja niitä vyörytetään kaiuttimista nopealla syötöllä. Vaikka itse äänitiedostoja on melko vähän, lopputulos on tarkoituksellisen kaoottinen. Formidon musiikit ovat kelvollista kuunneltavaa, ja äänitehosteiden kanssa ne luovat pelille aggressiivisen mutta samalla epätoivoisen ja ahdistavan tunnelman. Musiikkilajina on lähes ainoana sopivana valintana raskas rock. Raskasta ogg-muodossa oleva musiikki onkin. Ilman Formidon viittä musiikkikappaletta peli veisi kiintolevytilaa lähes kuusi megatavua vähemmän.

Määränpää hukassa?

Alkupettymyksen jälkeen Formido yllättää positiivisesti. Pettyminen on aluksi lähes varmaa, koska yhdeksänmegaisen zip-tiedoston pitäisi sanoa jo jotakin pelin sisällöstä, mutta ei. Formido ei sisällä mitään ylimääräistä. On vain yksi pelaaja, yksi taistelukenttä, yksi avaruusmönkijätyyppi ja varsinaisesti yksi ase. Tämän vuoksi Formidoon viisi minuuttia tutustuva todennäköisesti vihaa peliä, kun taas viisitoista minuuttia pelannut taas saattaa sanoa, että tässähän on jotain ideaakin.

Formidon idea syntyy hyvästä tunnelmasta ja pienimuotoisesta taktikoinnista. Nämä ominaisuudet peittävät pelin huonoja puolia jossakin määrin. Eivät silti tarpeeksi, sillä muutaman päivän tyytyväisen pelaamisen jälkeen alkaa kaivata lisää kenttiä ja lisää kunnollisia aseita. Tästä syystä Formido lopulta jäi ilman parempaa arvosanaa. Muutamat matopelit ovat osoittaneet, että vähällä sisällölläkin saadaan pelaajat palaamaan pelin ääreen kerta toisensa jälkeen. Pelin kehitys tähän pisteeseen on kuitenkin erittäin vaikea, ja vain harvat onnistuvat siinä. Formido onnistuu pelaajan vangitsemisessa osaltaan, mutta ei tarpeeksi hyvin. Kaikista mahdollisista ongelmistaan huolimatta Formido on helppo muistaa sinä tunnelmallisena ja kevyempänä vaihtoehtona Crimsonlandille ja Phobioille.