Suomipelit – Pac Brothers

Pacman ja Bubble Bobble ovat nimiä, jotka tuovat varttuneemmille pelaajille reilun sylillisen mukavia muistoja vuosien takaa. Usealle jompikumpi näistä peleistä oli niitä elämän ensimmäisiä pelikokemuksia, ja useat muistavatkin nämä klasikkopelit haastavina, mutta samaan aikaan viihdyttävinä. Tavalla tai toisella nykypäivän pelien toivoisi olevan Pacmanin ja Bubble Bobblen kaltaisia. Ainakin yhtä tunnelmallisia ja tietyllä tavalla maagisia, sillä aivan liian monessa tämän päivän pelijulkaisussa maistuu silkka rahanteko.

Silloin tällöin kuitenkin pinnalle pulpahtaa jokin peli, josta suorastaan hohkaa hyväntuulisuutta ja pelaamisen iloa. Viime aikoina tällainen ilahduttava pelitapaus on ollut suomalainen tasoloikka Pac Brothers. Saattaa kuulostaa taas yhdeltä kloonilta, mutta vartokaapas hetki. Tiimi tämän pelin takana tunnetaan nimellä Skitso Productions.

Vain hissi puuttuu!

Pac Brothers on ilmiselvä kaksinpeli, vaikka itsekseenkin pelaaminen on mahdollista. Kaksin on tietenkin hauskempaa kokea Velhiksen tornin vaarat ja koska pelissä ei ole tallennusmahdollisuutta, etenkin yksinpelaajaa saattaa alkaa kyrsiä Pac Brothersin keskitasoa korkeampi vaikeusaste. Tietenkin kaverinkin kanssa koetaan monia tappion hetkiä, ennen kuin pelikokemusta on kertynyt tarpeeksi Velhiksen syrjäyttämiseksi. Pac Brothers on haastava peli, sille ei mahda yhtikäs mitään.

Skitso Productions kehitteli Pac Brothersia yhteensä kuusi vuotta. Aika on sen verran pitkä, että pelin olettaisi olevan huippuunsa asti hiottu ja tyylitelty. Ja niinhän se onkin. Teknisesti Pac Brothers on täydessä huipussaan, sillä peli on täysin bugiton. Monen tunnin testiajalla se ei kaatuillut sitten mistään. Tämän pelin kohdalla jos missä voidaan puhua suomalaisesta huippulaadusta.

Ohjaustuntumakin on viritetty taidolla. Pac-veljeksiä ohjaillaan näppäimistöllä. Pallopojat tottelevat ketterästi muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Nämä poikkeuksetkin, kuten kääntyminen ja sulattelu, ovat vain peliä rikastuttavia yksityiskohtia. Tasoilta toiselle pomppimista on helpotettu Bubble Bobblen ajoista. Tämäkin on tervetullut lisä, ja erottaa Pac Brothersia esikuvastaan sopivasti.

Pac Brothersin sata tasoa ovat mielenkiintoinen kokonaisuus erilaisia värejä ja muotoja. Pelin alkupuolella törmätään muun muassa suuriin keittopulloihin, mutta loppua kohden siirryttäessä ympäristöt muuttuvat hiljalleen kaoottisiksi labyrinteiksi, jossa pahaa-aavistamattomat pelaajat saavat vihollislintujen munimista munista päähän. Jokainen sadasta tasosta on uusi kokemus, sen takaa erilaiset vihollismuodostelmat sekä väriteemat. Kaikkein mielenkiintoisimmat kentät olivat hulvattomia ja ammuksettomia pompintoja laumoittain vellovien vihollisten keskellä, jossa pienikin virheliike saattaa johtaa surman suuhun. Kyllä luulisi hien virtaavan ja oikein kunnolla. Yksi ärsyttävä piirre tietyistä kentistä löytyi: lentävillä vihollisilla on siellä sun täällä näkymättömiä seiniä, joita ne eivät voi ylittää. Ei todellakaan ole hauskaa, kun eräät tasot pakottavat pelaajan hyppelemään näiden seinien ja niiden alaisina olevien örmyjen keskelle. Siinähän hermot menee aika tehokkaasti kun yksikin halvatun pikkulintu rynnii niskaan ja näin tapattaa voimattoman Pac-paran.

Poukkoilua pallopoikien tahtiin

Pac Brothersia jaellaan sharewarena, ja kokoversio maksaa vaivaiset 10 euroa. Ei siis ole todellakaan paha hinta tämän kokoluokan pelistä. Peliin on saatu kiitettävästi sisältöä ja haastetta ja ennen kaikkea sitä on julmetun hauska pelata. Vielä kun se näyttää ja kuulostaa hienolta, voisi ajatella, että puuttuuko pelistä enää mitään?

Karu totuus kuitenkin on, että Pac Brothersilla ei ole läpipeluun jälkeen oikeastaan mitään uutta tarjottavanaan. Peliin kätkettyjen salatasojen metsästys pidentänee Pac Brothersin ikää joillakin pelikerroilla, mutta suuremmin se ei vaikuta. Peli-ikään vaikuttaisi positiivisesti jonkinlainen tasoeditori, jonka Skitso Productions on kuin onkin sanonut todennäköisesti julkaisevansa. Mutta kysymys kuuluu: milloin?

Vaikka pelaaminen loppuukin läpivedon jälkeen lähes kuin seinään, se ei tarkoita sitä, ettei Pac Brothersin ääreen enää koskaan palaisi. Läpiveto saattaa tyrehdyttää innon pelata Pac Brothersia yksin, mutta moninpelihän tämä oikeastaan on. Täältä tullaan! Vapise Velhis, vapise!

Kummajaisten kavalkadi

Pac Brothersin huima tarina vyörähtää liikkeelle, kun paha Velhis tunkeutuu Paclandiin, Pac-veljesten ja muiden ystävällisten kummajaisten rauhaisaan kotimaahan. Pahiksen loitsu lumoaa kaikki Paclandin asukkaat lukuunottamatta palloveljeksiä, ja näin heille jää vastuullinen tehtävä suoritettavaksi: paclandlaisten pelastaminen Velhiksen kynsistä. Missiosta ei tule mitään kahden minuutin läpikävelyä, tai pompintaa, koska ilkeän Velhiksen torni on satakerroksinen ja täynnä hänen vihamielisiksi lumoamiaan Paclandin asukkeja. Mutta Velhis on lyötävä laudalta, maksoi mitä maksoi.

Suorastaan eeppisen alkuesittelyn jälkeen peliin pääsee nopeasti tutustumaan. Kyse on tasoloikkapelistä, jonka yksi taso on kuvaruudun kokoinen huone. Jokaiseen tasoon on ripoteltu sinne sun tänne keltaisia pikkupalloja ja useimpiin myös punaisia palluroita. Tason päätavoite on kerätä kaikki keltaiset pallot, mutta tehtävää vaikeuttamassa on erilaiset määrät jos jonkinlaisia vihollisia. Niitä kolkataan ensin keräämällä punaisia palloja ja sitten syljeskelemällä niitä päin pikkupahiksia. Täten toimien viholliset saa mukavasti pökerryksiin, mutta siitä tilasta ne voivat herätä, aiempaa vihaisempina. Siksi kaikki tyrmätyt pahikset paraneekin pistellä poskeensa. Ne pitää myöskin sulatella, joka tarkoittaa sitä, että Pacia on hetken hitaampi sekä kömpelömpi liikutella. Vihollisten mättämisessä kannattaa kuitenkin toimia viisaasti, sillä kaikkien vihollisten syöminen kentästä voi johtaa elämän menettämiseen. Jokaisella tasolla kun on aikaraja, jonka täyttyessä Pacien kimppuun hyökkää haamu, joka ei häivy, ennen kuin kohde on suolattu tai taso on vedetty läpi. Menetelmän sisäistänee leikiten, jos on joskus pelaillut Bubble Bobblea.

Pac Brothersin sokkeloisissa tasoissa ei pompiskella yksin vihollisten kanssa. Aina silloin tällöin pelaajia siunataan leegiolla erilaisia bonuksia tai hedelmien muodossa olevilla pisteillä. Useimmat ovat elintärkeitä tason läpäisemisen kannalta. Jo Bubble Bobblesta tutut karkkibonukset ovat mukana tehostamassa Pacien punaisia pallokuteja. Pac Brotherisista löytyy myös vanha tuttu kenkä sekä sateenvarjot, joilla onnistuu muutaman tason yliloikkaukset. Pisteetkään eivät ole mitään turhaa kamaa, vaikka niitä niin reilulla kädellä jaellaankin, sillä tiettyjen rajojen ylittyessä niistä saa tuiki tärkeitä lisäelämiä. Eniten pisteitä rohmunneet pääsevät vielä top10-pistelistaankin.

Palettitaiteilua sun muuta

Pac Brothersin grafiikat ovat omiaan saamaan pelaajan hyvälle tuulelle. Pelin yleisilme on pirteä sekä iloisia värejä pullollaan. Esimerkiksi Pacit ja viholliset ovat hauskasti sekä sulavasti animoituja. Tasojen värikäs sprite-taide on palikkamaisista muodoista koostuneita kokonaisuuksia. Neliskulmaisuus ei missään vaiheessa muodostu haitaksi, vaan sen sisäistää pian Pac Brothersille ominaisena yksityiskohtana. Ihmetyksen sekaista kunnioitusta Skitso Productionsin grafiikkataitajiin luo Pac Brothersin 256-värisyys. Erilaisia sävyjä on käytetty todella viisaasti, ja lähes missään ei näy 8-bittisyydelle ominaista rosoisuutta.

Huomattavan hyvänä puolena voi pitää sitä, että peli todellakin toimii hitaammillakin koneilla, mistä 120 megahertsin konesuositus jotain viestineekin. Tästä päätellen Pac Brothersin taustalla hyrrää vanha pelimoottori. Iäkkyydestä ei kuitenkaan ole absoluuttisesti mitään haittaa, vaikka niin voisi luullakin, vaan peli rullaa sulavasti ja ilman sen kummempia nykäyksiä.

Skitso Productions lupaa kotisivuillaan, että Pac Brothersilla on rikas äänimaailma. Hetken kuuntelun jälkeen voi todeta, että tekijät todellakin pitivät sanansa. Äänet on suunniteltu taidolla ja ne istuvat pelin muuhun tunnelmaan kuin rasvattu. Musiikit puhaltavat vielä lisää henkeä siihen. Nämä iloiset raidat eivät kuitenkaan jatku loputtomiin, ja siksi kentän numero 90 paikkeilla saattaa alkaa tuntumaan jo siltä, nyt on tullut pienehkö yliannostus tuota 'hip hei huolet pois'-meininkiä.

Lataustilastot

Latausmääriä / kuukausi