Suomipelit – Deluxe Ski Jump

Mäkihyppypeleillä on oma pienoinen historiansa suomipelien joukossa ja Deluxe Ski Jump säväytti pelaajia etenkin miellyttävällä grafiikallaan. Nykyään peleiltä vaaditaan kuitenkin niin huimia tehosteita ja pelattavuutta, että uusien standardien paineessa peli on monien mielestä menettänyt hohtoaan. Ulkomuotokaan tunnu enää niin korealta kuin ennen. Mikä sitten saa vanhat virtuaalimäkikotkat edelleen tarttumaan hiireensä ja avaamaan tämän Mediamondin näinkin syvälle ajan virtaan hautautuneen pelin? Mikä saa edelleenkin koko kahvitunnin kulumaan vain lyhyeksi tarkoitetun pelipaussin puitteissa?

Mäkimies on erimies

Deluxe Ski Jump antaa jo alkumetreillä itsestään todella leppoisan ja miellyttävän kuvan. Päävalikko on selkeä ja helppokäyttöinen. Hieman vähemmän lontoon kieltä osaavien ei myöskään tarvitse pelätä, sillä alussa kielen voi helposti valita tutuksi kotosuomeksi. Hieman itsevarmempikin pelaaja klikkaa takuulla itsensä aluksi harjoitustilaan, sillä mäkihyppy on oletettavasti melkoisen hankalaa, oli se sitten virtuaalista tai ei. Harjoittelu onkin hyvin asiallisesti toteutettu ja sen parissa pääsee nopeasti peliin sisälle. Missään nimessä helpoksi ei peliä kuitenkaan voi luonnehtia. Jokainen hyppy on erilainen ja eri mäissä on erilaista hypätä. Senpä vuoksi aina jääkin pieni kutina päälakeen, kun tuntuu, että hypyn olisi voinut suorittaa vieläkin paremmin. Hyppyrille saavuttaessa on kriittistä ponnistushetki ja sen onnistuminen. Tämä takaa hypylle asiallisen korkeuden, jonka jälkeen voikin alkaa keskittyä liitoasentoon ja laskeutumiseen. Hiirellä ohjattava hyppääjän asento täytyy pitää erikorkuisissa mäissä eri kulmissa, jotta hyppytulos olisi mahdollisimman rohkaiseva. Tulokseen vaikuttaa kuitenkin eniten se, onnistuuko laskeutuminen vai ei. Ikuinen kamppailu siitä, onko ukkeli jo liian lähellä rinnettä vai voisiko hyppyä vielä venyttää, saakin hiukset harmaantumaan varsin nopeasti. Etenkin kun varma ennätyshyppy päättyy siihen, että hyppääjä kaatuu poskelleen ja pomppii sitten mäkeä alas kuin hieman liikaa nivelistä rasvattu Seppälän mallinukke.

Mäkiä pelissä riittää varsin mittava kokoelma - joskin niiden todellinen olemassaolo on enemmän tai vähemmän kyseenalaista. Korkeudet ovat suurimmissa mäissä taas sellaista luokkaa, että niihin tuskin kukaan oikea hyppääjä edes uskaltautuisi. Tiettyjen mäkityyppien suosiminen ei kuitenkaan pelissä ole kovinkaan antoisaa, sillä kavereiden kanssa pelattavissa turnauksissa mäkien korkeudet voivat vaihdella hyvinkin suurella asteikolla. Todellinen pelimies hyppää jokaisessa mäessä kunnon pisteet ja jättää muut nuolemaan näppejään. Pelityyppejäkin on mukaan mahtunut pari kappaletta. Mäkihypyn maailmoissa kun liikutaan, ovat ne tietysti 'maailmancup' ja 'joukkuemäki'. Ensimmäisessä kaikki pelaajat ottavat mittaa toisistaan, kun taas joukkuemäessä pelaajat on sijoiteltu maksimissaan neljään joukkueeseen ja heidän pisteitään lasketaan sitten yhteen. Jos ihmispelaajia ei löydy, voi peliä yrittää pelata myös tietokonetta vastaan. Tämä on kuitenkin äärimmäisen turhauttavaa, koska tietokone on niin älyttömän hyvä. Vaikeimmalla tasolla sitä on miltei mahdotonta voittaa.

Näin ne pelit tehtiin ennen vanhaan

Grafiikat ovat pelissä tärkeä osa, kun pyritään luomaan tunnelmaa. Deluxe Ski Jumpissa ne olivat aikoinaan varsin lyömättömät, mutta nykyisellään DOSiin väsäilty vektoripohjainen VGA-luomus tuntuu hyvin aikansa eläneeltä. Eivät grafiikat silti huonoja ole; tämä viritelmä lyö edelleen monet pelit selkeydellään ja sulavuudellaan. Mäet ovat tällaisenaan paljon käsin piirrettyjä mukavamman näköisiä, ja lumisade hamuilee hiljalleen taivaalta kohti äitimaan syliä. Edes lyömätön yhden miehen tiimi ei pysty kaikkeen, mutta grafiikkapuoli on siitä huolimatta toteutettu todella kunniakkaasti, kun siitä ei edes nykypäivänä uskalla sanoa pahaa sanaa. Mitä sitten tulee animointiin, ei senkään vähäisistä hedelmistä löydy kovasti valittamista. Ukko lähtee puomilta kuin aikamieshyppääjä ainakin ja ponnistus tapahtuu niin kuin pitääkin. Ainoa vähemmän realistinen hetki löytyy silloin, jos hahmo sattuu kaatumaan laskeutumisen yhteydessä. Silloin pellehypyn kriteerit täyttävä ponnahtelu pakkaa nostamaan hymyn vähän vanhemmankin ikäpolven huulille. Vaikea sanoa, onko juuri tähän pyritty vai johtuuko raajojen letkajenkka vain osaamattomasta koodaajasta. Ei tuo pieni yksityiskohta kuitenkaan peli-iloa pilaa: päinvastoin.

Äänipuolen ansioluettelo jääkin sitten hieman lyhyemmäksi. Monilla uusilla koneilla on turha edes uneksia, että pelin vähäiset äänet saisi toimimaan, joskin menetyksen mittavuutta voidaan arvioida sitten jo teelusikalla. Pientä lähtösummeria ja muutamia suksista kuuluvia suhahduksia lukuunottamatta on Deluxe Ski Jumpista äänitehosteita paha hakea. Musiikista ei ole tietoakaan, mutta tämä on mitä luultavimmin ollut tietoinen karsinta. Peli ei nimittäin kaipaa musiikkia yhtään. Leppoisa luminen maisema ajaa sen aseman helposti antaen oman osansa äänimaailmaan hiljaisuudellaan. Toisaalta herättää hieman ihmetystä, minkä vuoksi maailmancupit hypätään keskellä erämaata, jossa ei näy ristin sielua missään. Kenties hypyt tapahtuvat käänteisessä pahuuden ulottuvuudessa, jossa hyppyjen katsominen on kiellettyä ja kisat on järjestettävä keskellä Uralin kylmää kaukaisuutta. Mene ja tiedä.

Poliitikot lupailevat - Deluxe Ski Jump pitää

Näyteversion mukana tulevien neljän mäen pelailu on toki mukavaa, mutta rekisteröinti kannattaa ehdottomasti. Jopa 32 mäkeä kattava kokoversio mahdollistaa myös omien ennätysten julkaisemisen pelin kotisivujen maailmantilastolla. Jos oman nimensä tavoittelussa tuolle listalle ei ole haastetta, niin missä sitten? Kokeiluversion mukana ei myöskään ole joukkuemäkimahdollisuutta, vaan omia tilastojaan pääsee kartuttamaan ainoastaan maailmancupissa. Voi olla, että monet häätää pelin äärestä vanhat DOS-kuoret, joiden vuoksi ulkoasukin on lähinnä mitä on. Vanhemmilla koneilla peli rullaa kuitenkin kuin unelma, eikä tätä peliä ehkä ole tarkoitettukaan millekään tehohirmuille.

Deluxe Ski Jumpista jää lopuksi hyvin miellyttävä ja aina hieman lisää kaipaava olo. Jos sen viimeisen hypyn olisi saanut venytettyä vielä viisi metriä pidemmälle, niin silloin voisi kehuskella toimiston kahviossa työtovereille saavutuksiaan. Peli ei kuitenkaan vie genreään mihinkään uusiin ulottuvuuksiin, vaan tarjoaa ainoastaan rehellistä mäkihyppyä mainiolla pelitavalla. Jos konetehot eivät riitä uusimpien pelien vaatimukseen, kannattaa Deluxe Ski Jumpin rekisteröintiä harkita useampaankin kertaan. Siinä nimittäin riittää pelattavaa niin kauaksi aikaa, kuin vain hiirikäsi jaksaa nappeja näpyttää.