Suomipelit – Ufohippa 2

Uniikkia ufoilua

Tässä arvostelussa käytetään suuria kuvakaappauksia. Saadaksesi ne esille, klikkaa kuvien pienempiä versioita.

Alkaako ikä jo painaa? Tuntuuko vähitellen siltä, ettet oikein viitsisi lähteä ravaamaan ystäviesi perään hipan merkeissä, kun kaikki kuitenkin mulkoilisivat perääsi kuin kajahtaneen nähneenä? Mutta jos sormet syyhyävät moiseen puuhaan? Eipä hätää, sormiesi syyhyämiseen löytyy varma ja turvallinen ratkaisu. Ratkaisu nimeltä Ufohippa 2. Pieninä puolen tunnin sessioina nautittuna peli poistaa päivittäisen hippahinkusi niin tehokkaasti, että olet kuin uusi ihminen.

Se on totuus, että Ufohippakin on vain tietokonepeli, ja silläkin, kuten kaikilla muillakin peleillä, on omat ongelmansa. Pahin etenemiseste on Ufohipan käyttämä äänijärjestelmä Midas, joka on kuin luotu aiheuttamaan pelaajille mahdollisimman paljon harmaita hiuksia. Hyviä puolia pelissä kuitenkin on reilusti enemmän, sillä muutoinhan Ufohipan suitsutus olisi järjetöntä puuhaa.

Lentävät lautaset alle ja menoks!

Ufohippa 2 alkaa luonnollisesti aloitusruudusta, mistä saa valita itselleen sopivat hippatantereet sekä säädellä joukkoa nippeliasetuksia, joista ehkä tärkeimpinä mahdollisuudet vaihtaa pelaajien nimiä ja yhden hippakierroksen pituutta. Ufohipan laatineet THP:n jäsenet ovat varmaan itsekin aikamoisia hippaheikkejä, koska yhden kierroksen pituudeksi saa parhaimmillaan 99 minuuttia. Nimenasetuksessa ei voi käyttää ääkkösiä, joka voi laskea jonkinlaiseksi mokaksi, sillä onhan Ufohippa suomalainen peli.

Mieleisten kenttien valinnan jälkeen hillitön takaa-ajo voi alkaa. Tapahtumat käydään kuvaruudun kokoisissa erilaisista palikoista rakennetuissa tasoissa, missä osanottajat saavat käyttöönsä jokainen erivärisen ufoaluksen, jolla on sitten tarkoitus saada toinen pelaaja kiinni, ja jättää hänet hipaksi. Vähiten kentässä hippana ollut voittaa ja koko tason sellaisena viettänyt tietenkin häviää pelin. Sitten tarkastellaan pistetilanteet ja mennään kisaamaan uusiin maisemiin.

Ufohipan pelastaa erilaiset kentälle ripotellut bonukset sekä aseet ja säännöstö, sillä ilman näitä peli olisi auttamattoman tylsä ja epäreilu. Bonuksia jaellaan kahta eri tyyppiä: laatikoita ja väkeviä sisältäviä pulloja. Kummastakin bonus-tyypistä voi olla haittaa tai hyötyä, mutta kokeilematta asiasta ei saa ikinä selvää. Laatikoista seuraa tönäisyjä itselleen tai muille ja joskus jopa näkymättömyys hetkeksi. Alkoholipulloista joko juopuu tai saa lisänopeutta lautasen alle. Juopumisesta seuraa varma jäänti hipaksi, mutta nopeudesta on niin paljon hyötyä, että putelien keräily kannattaa aina. Joskus pullon ahmimisesta seuraa kentän kääntyminen ylösalaisin, ja siitä seuraa myös kaikille paitsi pullon hakeneelle ohjauksien kääntyminen ylösalaisin. Pelikentän kääntänyt on hetken koko hippasession kuningas. Ufohippa tarjoaa pelaajilleen aseetkin, mutta lautaset eivät vaurioidu niistä, eihän se ole tarkoituskaan. Pyrkimys on häiritä muita pelaajia, sillä ammuksen osuessa kohteeseensa lautaseen iskee kuin äkkinäinen turbulenssi. Mikä olisikaan sitten sen hauskempaa kuin aiheuttaa kaverin joutuminen hipaksi omilla kudeilla. Ufohipan tarkkaan laadittu säännöstö takaa sen, että näyttöpäätteen ääressä käydyt nyrkkitappelut eivät ole pelin itsensä syytä.

Nopeat syövät hitaat

Ufohippaa on hauska pelata. Sen kontrollit pelaavat kuin unelma, mutta menestymisesi ei ole pelkästään näppäimistöstäsi kiinni. Alukset eivät lentele viivasuoraan eivätkä jarruttaessa törmää kuin seinään. Aluksen puikoissa todella herää tunne, että hei, me lennetään! Mikäli sitten jäät hipaksi, se ei ole tekniikan syytä, vaan sataprosenttisesti omaa aikaansaannostasi. Koska yhdelle kentälle sopii aikarajaksi jo yksikin minuutti, voi kenttiä huoletta valita toista kymmentä ilman, että havahdut siihen kun aamun uusi Hesari kalahtaa postiluukustasi sisään. Peli-ilo saattaa kuitenkin lopahtaa, jos hippaturnaukseen sattuu huonoja tasoja mukaan. Se on valitettavaa mutta totta, että jotkut Ufohipan mukana tulevista kentistä ovat täyttä jöötiä niin pelattavuudeltaan kuin näyttävyydeltään. Pakettiin mahtuu kyllä monen monta iloista ylläriä.

Useat Ufohipan kentät ovat ahtaita, mikä muodostuu rasitteeksi ajan mittaan. Jotenkin olisin toivonut peliin tarkempaa resoluutiota kuin DOS:in 320*200, jotta olisi ollut enemmän tilaa liikkua. Todennäköisesti THP on jättänyt myös pelaajamäärän kolmeen juuri sen vuoksi, että neljäs pelaaja olisi aiheuttanut liikaa hämminkiä Ufohipan muutenkin niin lilliputtimaisiin maailmoihin. Hippatannerten pienuutta voi tarkastella myös positiiviselta kannalta. Jos kentät olisivat huomattavasti suurempia, pelaajiakin tarvittaisiin huomattavasti enemmän. Tähän taas vaadittaisiin kasapäin ilotikkuja tai nettipeli. Nykyisellä kenttäkoollaan pelin saa pystyyn kaksistaankin, vaikka se lievästi sanottuna onkin vähän tylsää.

Sairaan palikkainen maailma

Ufohipan maailma koostuu palikoista. Erivärisistä, eri muotoisista, mutta aina palikoista. Ulkonäöllisesti tästä ei juurikaan ole haittaa, mutta pelatessa niihin törmäillään silloin tällöin. Sitten potuttaa. Legomaisuudesta on hyötyäkin: hippa-areenojen luonti on helppoa, kiitos palikoiden. Ufohippa 2:den mukana toimitetaankin kenttäeditori, joka yksinkertaisuudellaan lyö laudalta kaikki muut editorit, ja siksi myös perheen nuorimmat pystyvät toteuttamaan visioitaan sen parissa. Vaikka editori asettaakin rajoituksensa, sillä voi saada aikaan uskomatonta taidetta. Taiteella tarkoitan sellaisia tasoja kuin K3jungle, joka on sekä hienonnäköinen että pelattava.

Vaikka kentät ovat täynnä grafiikkaa, muut osiot eivät pursua sitä. Itseasiassa kenttägrafiikat ovat ainoat onnistuneet sellaiset koko pelissä. Alun valikkoruutu on mitäänsanova kaikessa harmaudessaan ja pisteidenjakoruutu näyttää tökerön amatöörimäiseltä. Ufohippa 2:en sarjakuvamainen kenttätaide ei vaan sovi yhteen valikkografiikkojen kanssa. Vaikka sitten pelin ulkoasusta ei ollakaan oikein päästy THP:llä sopimukseen, eivät koodipojat siellä mitään kädettömiä ole, onhan peliin ympätty pari graafista tehostettakin. Ne jaksavat ilahduttaa kerta toisensa jälkeen.

Ufohipan äänimaailma on mitä kiinnostavin kokonaisuus. Pelin mukana toimitetaan jos jonkilaista musiikkia ja äänitehostetta. Eniten mieleen jäivät musiikit. Voin vilpittömästi sanoa, että tietyt kappaleista ovat klassikkoainesta, modiskenen helmiä. Koska musiikkeja Ufohippaan on vääntänyt kuusi artistia, kaikkia kappaleita ei kuitenkaan voi kehua. Ajoittaisesta noviisimaisuudestaan huolimatta Ufohipan musiikkianti kaikessa mielenkiintoisuudessaan on selkeästi suomalaisten pelien kärkiluokkaa. Tässä törmäämmekin erääseen perustavan laatuiseen ongelmaan: miten saada tämä mainio äänimaailma toimimaan Ufohippassa? Vastassa on pelin kampakeraaminen äänijärjestelmä Midas, jolla on kuin oma tahto. Ovat menneet luomaan Shodanin esiasteen, perhanat. Mikäli satut omistamaan vanhan tietokoneen, asenna Ufohippa sinne jos on mahdollista. Säästyt turhalta säätämiseltä. Uusimpien XP-tietokoneiden omistajia suosittelen hakemaan netistä jonkin moduulimusiikin soitto-ohjelman, ja kuuntelemaan pelin musiikkeja taustalta.

Ufohippa 2 ei käsittääkseni ole järin tunnettu peli, ja sen kaikkien tusinapelien varjoon jääminen oli turhaa sekä valitettavaa. Harvoin nimittäin törmää näin pirteään suomalaiseen moninpeliin, sillä useimmat muut kotimaiset pelintekijät tyytyvät nopeatempoiseen räiskintään aivan kuin mistään muusta ei viihdettä saisikaan. Ufohippa 2 on sataprosenttisen väkivallaton, ja kuitenkin mahtavaa huvia. Sitä kyllä ihmettelen, että Ufohipan tekstitiedostoissa pelin mainitaan sopivan perheen pienimmille sen väkivallattomuuden ansiosta, mutta kuitenkin muukalaiset kittaavat väkeviä kuin viimeistä päivää. Tästä valittaminen lienee kuitenkin melko turhaa.

Tekniikka toimi kohtuullisen hyvin. Vaikka Ufohippa on tarkoitettu pyöritettäväksi DOS-tilassa, se on yllättävän yhteensopiva Windowsien kanssa. Allekirjoittaneen Windows 98 SE:ssa peli rullasi mukavasti, mutta ääniä en saanut päälle pakottamallakaan, ja niitä varten piti lähteä asentelemaan Ufohippa vanhemmalle koneelleni. Kummallakaan testatuista koneista peli ei kuitenkaan kaatuillut ensimmäistäkään kertaa.

Jos jonain päivänä tehtäisiin Ufohippa 3, toivoisin sen olevan ensinnäkin Windowsiin portattu. Toiseksi, se vietävä Tutankhamonin aikainen äänijärjestelmä pitäisi rukata kuntoon. Kolmas asia olisi lisää kenttägrafiikkaa. Muuta en peliltä kaipaisi, sillä jo nyt Ufohippa on erittäin viimeistelty kokonaisuus. Se on tietokonehippailun kruunaamaton kuningas. Kuka tahansa sitten tulevaisuudessa yrittääkään kumota Ufohipan ylivertaisuuden paremmalla hippapelillä, tiedämme tästä yrittäjästä yhden varman asian. Hänellä on töitä edessä.

Lataustilastot

Latausmääriä / kuukausi