Phobia 2

Näytä pelit aakkosjärjestyksessä | paremmuusjärjestyksessä
Hyppää sivulle A-B B-C D-F F-H H-K K-M M-P P-Q Q-S S-T T-U U-Ö

	Phobia 2 RedLynx Ltd. 1998 Phobia II heittää pelaajan keskelle loputonta muukalaisvirtaa vailla toivoa selviytymisestä. Ennenkuin kuolo korjaa on tarkoitus viedä mukana niin monta hirmua kuin mahdollista. Valitettavasti pelin luoma alkuinnostus ei kestä paria päivää pitemmälle, varsinkin kun nykyään on tarjolla paljon parempiakin saman lajityypin edustajia. Lajityyppi: Toiminta Lisenssi: Ilmainen Vaatimukset: Pentium 120 MHz, Windows 95 ja DirectX 3 Tiedostonimi: phobi2_102.zip 18.1.2004 julkaistun arvostelun on kirjoittanut TZ. Peli sai arvosanan 6/10.	6

RedLynx Ltd. 1998

Phobia II heittää pelaajan keskelle loputonta muukalaisvirtaa vailla toivoa selviytymisestä. Ennenkuin kuolo korjaa on tarkoitus viedä mukana niin monta hirmua kuin mahdollista. Valitettavasti pelin luoma alkuinnostus ei kestä paria päivää pitemmälle, varsinkin kun nykyään on tarjolla paljon parempiakin saman lajityypin edustajia.

Lajityyppi: Toiminta
Lisenssi: Ilmainen
Vaatimukset: Pentium 120 MHz, Windows 95 ja DirectX 3
Tiedostonimi: phobi2_102.zip

18.1.2004 julkaistun arvostelun on kirjoittanut TZ.

Peli sai arvosanan 6/10.

Urhoollinen soturi yrittää sokaista muukalaisia taskulampullaan. Muukalaiset ovat lähteneet joukolla aamulenkille. Kyllä, tämä on liekinheitin.	Nyttemmin jo TV-pelien ihmeelliseen maailmaan siirtynyt RedLynx Ltd. tuli ensimmäistä kertaa tutuksi suuremmalle yleisölle Alien Phobia II -pelillään. Siihen aikaan Wah-Softwaren nimellä tunnettu tiimi oli päättänyt tehdä Windows-version aiemmasta kohtalaista suosiota saavuttaneesta Alien Phobia -pelistään. Tuloksena syntyi roimasti paranneltu versio, jossa niin grafiikkaa, ääniä kuin pelituntumaakin oli suunnattomasti korjailtu. Idea pelissä oli kuitenkin sama kuin edeltäjässäänkin. Pelaaja heitetään keskelle areenaa, jonka jokaiselta laidalta hyökkää päälle loppumattomat määrät muukalaisotuksia. Toivoa selviytymisestä ei ole, mutta urhoollinen soturi päättää viedä mukanaan niin monta avaruusmörköä kuin vain voi. Vieraalla maalla Hetki sitten olit turvassa mukavan avaruusaluksen suojassa. Nyt et enää. Siinäpä Phobia kakkosen uskomattoman monitahoinen ja runsaasti käänteitä sisältävä juoni kaikessa lyhykäisyydessään. Pelin valttikortteihin ei siis selvästikään kuulu loistava juoni. Pääosassa on silmitön räiskintä, kun joka puolelta päälle hyökyviä hirviöitä tulitetaan jatkuvalla syötöllä ilman pienintäkään hengähdystaukoa. Minkäänlaista syytä järjettömälle väkivallanteolle ei edes anneta. Ilmeisesti tekijätiimi on päätellyt jatkuvan toiminnan peittävän juonen köykäisyyden. Näin ei kuitenkaan ole. Perusaseena pelaajalla on kohtalaisen käyttökelpoinen loppumattomilla ammuksilla varustettu rynnäkkökiväärin tapainen tulevaisuuden ihmease. Jotkut voisivat moittia peliä vallan epärealistiseksi, kun pelaajan ei tarvitse kerätä ammuksia saati sitten vaihtaa lipasta. Mutta onhan alieneitakin loputtomiin ja pitäähän pelaajalla nyt edes jotain mahdollisuuksia selviytymiseen olla. Alussa rynkyllä pärjää aivan mainosti, mutta jo muutaman minuutin räiskinnän jälkeen kaipaisi mielellään jotain hieman tehokkaampaa aseistusta. Kaukana sijaitsevalta emoalukselta lähetellään onnettomalle soturille aina silloin tällöin varsin tulivoimaisia bonusaseita. Niiden ammusmäärät ovat valitettavan rajalliset, mutta tulivoima korjaa tämän epäkohdan. Heikkotehoisin bonusase on räjähtävät luodit. Niilläkin saa alieneita kumottua laumoittain. Liekinheittimellä sen sijaan siivoaa jo useampia satoja muukalaisia. Sirpalekranaatinheittimen avulla pelaaja saakin kuritettua helposti puolentuhatta muukalaista hengiltä. Lisäaseiden ollessa näin tehokkaita muuttuu peli armotta niiden perässä juoksemiseksi. Loppua kohden kuolo korjaa melkein heti jos bonusase jää saamatta. Siksi peliin tuleekin pieni taktinen elementti, kun pelaajan täytyy aina välillä säästellä ammuksia että pääsee sitten rynnimään seuraavan bonusaseen luo ennen kuin edellisestä loppuu ammukset. Alieneita pelissä ei jostain hämärästä syystä ole kuin yhtä ainutta tyyppiä. Mutta niitä sitten riittääkin. Ruudulle mahtuu satoja hirviöitä kerrallaan, eikä peli jostain kumman syystä hidastu juuri laisinkaan edes vanhalla Pentium kaksisatasella. Bugejakaan pelistä ei tuntunut löytyvän edes etsimällä. Kaiken kansan huvit Kaikeksi onneksi uljaan soturin ei ole aivan pakko kuolla yksin. Mukaan voi ottaa myös toisen pelaajan. Periaatteessa kahden pelaajan yhteistyön luulisi olevan paljon helpompaa kuin yksin sähläämisen, mutta ei se ole. Aseita ja lääkelaukkuja ei tunnu millään riittävän kahdelle pelaajalle. Yleensä toinen soturi kuoleekin melko alussa toisen jatkaessa sen jälkeen paljon pitempään kun kaikki tavarat saa rohmuttua itselleen. Kaksinpeli on kuitenkin huomattavasti hauskempaa kuin puuduttava yksinään puurtaminen. Lisäksi on äärimmäisen tyydyttävää nähdä, kuinka suuret muukalaislaumat lakoavat maahan mitä ihmeellisimpien yhteistyökikkojen ansiosta. Aiempina vuosina pelin kotisivuilla pyöritettiin myös tasaiseen tahtiin päivittyvää pelin ennätyslistaa, mutta nyt kun pelillä alkaa olla jo enemmän ikää, on sekin otettu pois. Tämä on hyvin valitettavaa pelin kannalta, koska nyt ei pelaajalle jää enää muuta tehtävää kuin omien ennätysten loputon rikkominen vailla toivoa maineesta ja kunniasta. Näköä ja luonnetta Phobia kakkosen grafiikka on jo auttamattoman vanhentunutta. Mihinkään turhan hienoihin kikkailuihin ei ole onneksi sorruttu, vaan on tyydytty tekemään laadukasta perusgrafiikkaa. Valitettavasti nykymittapuulla se on jo aivan kauhean kulmikasta. Aseiden suuliekit ynnä muut mukavat koristeet juuri ja juuri menettelevät, mutta muuten grafiikka on rasittavan sahalaitaista. Ikävä yllätys on se, etteivät valaistusefektit toimi parhaimmassa grafiikkamoodissa. Tämä on vallan käsittämätöntä. Mitä järkeä on tehdä hienoja efektejä jos niitä ei saa nähdä. Kaiken kukkuraksi liekinheitin on aivan kauhean näköinen. Pelistä löytyy kolme grafiikkatilaa. Näistä yksinkertaisin on lievästi sanottuna aivan hirveän näköinen, mutta pyörii varmasti vanhemmillakin koneilla ilman suuria hidastumisia. Paras grafiikkamoodi sen sijaan on lähes kelvollisen näköinen, mutta niin kuin tulikin jo ilmi, jättää valaistusefektit piirtämättä. Näiden välissä tasapainotteleva tila on lähestulkoon siedettävän näköinen ja kaikeksi onneksi piirtää valaistusefektit. Tämä on oikeastaan käytännöllisin kaikista grafiikkatiloista, koska ilman aseesta lähtevää valokeilaa on tähtääminen turhan hankalaa. Pelin äänipuoli loistaa omaperäisyydellään. Perusrynkyn ääni on sitä samaa satoja kertoja kuultua hurinaa. Liekinheitin suhisee kuin vanhat kaiuttimet, eikä kranaattien rätinäkään juuri vakuuta. Muukalaisten kuolinölinätkin ovat vain jotain säälittävän kuuloista vikinää. Musiikin osalta peli ei loista kovinkaan suuresti. Pelissä on vain yksi musiikkikappale, ja sekin on rajuun menoon täysin soveltumatonta hiljaista jumputusta. Onneksi sitä ei sentään tarvitse kuunnella, kun räjähdykset peittävät aika tehokkaasti kaiken muun äänen. Vaikka Alien Phobia kakkosta alkaa jo ikä painaa ja monet muut saatavilla olevat saman lajityypin pelit ovat jo menneet siitä ohi, ei se silti ole täysin mitätön tapaus. Räiskintäpelien ystävät voivat löytää Phobian parista muutamia mukavia hetkiä, mutta siihenpä se sitten taitaakin jäädä. Silloin tällöin pelin pariin tulee kuitenkin aina palattua, jos nyt vaikka sen ennätyksen saisi viimeinkin rikottua. Kaikenmaailman crimsonlandien ja muiden nykypäivän ihmeiden rinnalla peli on peli melko köyhä tapaus. Ikävänä yllätyksenä peli tuntuu myös kaatuilevan uudemmilla koneilla jatkuvasti. Siksi peliä voikin suositella ainoastaan vanhempien koneiden omistajille. Linux-käyttäjien joukossa suuria riemunkiljahduksia saattaa herättää tieto, että Alien Phobia II on käännetty myös Linuxille.

Urhoollinen soturi yrittää sokaista muukalaisia taskulampullaan.

Muukalaiset ovat lähteneet joukolla aamulenkille.

Kyllä, tämä on liekinheitin.

Nyttemmin jo TV-pelien ihmeelliseen maailmaan siirtynyt RedLynx Ltd. tuli ensimmäistä kertaa tutuksi suuremmalle yleisölle Alien Phobia II -pelillään. Siihen aikaan Wah-Softwaren nimellä tunnettu tiimi oli päättänyt tehdä Windows-version aiemmasta kohtalaista suosiota saavuttaneesta Alien Phobia -pelistään. Tuloksena syntyi roimasti paranneltu versio, jossa niin grafiikkaa, ääniä kuin pelituntumaakin oli suunnattomasti korjailtu. Idea pelissä oli kuitenkin sama kuin edeltäjässäänkin. Pelaaja heitetään keskelle areenaa, jonka jokaiselta laidalta hyökkää päälle loppumattomat määrät muukalaisotuksia. Toivoa selviytymisestä ei ole, mutta urhoollinen soturi päättää viedä mukanaan niin monta avaruusmörköä kuin vain voi.

Vieraalla maalla

Hetki sitten olit turvassa mukavan avaruusaluksen suojassa. Nyt et enää. Siinäpä Phobia kakkosen uskomattoman monitahoinen ja runsaasti käänteitä sisältävä juoni kaikessa lyhykäisyydessään. Pelin valttikortteihin ei siis selvästikään kuulu loistava juoni. Pääosassa on silmitön räiskintä, kun joka puolelta päälle hyökyviä hirviöitä tulitetaan jatkuvalla syötöllä ilman pienintäkään hengähdystaukoa. Minkäänlaista syytä järjettömälle väkivallanteolle ei edes anneta. Ilmeisesti tekijätiimi on päätellyt jatkuvan toiminnan peittävän juonen köykäisyyden. Näin ei kuitenkaan ole.

Perusaseena pelaajalla on kohtalaisen käyttökelpoinen loppumattomilla ammuksilla varustettu rynnäkkökiväärin tapainen tulevaisuuden ihmease. Jotkut voisivat moittia peliä vallan epärealistiseksi, kun pelaajan ei tarvitse kerätä ammuksia saati sitten vaihtaa lipasta. Mutta onhan alieneitakin loputtomiin ja pitäähän pelaajalla nyt edes jotain mahdollisuuksia selviytymiseen olla. Alussa rynkyllä pärjää aivan mainosti, mutta jo muutaman minuutin räiskinnän jälkeen kaipaisi mielellään jotain hieman tehokkaampaa aseistusta. Kaukana sijaitsevalta emoalukselta lähetellään onnettomalle soturille aina silloin tällöin varsin tulivoimaisia bonusaseita. Niiden ammusmäärät ovat valitettavan rajalliset, mutta tulivoima korjaa tämän epäkohdan. Heikkotehoisin bonusase on räjähtävät luodit. Niilläkin saa alieneita kumottua laumoittain.

Liekinheittimellä sen sijaan siivoaa jo useampia satoja muukalaisia. Sirpalekranaatinheittimen avulla pelaaja saakin kuritettua helposti puolentuhatta muukalaista hengiltä. Lisäaseiden ollessa näin tehokkaita muuttuu peli armotta niiden perässä juoksemiseksi. Loppua kohden kuolo korjaa melkein heti jos bonusase jää saamatta. Siksi peliin tuleekin pieni taktinen elementti, kun pelaajan täytyy aina välillä säästellä ammuksia että pääsee sitten rynnimään seuraavan bonusaseen luo ennen kuin edellisestä loppuu ammukset. Alieneita pelissä ei jostain hämärästä syystä ole kuin yhtä ainutta tyyppiä. Mutta niitä sitten riittääkin. Ruudulle mahtuu satoja hirviöitä kerrallaan, eikä peli jostain kumman syystä hidastu juuri laisinkaan edes vanhalla Pentium kaksisatasella. Bugejakaan pelistä ei tuntunut löytyvän edes etsimällä.

Kaiken kansan huvit

Kaikeksi onneksi uljaan soturin ei ole aivan pakko kuolla yksin. Mukaan voi ottaa myös toisen pelaajan. Periaatteessa kahden pelaajan yhteistyön luulisi olevan paljon helpompaa kuin yksin sähläämisen, mutta ei se ole. Aseita ja lääkelaukkuja ei tunnu millään riittävän kahdelle pelaajalle. Yleensä toinen soturi kuoleekin melko alussa toisen jatkaessa sen jälkeen paljon pitempään kun kaikki tavarat saa rohmuttua itselleen. Kaksinpeli on kuitenkin huomattavasti hauskempaa kuin puuduttava yksinään puurtaminen. Lisäksi on äärimmäisen tyydyttävää nähdä, kuinka suuret muukalaislaumat lakoavat maahan mitä ihmeellisimpien yhteistyökikkojen ansiosta.

Aiempina vuosina pelin kotisivuilla pyöritettiin myös tasaiseen tahtiin päivittyvää pelin ennätyslistaa, mutta nyt kun pelillä alkaa olla jo enemmän ikää, on sekin otettu pois. Tämä on hyvin valitettavaa pelin kannalta, koska nyt ei pelaajalle jää enää muuta tehtävää kuin omien ennätysten loputon rikkominen vailla toivoa maineesta ja kunniasta.

Näköä ja luonnetta

Phobia kakkosen grafiikka on jo auttamattoman vanhentunutta. Mihinkään turhan hienoihin kikkailuihin ei ole onneksi sorruttu, vaan on tyydytty tekemään laadukasta perusgrafiikkaa. Valitettavasti nykymittapuulla se on jo aivan kauhean kulmikasta. Aseiden suuliekit ynnä muut mukavat koristeet juuri ja juuri menettelevät, mutta muuten grafiikka on rasittavan sahalaitaista. Ikävä yllätys on se, etteivät valaistusefektit toimi parhaimmassa grafiikkamoodissa. Tämä on vallan käsittämätöntä. Mitä järkeä on tehdä hienoja efektejä jos niitä ei saa nähdä. Kaiken kukkuraksi liekinheitin on aivan kauhean näköinen.

Pelistä löytyy kolme grafiikkatilaa. Näistä yksinkertaisin on lievästi sanottuna aivan hirveän näköinen, mutta pyörii varmasti vanhemmillakin koneilla ilman suuria hidastumisia. Paras grafiikkamoodi sen sijaan on lähes kelvollisen näköinen, mutta niin kuin tulikin jo ilmi, jättää valaistusefektit piirtämättä. Näiden välissä tasapainotteleva tila on lähestulkoon siedettävän näköinen ja kaikeksi onneksi piirtää valaistusefektit. Tämä on oikeastaan käytännöllisin kaikista grafiikkatiloista, koska ilman aseesta lähtevää valokeilaa on tähtääminen turhan hankalaa.

Pelin äänipuoli loistaa omaperäisyydellään. Perusrynkyn ääni on sitä samaa satoja kertoja kuultua hurinaa. Liekinheitin suhisee kuin vanhat kaiuttimet, eikä kranaattien rätinäkään juuri vakuuta. Muukalaisten kuolinölinätkin ovat vain jotain säälittävän kuuloista vikinää.
Musiikin osalta peli ei loista kovinkaan suuresti. Pelissä on vain yksi musiikkikappale, ja sekin on rajuun menoon täysin soveltumatonta hiljaista jumputusta. Onneksi sitä ei sentään tarvitse kuunnella, kun räjähdykset peittävät aika tehokkaasti kaiken muun äänen.

Vaikka Alien Phobia kakkosta alkaa jo ikä painaa ja monet muut saatavilla olevat saman lajityypin pelit ovat jo menneet siitä ohi, ei se silti ole täysin mitätön tapaus. Räiskintäpelien ystävät voivat löytää Phobian parista muutamia mukavia hetkiä, mutta siihenpä se sitten taitaakin jäädä. Silloin tällöin pelin pariin tulee kuitenkin aina palattua, jos nyt vaikka sen ennätyksen saisi viimeinkin rikottua. Kaikenmaailman crimsonlandien ja muiden nykypäivän ihmeiden rinnalla peli on peli melko köyhä tapaus. Ikävänä yllätyksenä peli tuntuu myös kaatuilevan uudemmilla koneilla jatkuvasti. Siksi peliä voikin suositella ainoastaan vanhempien koneiden omistajille. Linux-käyttäjien joukossa suuria riemunkiljahduksia saattaa herättää tieto, että Alien Phobia II on käännetty myös Linuxille.

Kävijäarvostelut – 10/10

Aivan erinomainen peli, peli jota jaksaa pelata vaikka kuinka. Grafiikka on juuri sopivaa, tausta täyttyneenä alienien verestä on mukavaa katseltavaa. Tunnelma on uskomattoman tuntuinen etenkin pelin edetessä ja alienmassojen vyöryessä joka suunnasta jolloin pienikin virhe aiheuttaisi kuoleman. Musiikit ovat mukavaa kuunneltavaa. Mahtava pikkupeli, huippulaatua, toimii hyvin vanhemmillakin koneilla. Ainoa harmi koituu jos on uudempi näppäimistö joka haittaa moninpelissä aiheuttamalla piippaamista useampia nappeja painaessa samaan aikaan, jolloin yksinkin saa selvästi pahempaa jälkeä aikaan.

— 10/10 — Apsu 29.3.2004 15:30

Lataustilastot

Latausmääriä / kuukausi

2003

10. 177
11. 136
12. 155

2004

1. 374
2. 217
3. 196
5. 244
6. 56
7. 75
8. 69
9. 87
10. 47
11. 90
12. 126

2005

1. 82
2. 87
3. 90
4. 91
5. 57
6. 50
7. 73
8. 80
9. 73
10. 80
11. 60
12. 77

2006

1. 81
2. 76
3. 101
4. 71
5. 72
6. 69
7. 70
8. 69
9. 98
10. 118
11. 89
12. 83

2007

1. 72
2. 69
3. 57
4. 70
5. 44
6. 44
7. 48
8. 35
9. 34
10. 38
11. 24
12. 37

2008

1. 31
2. 27
3. 23
4. 23
5. 19
6. 14
7. 16
8. 9
9. 11
10. 8
11. 16
12. 16

2009

1. 13
2. 10
3. 18
4. 12
5. 11
6. 15
7. 17
8. 27
9. 22
10. 25
11. 19
12. 17

2010

1. 11
2. 17