"Siis mitä?!" Jorma huusi kahdelle kaverukselle pieni suuttumus äänessään. "Jep, kuten tuo erään pop-laulajan näköinen, sinisiin trikoisiin pukeutunut kaverisi sanoi, se on ydinpommi", sinipaitainen kaivosmies vastasi. "Ja mitähän hemmettiä se sillä teette?" Jorma uteli. "Aiomme räjäyttää helvetin helv--". Yhtäkkiä sinipaitainen kaveri keskeytti oranssipaitaisen. "Siis kaverini yritti vain sanoa, että jos kova paikka tulee tai jotain muuta, niin joudumme käyttämään sitä mutta en usko." "Puhuit jostain lumiukosta. Mitä lumiukko tekee näin kuumassa ja pirullisessa paikassa?" Jorma jatkoi tenttaustaan. "Se ei kuulu teille!" kaivosmiehet sanoivat yhtä aikaa. "En luota noihin hemmoihin", kommando kuiskasi Jormalle. "En minäkään", Jorma myötäili. "Lähdetään pois", kommando viittoi Jormalle takaisin ovelle päin. "Ei, meidän pitää löytää se lumiukko ja kuulustella häntä vähän, koska nämä kaverit tuntuvat olevan melko vaiteliaita", Jorma vastasi. "Teette turhaa työtä, jos alatte lumiukkoa täältä etsimään. Hän on jo maanpinnalla. Me olimme justiin lopettamassa ja palaamassa pinnalle", sinipaitainen kaverus sanoi. "Onko tällä lumiukolla yhteyttä Joulupukin parran katoamiseen?" Jorma kysyi kaveruksilta. "E-em-emme tiedä", oranssipaitainen kaveri vastasi änkyttäen.

Samantien kommando astui taustalta, latasi aseensa ja kohdisti sen kumpaankin kaivosmieheen, jotka vieläkin istuivat kiven päällä ja sanoi: "Katsotaanpa tiedättekö nyt." "Ok, ok, meidän piti hakea tämä lumiukko täältä pois, jotta hän voisi alkaa kontrolloimaan ihmisten joulumieltä ja käyttämään sitä jotenkin hänelle edullisella tavalla." "Meinaatko siis, että varastamalla Joulupukin parran lumiukko pystyy jotenkin vaikuttamaan asiaan?" Jorma ihmetteli. "Emme me mistään parran varastamisesta mitään tiedä. Ja oikeastaan teidän kannattaisi lähteä jo kävelemään niitä portaita takaisin ylös. Tuo ydinpommi on itseasiassa viritetty, emmekä tiedä paljonkos siinä on aikaa. Ehkä sekunteja, ehkä päiviä", oranssipaitainen kaverus jatkoi. "Entä te itse? Aiotte jäädä tänne kuolemaan?" kommando kysyi kaveruksilta. "Se ei ole teidän asianne", sinipaitainen kaverus sanoi. "Hei kommando! Lähdetään pois täältä! Lumiukko näyttäisi olevan kaiken takana! Mennään takaisin pinnalle ja etsitään se kaveri", Jorma huusi kommandolle oviaukolta mikä johti takaisin portaisiin. Kommando nyökkäsi, katsoi kaveruksia vielä kerran ja lähti kävelemään Jormaa kohti sanomatta mitään. Taas pitkä matka pinnalle alkoi; eikä ydinpommin räjähtämisajankohdasta ollut tietoakaan.

Samaan aikaan pinnalla Pukki oli jo herännyt, ja Pekka istui keittiön pöydällä. "Haluatko vähän munakasta? Et ole syönyt pitkään aikaan", Pekka kysyi Pukilta samalla kun kokkasi. "Joo, mikä ettei. Muuten, anteeksi se viimeiltainen. En ollut oma itseni." "En luota sinuun - ainakaan vielä. Saat syödä kädet sidottuina", Pekka sanoi samalla ojentaen Pukille munakkaan lautasella. Juuri kun Pukki alkoi aterioimaan pelkällä suullaan, hän huusi: "Katso! Näenkö minä harhoja, vai käveleekö tuolla pihalla lumiukko?" "En usko, minä näen saman", Pekka sanoi ja lähti kävelemään oviaukkolle. Lumiukko käveli kohti metsänrajaa ja katosi metsään siimekseen. "Kukahan tuo oli? Lisäksi missähän Jorma ja kommando oikein viipyvät? Taidan mennä perässä alakertaan", Pekka ajatteli itsekseen. Hän käveli porrassyöksyn suulle ja huusi: "Joooormaaaa! Kooooommandooooo!" Ei vastausta. "Hei Pukki! Odottele sinä siinä, kun minä käyn tuolla alhaalla. Jos näet jotain, huuda", Pekka ohjeisti. "Asia selvä, mutta minulla on semmoinen tunne, että sinä et tule takaisin." Pekka ei ollut moksiskaan Pukin kommentista, vaan lähti kävelemään portaita alas.

Jorma ja kommando olivat kävelleet jo ihan mukavan matkaa ylös portaita, kun Jorma kuiskasi kommandolle: "Hei, pysähdy! Taidan kuulla askelia." "Niin minäkin, tehdään tähän väijytys! Sinullakin on nyt pimeänäkölasit, niin minä menen polvilleni tähän portaisiin, ja sinä seisot. Heti kun näet kohteen, ammut!" kommando neuvoi Jormaa. "Asia selvä mutta tässä on yksi mutta", Jorma sanoi neuvottoman kuuloisena. "Noh, mikä nyt taas?" kommando vastasi vaivaantuneena. "ET EDELLEENKÄÄN OLE ANTANUT NIITÄ LASEJA! SILMÄNI VAIN OVAT TOTTUNEET TÄHÄN AINAISEEN PIMEYTEEN!" Jorma huusi raivonpuuskassa. "Älä hyvä mies huuda. Tuosta saat ne", kommando sanoi pelästyneenä ja ojensi pimeänäkölasit Jormalle. Nyt Jorma ja kommando olivat väijytyksessä ahtaissa kierreportaissa, mitä ympäröi tummanpuhuva tiiliseinä. Sitten yhtäkkiä pieni valkoinen eläin hypähtää alas portaista suoraan Jorman tähtäimeen. Jorma tajuaa samassa, että hänhän tuntee haulikon jyvällä olevan kohteen. "Kommando, älä ammu! Se on Pekka!" "Mitä! Ai Pukkiko? Hänenhän piti olla sidottuna pinnalla!" Samassa kommando antaa M-16:n laulaa, ja tulituksen taustalta kuuluu pelästynyt rääkkyminen.

Kun kommando lopettaa, kuuluu kierreportaista vähän matkan päästä Jormasta ja kommandosta pelästynyt ja ehkä vähän ujokin ääni: "Ä-äl-älkää ampuko! Se olen minä, Pekka!" "Sinä sinitrikoinen tollo! Melkein ammuit Pekan!" Jorma raivosi kommandolle. "Ai mitä? Väitätkö, että nämä trikoot olisivat jotenkin törkeät?" kommando huusi takaisin loukkaantuneena. "Ähh, kuulit jo tämän niiltä kahdelta kaverukselta, mutta sinä tosiaan näytät aivan eräältä nuorelta poika-pop-laulajalta, joka ponnahti pinnalle yhden laulukilpailun myötä", Jorma vastasi tuskaantuneen kuuloisena. Kommando katsoi Jormaa kummastuneena, mutta Pekkaa tilanne nauratti, niin että hän vain tirskui yksin portaissa jonkun matkan päästä Jormasta ja kommandosta. "No niin, meidän on parempi jatkaa matkaa. Pekka, kuuletko sinä? Käänny takaisin ylös, niin selitän matkalla mitä näimme ja mitä saimme tietää", Jorma huusi tomerasti. Jorma selitti ummet ja lammet Pekalle minkä jälkeen he saapuivatkin pinnalle. Mutta Pukkia ei näkynyt missään. Nyt Jorma, Pekka ja kommando olivat yhtä pihalla kuin siellä vasta liikkunut lumiukko.

Loppu häämöttää, mutta parta on yhä kateissa - mahtaa tulla tiukka loppu, miltei yhtä tiukka kuin Mine Bombers. Ikäänkuin ei muutenkin olisi jo tarpeeksi pukki käyttäytyy kuin pahimmassakin keski-iän kriisissä: vaappuu sinne tänne, pillittää ja mielenterveys heittelehtii. Tarina jatkuu vielä vähän aikaa, pysy mukana.