Oli pimeä talvinen ilta. Täysikuu loisti rauhallisesti ja kova pakkanen oli jäädyttänyt lumikinokset kovaksi. Tällaisina öinä metsän eläimetkin käpertyivät syvemmälle omiin koloihinsa, ulkona oli todella kylmä. Tumma hahmo eteni lumen vuoraamien kuusien lomassa epävarmasti, kompuroiden välillä omiin jalkoihinsa, välillä pienimpiin kuusiin. Vähitellen puuskuttava hahmo hävisi pimeyteen.

Jorma veteli sikeitä hyvin lämmitetyssä mökissään, eikä ulkona oleva pakkanen näyttänyt hänen äänekkäästi kuorsaavaa hahmoaan paljon vaivaavan. Tämä ei sinänsä ollut ihme, sillä olihan Jorma loimottanut mökkinsä keskellä sijaitsevan takkansa päivällä lähes punahehkuiseksi ja sisällä vallitsikin nyt lähes trooppinen ilmasto.

"Kop kop"

Jorma avasi silmänsä ja kuunteli. Ikkunan ulkopuolella näkyi jokin epämääräinen hahmo.

"KOP KOP KOP KOP!"

Vaikka Jorma olikin varsin rohkea mies, ei hänen tehnyt mieli avata oveaan tuntemattomille yövieraille. Kyseessähän voisi olla vaikka millainen rosvo tai murhamies - tai vielä pahempaa, parin kymmenen kilometrin päässä asuva lähinaapuri, jolle hän sitten joutuisi keittämään kahvit ja jälleen kerran kuuntelemaan samat jorinat talven ihanuudesta lumineen kaikkineen ja siitä kuinka joulun odotus on niin mukavaa aikaa ja miten Jormakin voisi edes tänä vuonna tuoda naapurilleen jotakin muuta kuin itse tekemänsä lahjan. Jorma päätti olla hiljaa ja teeskennellä nukkuvansa.

"KOP KOP KOP KOP KOP KOP KOP KOP KOP kop kop … kop… kop…! rumps"

"No jo on, TULLAAN TULLAAN!" Jorma tuhahti ja meni avaamaan oven. Oven edessä makasi mustaan huopaan kietoutunut pyöreäkasvoinen, kylmästä vapiseva vanha mies. "Tämäpä erikoista", Jorma ajatteli ja kantoi miehen sisälle lämpimään. Nyt tarvittaisiin kuumaa kaakaota ja nopeasti.

"A... A-auta, J-Jorma!" vanhus köhisi hetkisen levättyään. Jorma oli antanut hänelle kaikki huopansa, joihin mies olikin nyt varsin tiukasti itsensä kietonut – vain hänen nenänsä näkyi huopien pimennosta. "Ota toki huopaa pois pääsi päältä, ei täällä nyt noin kylmä ole. Olen kuitenkin lämmittänyt mökkiäni koko päivän", Jorma sanoi miehelle. "E-ei... Ei m-m-minulla enää k-kylmä ole... E-en vain us-uskalla... E-en uskalla n-näyttäytyä näin...", mies mutisi huopien välistä. "Miten niin näin?", Jorma kysyi ymmällään. "N-n-no NÄIN!", vanhus sai huudahdettua ja raotti huopaa päänsä edestä. Huovan alta pilkotti siististi ajeltu leuka. "Mitäs tuossa on vikana?", Jorma kysyi, "Siististi ajeltu parta, herrasmiehen merkki!" "M-mutta minä en o-olekaan mikään h-herrasmies, o-olen JOULUPUKKI!" Joulupukki älähti, "T-tarvitsen apuasi, Jorma! M-minulta on p-p-pöllitty parta!".

Jorma kuunteli ihmeissään Joulupukin kertoessa vapisevalla äänellä karmaisevan tarinan. Pajassa oli valmisteltu lahjoja Joulua varten kuten normaalistikin tähän aikaan vuodesta. Pukki oli tehnyt tavanomaisia puuhiaan, kun jokin tontuista oli tuonut hänelle puuroa välipalaksi, "vahvistamaan Joulupukkia, että jaksaa tehdä töitä pirteänä koko illan". Seuraava asia, jonka hän tuon vahvistavan välipalan jälkeen muistikin, oli herääminen pajan syrjäisimmässä varastossa, parrattomana! Joku oli varastanut hänen partansa!

Jorma siveli partaansa ja mietti miltä pukista on mahtanutkaan tuntua. Koko Pukin olemus kulminoituu partaan, vai pitäisikö sanoa Partaan, ja ilman sitä Pukkia tuskin tunnistaa. Kun Parta oli viety, samalla oli varastettu myös Joulupukin ylpeys ja itsetunto. Jorma muisteli mukavia hetkiä, joita hän oli viettänyt oman partansa kanssa: vieheiden tekoa parrantupsuista, aikaa kun lintuperhe oli asettunut asumaan Jorman partaan. Ne oli aikoja ne...

"E-eikä siinä v-vielä k-k-kaikki", Joulupukki jatkoi, "S-s-se, j-jolla on P-parta, s-sillä on m-m-m-myös v-valta kaikkiin t-t-tonttuihin!" Jorma räpäytti silmiään. "Mitä ihmettä tarkoitat?" hän sai sanotuksi. "T-tontut ovat y-y-yk-yk - yksinkertaista p-porukkaa. He s-seuraavat s-s-so-sokeasti sen kä-käskyjä, jolla on s-s-s-suurin Parta!" Joulupukki vastasi. "J-jos näin ei o-olisi, o-o-olisin vain s-sanonut t-tontuille, että a-auttavat m-minua s-saamaan parran t-takaisin", hän jatkoi. "Nyt P-parran p-pöllijä hallitsee k-k-koko p-pajaa ja k-kaikkia t-t-t-tonttuja!".

Jorma oli nyt ällikällä lyöty. Joulupukilta oli viety parta, eikä tekijästä ollut minkäänlaista johtolankaa. Paitsi puuroa tarjonnut tonttu. "Minkä ihmeen takia joku haluaisi varastaa partasi?" Jorma sanoi asiasta kiinnostuneena. "K-kuten sanoin, valta on sillä jolla on suurin parta." sai Pukki sanotuksi jo rauhallisemmalla äänellä. "Voisiko se olla joku tontuista vai pajan ulkopuolelta?" "En osaa sanoa." Pukki sanoi vilpittömän kuuloisesti. Nyt Pukki oli pinteessä. Ja niin oli Jormakin. "Kuka minulle tuo tänä vuonna sitten uudet kalastushaalarit jos ei Joulupukki?" mietiskeli Jorma. Asiasta jo enemmän viisastuneena Jorma ehdotti Pukille että jos lähdettäisiin käymään pajalla katsomassa mahdollisia johtolankoja ja tonttujen vointia. "Jos vielä voisit tarjota teetä tässä takkatulen loimussa ennen kuin lähdemme tuonne tappavaan pakkaseen?" kysyi Joulupukki. Jorma tiesi, että pajalle on pitkä matka, ja sitä ei jalan voisi taittaa ainakaan tuossa pakkasessa. Ainoa toivo olisi hänen vanha ruotsalaisvalmisteinen moottorikelkka, jota hän ei ole koskaan käyttänyt. Vai missä Eräjorman seikkailussa oltaisiin ajeltu moottorikelkalla?

Pukki oli saanut juotua teensä ja lämmitellä takkatulen äärellä. Nyt kuitenkin piti lähteä pajaa kohti. Pukki nousi nojatuolilta seisomaan, ja Jorma katseli kuinka Pukilla oli tonttulakki päässä, punainen takki yllä, harmaa vyö ja mustat nahkasaappaat. Saappaat olivat ehkä aavistuksen rokahtavatkin pukin päällä. Mutta tärkein puuttui Pukin olemuksesta: parta.

Jorma ja Pukki menivät pihalle, kunnes Pukki tuumaa: "Poroni ovat lähellä. Haistan ne." Samassa metsän kätköistä alkoi kuulua jyminää. Kuin härkälauma olisi juossut metsässä. Jorma oli käynnistelemässä kelkkaa, kun Pukki huutaa: "Maastoutukaa, porot juoksevat tänne päin sarvet puskemisasennossa!" "Mitä?" kysyy Jorma. Samassa hän kuitenkin huomaa, että metsän rajasta tulee koko ajan vain lisää poroja ja kaikki valmiina puskemaan. Sen kummempia miettimättä Jorma kaappaa Pukin harteillensa ja ryntää äkkiä sisään. Poron sarvia iskeytyy vähän väliä mökin ovesta ja seinästä läpi ja kuuluu poron huohotusta. Sitten Jorma huutaa: "Mikä hemmetti poroihin on iskenyt?".

Mitä vikaa on Pukin poroissa? Kuinka vahvaa tekoa Jorman mökki on? Miltä kuulostaa "poron huohotus"? Ja missä luuraa Pekka? Onko hänet potkittu lumiselle pellolle joulutarinasta? Kaikki tämä ja paljon muuta selviää, kun Joulutarina Osa 2 ilmestyy. Jatka luukuttamista!