Pekka hieroi unisia silmiään ja tarkensi katseensa varjoihin.

"Ei täällä ole muita kuin me", hän tuhahti Jormalle, joka katseli hermostuneesti ympärilleen.

"Hut - hut - kwak - hut", jokin sanoi ja vilahti hieman kauempana olevan puun taakse.

"Hetkinen", Pekka sanoi, "Kuvittelinko vai vaappuiko jokin juuri edessämme äärimmäisen nopeasti, puhisten samalla 'Hut - hut - kwak - hut'???"

"Klik", kuului hieman kauempaa.

"En ole varma, mutta tuo kuulosti siltä aivan kuin joku olisi ladannut juuri aseensa", Jorma sanoi ja tiukensi otetta haulikostaan.

Pekan silmät nauliutuivat haulikkoon ja sitten kauempana olevaan puuhun, jonka taakse epämääräinen hahmo oli juuri kadonnut. Keltainen pää vilahti puun takaa ja höyheniä pöllyävä möykky kierähti viereisen puun taakse. Möykyllä näytti olevan kädessään pienen pieni sinko.

"SEIS! LAITA SE KWAKIN HAULIKKO POIS!" kuului ääni jostakin heidän yläpuoleltaan.

"Jorma, ehkä on parempi tehdä mitä ankka käskee", Pekka sanoi huolitellun hitaasti, painottaen jokaista sanaa, "luulen, ettet halua muistuttaa ankkaa, jolla sattuu olemaan sinko kädessään, mitä tapahtuu sorsastuskauden aikaan."

Jorma laski haulikon varovasti hangelle ja nosti kätensä ylös.

"Akseli, Arttu, ottakaa haulikko. Alli, Antero, ottakaa vangit haltuun", ääni yläilmoista ohjeisti ja pian pieni ryhmä pieniä keltaisia ankkoja kuljetti Jormaa ja Pekkaa metsän pimeyteen.

Matka, jonka Pekka ja Jorma olivat joutuneet kulkemaan ankkojen saattelemina, oli ollut loppujen lopuksi varsin lyhyt. Heidät oli kuljetettu tiheän metsikön läpi suuren puisen rakennuksen pihaan, missä he nyt odottelivat mitä seuraavaksi tapahtuisi. Rakennuksen sisältä kuului vaimea koneistojen ääni, aivan kuin kyseessä olisi ollut valtava, puinen tehdas. Rakennuksen yläpuolella kaarteli suuri joukko erilaisia kolmionmallisia lentohärveleitä. Välillä jostakin liiteli yksi erivärinen kolmio rakennusta kohti, mutta tuhoutui nopeasti muiden tulitukseen. Ilmeisesti puolustus piti hyvin.

Ankka-ryhmää johtava, kovaääninen ankka oli mennyt rakennuksen sisälle ja muut ankat olivat jääneet vartioon. Jorma tarkkaili ankkoja mielenkiinnolla. Vaikka ankat olivat pieniä ja keltaisia, heidän aseistuksensa, punaiset rambo-malliset otsanauhansa sekä jokunen silmälappu kertoivat että taistelukokemusta tältä ryhmältä löytyi. Aseistusta ankoilla näytti olevan singoista liekinheittimiin. Yhdellä ankoista oli jopa selässään pommi, jossa näytti olevan säteilymerkki. Jorma ei haluaisi törmätä tähän parveen ensi sorsastuskauden aikana. Ei tosiaankaan.

Rakennuksen ovi aukesi.

"Tuokaa nuo kaksi sisään! Ja kwakin nopeasti sittenkin!" johtaja-ankka huusi.

Pekka ja Jorma ohjastettiin rakennuksen sisään. Sisältäpäin katsottuna rakennus näytti huomattavasti suuremmalta kuin ulkoa olisi ajatellut. Valtavan suuri halli aukeni heti oven edessä ja näytti jatkuvan pitkälle maan uumeniin. Jokaisella hallin seinustalla kiemurteli portaiden ja tikapuiden verkosto, sekä jokunen hissi. Hallin pohja oli täynnä koneita ja liukuhihnoja, joissa kulki eri värisiä ja kokoisia paketteja. Jokaisen hihnan ääressä hääräsi joukko punalakkisia pikkumiehiä. Osa paketeista lenteli linjalta pois ja punalakkiset ukkelit pomputtelivat niitä takaisin niin nopeasti kuin suinkin pystyivät.

Jorma ja Pekka kuljetettiin suuren oven eteen, jossa luki isoin kirjaimin "J.Pukki - POMO".

"Menkää sisälle", johtava ankka sanoi ja tökkäsi Jormaa jalkaan singollaan.

Jorma avasi oven ja asteli suureen huoneeseen. Jokaisella seinällä oli kiinni listoja tavaroista, joiden perässä oli ihmisten nimiä. Suurin osa nimistä oli varustettu leimalla "Valmis", mutta jokunen sata listaa oli ilmeisesti vielä tekemättä. Huoneen keskellä oli suuri tamminen työpöytä, jonka ääressä istui isokokoinen, valkopartainen ja punaposkinen mies.

"Hyvää iltaa Jorma ja Pekka. Minä olen Joulupukki." Joulupukki sanoi.

"Öh, hyvää iltaa, vai pitäisikö sanoa hyvää yötä?" Pekka kaakatti takaisin, "Mistä syystä saamme kunnian tavata itse Joulupukin?"

"Maailmassa on virhe, ja te olette tällä hetkellä ainoat jotka voivat auttaa minua korjaamaan asian", Pukki vastasi. "Kuunnelkaa tarkasti, on kiire, joten kerron teille mitä on tapahtumassa hyvin nopeasti. Koko maailma, ja ennen kaikkea joulu itse, voi tuhoutua!" Joulupukki jatkoi.

Jorma ja Pekka kuuntelivat.

Kaikki oli aivan niin kuin Pekka oli arvellutkin. Surrealismi oli materialisoitumassa, eikä maailmankaikkeus kestäisi tällaista rasitusta pitkään. Tonttupartiot olivat selvittäneet, että kaiken tämän takana oli eräästä toisesta maailmasta kotoisin oleva pahalainen nimeltä Velhis. Tähän mennessä Velhis oli pysynyt aisoissa oman maailmansa supersankareiden, Pac-veljesten, urotekojen avulla, mutta nyt veljekset olivat pikkujoulumatkalla paikassa nimeltä KeskelläEiMitään, eikä heitä saanut mitenkään tavoitettua.

Velhiksen suuri suunnitelma oli, ei enempää eikä vähempää, Täydellinen Maailmankaikkeuden Valtius. Tämä tavoite voitaisiin saavuttaa vain ja ainostaan nivomalla kaikki maailmat yhteen. Velhis ei kuitenkaan ollut suuruudenhulluissa suunnitelmissaan ottanut huomioon rasitusta, joka päällekkäisistä maailmoista toisilleen aiheutuu. Maailmojen toisilleen aiheuttama paine oli Joulupukin mukaan vastaava, kuin jos joku pukisi päälleen kymmenet alushousut ja päälle vielä balettitanssijan trikoot. Jokin kohta ratkeasi, eikä moista tilannetta kukaan haluaisi olla todistamassa. Pekkaa puistatti koko ajatus. Kymmenet alushousut yhtäaikaa päällä, hirvittävää.

Jos tilanne jatkuisi, koko maailmankaikkeus sortuisi omaan mahdottomuuteensa ja samalla häviäisi myös joulu. Ja mikäli joulua ja jouluaattoa ei ole, Joulupukki menettäisi ainoan työpäivänsä koko vuotena. Jos työpäivä menetettäisiin, Joulupukki ei saisi palkkaansa eikä voisi ostaa tarvikkeita seuraavaa joulua varten. Joulu oli pelastettava, ja siinä sivussa myös koko maailmankaikkeus.

Jormaa ja Pekkaa tarvittiin tilanteen korjaamiseen, koska Joulupukin tontut eivät saaneet vahingoittaa ketään. Tämä luki ohjesäännöissä ja oli varsin ymmärrettävää, sillä ihmisten saattaisi olla vaikeata hyväksyä lahjoja henkilöltä jonka alaiset ovat murhamiehiä. Suunnitelma oli yksinkertainen: Jorma ja Pekka menisivät Velhiksen tornin luo, kiipeäisivät kaikki 100 kerrosta tornin huipulle ja lopulta peittoaisivat Velhiksen. Avukseen Jorma ja Pekka saisivat ankka-partion, joka oli kuljettanut heidät pukin pajalle. Jorma, Pekka ja ankka-partio läksivät matkaan tornia kohti.

Pääsevätkö sankarimme Velhiksen tornille? Ovatko tonttupartiot oikeassa vai niljakkaita huijareita? Onko kaiken takana nainen? Ratkeavatko balettitanssijan trikoot? Onko Joulupukille tarjottu töitä Kauniista ja rohkeista?? Kuinka paljon viina maksaa surrealismissa??? Miksi eläimet osaavat puhua piirretyissä?!? Lue seuraava osa eri Eräjorma-aikaan samalla Eräjorma-kanavalla!