Kuun valo kajasteli lumisten puiden välistä ja valaisi kettujen sekä jänisten jälkiä aina parin metrin välein.

"Uskallanko kysyä, mikä on nimesi?" Jorma kysyi kanalta, jolla tuntui olevan täysi työ edetä syvässä hangessa.

"Kuule, voin vastata tuohon kysymykseen, mutta nostatko minut ensin ylös niin eteneminen on hieman helpompaa? Kanan koivilla on monta herkullista käyttötarkoitusta, mutta hangessa kulkeminen ei ole yksi niistä." Jorma nosti kanan ylös ja laittoi sen olkapäälleen.

"Minä olen Kana. Pekka Kana", kana sanoi asettuessaan Jorman olkapäälle. "Tuohon suuntaan, nopeammin!" Pekka hoputti.

"Minä olen puolestani Jorma Erä", Jorma vastasi. "Voisitko hieman valaista minulle mitä täällä oikein tapahtuu?"

"En tiedä. Minulla on ollut kokoajan epämääräinen tunne, ettei kaikki ole hyvin. Ja juuri äsken, aivan kuin sen todisteeksi, pari kettua hyökkäsi kanalaani ja nappasi monta ystävääni mukaansa. Pakenin itse hädin tuskin hengissä", Pekka sanoi ja vilkaisi sivusilmällä Jormaa.

"Hm, sama tunne on vaivannut minuakin. Jotain on tapahtumassa. Jotakin suurta." Jorma sanoi.

"Tiedän", Pekka vastasi. "Jotakin suurempaa kuin hyökkäys kanalaan. Mutta nyt vauhtia, hyökkääjät pitää saada kiinni!"

Noin kilometrin patikoinnin jälkeen kaukaisuudesta alkoi kuulua konekivääreiden pauketta ja lentokoneiden pörinää.

"Pahuksen sota.", Jorma kirosi, "Onneksi se tapahtuu pääasiassa yläilmoissa, Koiratappeluna, joten täällä kauempana on hieman rauhallisempaa ja parhaimmat kalapaikat ovat yhä koskemattomia."

Jokin suhahti matalalta heidän ylitseen.

"Oliko se lintu?" Pekka kysyi, "Vai lentokone?"

"Ei, se oli teräsmies", Jorma vastasi. "Huippusotateknologiaa, kuulemma. Ovat valjastaneet Maija Poppasenkin sodankäyntiin, sekä erään kauppaketjun mainospallot. Kaiken lisäksi koko sota televisioidaan ja tapahtumia selostaa Bobby Dallas. Hulluja, sanon minä."

Tämän jälkeen kumpikaan ei sanonut enää sanaakaan. Kuu paistoi kelmeätä valoaan ja pakkanen oli hieman kiristynyt. Tästä tulisi vielä pitkä yö.

Pekka ja Jorma saapuivat aukiolle. Kaukana aukion toisella puolella suuri musta joukkio etääntyi heistä ilmeisen ripeätä tahtia.

"Emme saa heitä ikinä kiinni. Emme tällä tavalla", Pekka voihkaisi tuskastuneesti, "Millä mennään noin nopeasti?"

"INVATAXILLA!" jokin karjaisi aivan heidän selkänsä takaa.

*Plop!* Muna kierähti Jorman olkapäätä pitkin jäiseen hankeen hänen kääntyessään nopeasti ympäri. Ja aivan totta, heidän silmiensä edessä oli kirjavasti väritetty taksi.

"Ei luoja, mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?!" Jorma voihkaisi.

"En tiedä, mutta taksi tuli kuin tilauksesta!" Pekka vastasi ja loikkasi taksin takapenkille. "Tule kyytiin Jorma, osaan invaa, otamme koko roistopoppoon kiinni yhdessä hujauksessa!" Pekka kotkotti taksin takaikkunasta.

"Osaat invaa? Mitä ihm--" Jorma aloitti kiivetessään auton kyytiin, mutta Pekka kiekui kuljettajalle jo ohjeitaan:

"Mewwääm auhion yvi, ja wipeäwdi widdengin!!" Kuljettaja nyökkäsi ja taksi nytkähti liikkeelle. Kyyti ei ollut kovinkaan vauhdikasta, mutta kulki taksi sentään hieman kävelyvauhtia nopeammin.

Pekka tuijotti tiukasti sivuikkunasta ulos ja yritti tarkkailla metsänreunaa jonne rosvot olivat kadonneet. Jorma katseli Pekkaa ja sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen:

"Olen tässä miettinyt... En tiedä kuinka tätä kysyisin, joten kysyn sen suoraan: miksi kanan nimi on Pekka?"

Pekka käänsi päänsä pois ikkunasta ja tuijotti Jormaa hetken hiljaisena. "Se johtuu siitä etten ole oikeasti kana. Olen kukko", Pekka vastasi ja kääntyi takaisin ikkunaan.

"Mistä lähtien kukot ovat munineet??" Jorma jatkoi uteluiden linjaa.

"ÄLÄ KYSY!" Pekka tuhahti kääntämättä katsettaan pois ikkunasta, "En ole valmis vastaamaan, etkä sinä kuulemaan vastausta, joten jätetään tämä asia tähän, okei?"

"Hm, hyvä on", Jorma sanoi ja kääntyi katsomaan ikkunasta ulos.

Keskustelun aikana taksi oli selvästi kiihdyttänyt vauhtiaan, sillä metsän laita oli enää parin kymmenen metrin päässä. Jorma tarkasti nopeasti haulikkonsa. Ladattu, hyvä. Pian sille olisi käyttöä.

Jorma pyyhkäisi multaa pois kasvoiltaan tullessaan taas tajuihinsa. Kaikki oli tapahtunut varsin nopeasti. Näin jälkeenpäin ajatellen Jorma ihmetteli, kuinka hän oli edes selvinnyt hengissä. Heidän astuessaan ulos autosta jokin ruskea ja ryppyinen oli loikannut läheisen puun takaa esiin ja kirkaissut kimeällä äänellä: "TULTA!" Seuraavat hetket olivat tuntuneet hänen elämänsä pisimmiltä, ja jokainen sekunti tuntui venyvän adrenaliinin vaikutuksesta katkeamispisteeseensä. Esiin hypänneen rusinan ensimmäinen sarja M-16 rynnäkökiväärillä oli ollut kaikeksi onneksi hieman hätiköity, joten Jorma oli ehtinyt paiskautua maahan läheisen kiven taakse. Pekka sen sijaan oli osoittanut yllättävää linnunmuistin parantumista ja muistanut yhtäkkiä lentotaidon salat kadotessaan jonnekin mäntyjen latvuksiin. "KRRRRRRANAAAAAATIT!"-kirkaisun kaikuessa Jorma oli noussut nopeasti ylös kiven takaa ja ampunut yhden laukauksen ruskeata pirulaista kohti. Ammottava aukko hangessa ja kaukaisuuteen häviävä "Vvvvoiii vvvvviiiniiiiiiihhhh!"-kiljaisu varmistivat laukauksen osuneen kohdalleen. Kaksi jalkojen juureen kierähtävää kranaattia oli kuitenkin ollut selvä merkki siitä, että taistelukuntoisia rusinoita oli vielä jäljellä. Läheinen kuoppa oli onneksi tarjonnut juuri sopivasti suojaa joten varsinaisilta vammoilta oli vältytty, tajunnan menetystä lukuunottamatta.

Jorma kuunteli hiljaa paikallaan. Tuuli humisi mäntyjen latvoissa jotka kurkottivat tähtiä kohti. Oli hiljaista. Muut rusinat olivat ilmeisesti paenneet, kun yksi heistä oli lähtenyt rusinoiden taivaaseen. Pekan pää ilmestyi kuopan reunalle, hän näytti jauhavan jotakin suussaan.

"Nouse ylös! *mums mums* Tässä ei ole turvallista!" Pekka kiekaisi.

Ai, eikö? Mistäs moista päättelit?!" Jorma tiuskaisi takaisin, "Olisit voinut vähän auttaa etkä vain karata latvuksiin syömään!"

Pekan nokka vääntyi johonkin mitä voisi kuvailla virnistykseksi, jos vain kukoilla olisi huulet.

"Kenen luulet hoidelleen kaksi viimeistä rusinaa sillä välin kun olit tajuttomana? Olivat menneet vähän pahaksi, sitkeitäkin olivat, mutta täyttipähän edes hieman kurnivaa kupua", Pekka vastasi mussuttaessaan vieläkin viimeistä rusinaa suussaan. "Jatketaan matkaa, taidan alkaa ymmärtää mitä täällä oikein tapahtuu", Pekka sanoi ja hyppäsi Jorman olkapäälle hänen noustessaan kuopasta ylös. Kaverukset katosivat metsän varjoihin.

"Tarkoitat siis surrealismin materialisoitumista?" Jorma sanoi Pekan selvitettyä teoriansa.

"Aivan. Erilaiset surrealistiset maailmat sotkeutuvat toisiinsa, muodostaen yhden keskeisen maailman josta ne kaikki löytyvät. Tämä ei tiedä hyvää, sillä koko maailma voi menettää järkensä. Kaikki mikä on nyt voi olla yhtäkkiä vain: 'Piano ulos ikkunasta!' tai 'Epämääräinen pallo, joka kulkee pitkin epämääräisiä maailmoja, alittaa portteja ja kerää jostakin käsittämättömästä syystä timantteja!' Puhun siis täydellisestä surrealismin leviämisestä, jonka vuoksi koko maailma häviäisi lopulta olemattomiin!" Pekka jatkoi heidän jatkaessaan matkaansa yhä syvemmälle metsään, rosvojoukkion jälkiä seuraten.

"Enpä tiedä, kuulostaa aika kaukaa haetulta", Jorma sanoi epäilevänä.

"Noh, toisaalta, aivoni ovat vain pähkinän kokoiset", Pekka tokaisi ja pörhisteli höyheniään, "Hrr... ja ilma sen kuin kylmenee."

Kello oli ilmeisesti noin kolme aamuyöstä. Tai niin Jorma ainakin arveli seuratessaan puiden lomassa pujottelevia tassujen jälkiä. Kuu oli jo kulkenut suuren osan yöllisestä kaarestaan ja aamuyön pakkanen alkoi nipistelemään poskipäissä. Kukko oli nukahtanut hänen olkapäälleen ja alkoi nyt kuorsata äänekkäästi, kiekaisten aina uloshengittäessään. Jorma tönäisi Pekan hereille.

"Krhhiiee-kuuu! Äh, mitä nyt??" kukko tuhahti.

"Aloit kuorsaamaan, kuulut nukkuessasi varmasti kilometrien päähän. Koeta pysyä hereillä ja tarkkaile ympäristöä", Jorma vastasi ja pälyili ympärilleen, "En usko että olemme yksin."

Kuinka sankarikaksikkomme matka jatkuu tästä edespäin? Ovatko he todellakaan yksin metsässä? Onko typerillä ja kaukaahaetuilla teoriolla mitään rajaa? Osaavatko kukot munia? Onko timantteja keräävä pallo uusi maikkarin mobiili-TV-peli?? Menettääkö Vesa-Matti Loiri yöunensa ilman kinkkuvoileipää??? Uskotko harmaahapsisiin kukkakeijukaisiin?!? Lue seuraava osa eri Eräjorma-aikaan samalla Eräjorma-kanavalla!