Suomipelit – Rojetkifiilistelyä

Kuvaton antiteksti luvassa.

Pari päivää sitten kiintolevyni hajosivat. Menetin KaMan lähdekoodit täysin. Kävin hyvin lyhyessä ajassa äärimmäisen monta erilaista tunnetilaa ja päädyin ulos urheilemaan kaatosateeseen: se on se asia mitä pitää tehdä jos tapahtuu jotain erittäin ärsyttävää. Tuli freshi olo, hikisenä ja märkänä kun palasin tupaan ja suihkun kautta istahdin huoneeseeni. Hyvin pian näin valoiset puolet: kaikki ne pinttyneet tiedostot joita en ikinä olisi halunnut poistaa, kaikki ne muistot, kaikki neuroottiset pakkomielteeni - nyt poissa. Puhdas kiintolevy on puhdas alku.

Asensin käyttöjärjestelmän uusiksi. Tein kaiken erittäin suurella huolella. Kirjoitin kansioiden nimet fiksuiksi ja järjestelmällisiksi, ryhmittelin huvi- ja hyötyohjelmat Mikrobittimäiseen tapaan omiin kansioihinsa; puhumattakaan latauksista, ajureista, ja aivan kaikesta. Samalla siivosin huoneeni ja heitin paljon turhia asioitta roskikseen.

Harmittaa vähän se KaMan koodin katoaminen, mutta nyt jälkikäteen muistellen, sekin oli äärimmäisen tunkkainen. Jossain vaiheessa tämä uudempikin versio oli luisunut rautalankaviritelmäksi. Luominen oli rasittavaa joka kerrta kun näin niitä rautalankakomplekseja; "Tuollekin täytyisi jotain tehdä.."

Seuraavana päivänä koulussa otin mukaan muistion ja lyijykynän. Vapaa-aikaa löytyi runsaasti joten aloin kirjoitella KaMa3:n eri osista muistiinpanoja. Ja niitä pulppusi! Keksin miten toteutan pyöreän maailman, mantereet, korkeusasteet, aivan kaiken. Päässäni vilisi ideoita. Kirjoitin eri osiin että mikä asia täytyy tehdä eri tavalla kuin vanhoissa KaMa-projekteissa. Nyt, kolmas kerta toden sanoo. "Tiedän mitä teen", ajattelin.


Hyvä fiilis jatkui siihen asti kun tulin kotiin ja iltamyöhään osallistuin erään IRC-kanavan keskusteluun. Kyseisen keskustelun jälkeen olo kallistui hieman ahdistuneen puolelle. Miksi minä en osaa nauttia samoista yksinkertaisista asioista kuin kaikki muut? Kaikki kaltaiseni, ilmoittautukaa!

En kykene seuraamaan jotain TV-sarjaa koska minua ei kiinnosta; enpä siis kykene juttelemaan tuttavieni kanssa ko. sarjasta vapaa-aikanani. En osaa myöskään kuunnella musiikkia nauttien; tiedän yhden bändin jonka biisit aiheuttaa minulle äärimmäisiä tunnetiloja ja ko. tunnetilat ovat niin surullisia, talvisia pimeitä ja rauhallisia lumisateen täyttämiä näkymiä että tahdon uppoutua niihin tiloihin vain harvoin. Itseasiassa, tänäiltana voisin taas kokeilla. En osaa myöskään kiinnostua tavallisista harrastuksista joita jotkut harrastelevat. Jotkut juttelivat moottorikelkkailusta. Herranen aika, ajattelin nähdessäni omat ajatukseni; mielestäni moottorikelkkailu on eräs turhimmista asioista ikinä. Polttoainetta palaa aivan mielettömästi eikä se johda mihinkään paitsi viimeistään kuolonkolariin puun tai kaverin kanssa. Energiaa kuluu ja sitä tämä yhteiskunta kaipaa. Noinko ahtaat ovat ajatukseni? Olenko minä tylsä sontiainen vai olenko fiksu ajattelija?

Nuo kysymykset muhivat nyt päässäni. Olenko minä loppujen lopuksi jotenkin ääliö ja ilonpilaaja? Ei, tämä ei ole itsesääliä kuten moni heti julistaisi, tämä on pohdiskelua jota harrastan erittäin paljon. Pohdin sen ajan jonka voisin nauttia jostain; tosin minä taidan saada ko. nautinnot pohdiskelusta.

Seurustelu on eräs asioista joista todellakin osaan nauttia. En voisi kuvitella eläväni ilman tyttöystävääni. Mutta niin monet muut asiat - missä ne ovat?

Keskustelu tech filestä

Tagit

• kasvava
• kaverit
• maa
• nautinto
• nauttia
• tv