Suomipelit – StarFight V: Hell's Gate

StarFight-sarja on kerännyt mainetta suomipelaajien keskuudessa kiitettävästi, mutta ei läheskään niin paljon kuin se ansaitsisi. StarFight-pelisarjan aiemmat osat yhdistelivät rohkeasti eri pelimuotoja, mutta poikkeuksena on toimintapainotteinen StarFight V: Hell’s Gate. SF 5 keskittyy pelkästään avaruudessa lentämiseen ja siellä vastaan tulevien vihollisten tuhoamiseen. Juonen tärkeyttä ei kuitenkaan ole tässäkään osassa unohdettu, vaan se on taattua laatua.

Avaruuden arkipäivää

Pelissä pelaaja astuu James Egg-nimisen universumin kovimman hävittäjä-ässän, ja muutenkin aika tosi kovan kaverin housuihin. Egg on jo lähes suorittanut viiden vuoden asepalveluksensa UNSF:n riveissä ja ensimmäinen galaksienvälinen sota on päättynyt jo vuosia aiemmin sen köyhdytettyä ensin ihmiskuntaa rajulla otteella. Kuitenkin juuri ennen kotiinpääsyä alkaa kummia tapahtua ja Jamesin ystävä kuolee harjoituslennolla. Lisäksi SSM joka on UNSF:n arkkivihollinen näyttää jälleen aloittaneen agressiot ilman mitään näkyvää syytä. Ja kun uudenlaiset salaperäiset hävittäjät tulevat osaksi UNSF:n uusittua kalustoa alkaa epäluulot herätä. Enempää en juonta uskalla valottaa, tai muuten saattaisin täydellisesti tuhota muiden peli-ilon.

Suurin osa pelistä kuluu avaruudessa lennellessä ja vihollisaluksia tuhottaessa. Tämä on toteutettu oikein mainiosti ja mm. aluksissa oleva automaattinen kohteenhakulaite joka näyttää vihollisen suunnan, etäisyyden ja keston on oikein mainio lisäväline muutoin niin kaoottisissa taisteluissa. Ja kun avaruudessa nyt ollaan on turha odottaa tylsien maanpäällisten fysiikanlakien pätevän. Kun aluksen kerran pistää vauhtiin jatkaa se matkaansa käytännössä hidastumatta. Minkäänlaisia jarruja ei aluksiin ole laitettu, joten ainut tapa hidastaa vauhtia on lentää toiseen suuntaan.

Pelin kontrollit on nopea oppia ja helppo hallita. Ohjaaminen sujuu luontevasti nuolinäppäimillä ja vanhat tutut ctrl ja alt hoitavat ampumisen. Valitettavasti kontrolleja ei pääse vaihtamaan, mutta se nyt niin kovin suuri murhe ole. Ainut suurempi valittelun aihe kontrolleissa onkin siipimiesten käskyttäminen joka tapahtuu funktionäppäimillä. Kiireessä saattaakin tulla sohaistuksi Esc-näppäintä, josta seuraa välitön tehtävästä poistuminen. Eihän tämä mitään kovin tavatonta ole, mutta olisihan siihen voinut edes jonkunlaisen varmistuksen laittaa, kun hyvin pelattu tehtävä saattaa nyt valua hukkaan yhdellä virhesohaisulla.

Toinen nurinan aihe on pelialueen laidat. Kun pelaaja lentää tarpeeksi pitkälle törmää hän näkymättömään esteeseen joka ei päästä pelaajan alusta läpi. Tämä onkin ihan toimiva ratkaisu pelialueen rajoittamiseksi. Tai olisi, jos siinnä ei olisi pientä suunnitteluvirhettä. Pelaajan alusta ei rajojen toiselle puolen päästetä, mutta kaikki muut alukset kiitävät sinne riemulla. Tästä johtuen taistelut pelialueen rajoilla ovat todella kaoottisia näkymättömissä olevien alusten tulittaessa onnetonta pelaajaa.

Joitakin saattaa myös häiritä se, että peli toimii DOS-ympäristössä, joka alkaakin olla nykypäivinä kirosana. Pelin kotisivuilla kuitenkin vakuutellaan, että pelin pitäisi toimia myös uudemmilla koneilla.

Koneita moneen lähtöön

Erilaisia aluksia pelissä on useita. Kummallakin osapuolella, UNSF:llä ja SSM:llä, on useita eri tarkoituksiin soveltuvia lentovehkeitä. Pelkällä hävittäjällä ei tarvitse tyytyä lentämään, vaan joissain tehtävissä alleen voi saada esimerkiksi kuljetussukkulan. Alusten lentotuntumat eroavat toisistaan tarpeeksi, ja hitaasti lipuvalla sukkulalla lentäminen eroaa vikkeläliikkeisen hävittäjän ohjastamisesta.

Aluksiin on usein laitettu myös kaksi eri asetta, joista toinen on nopeasti ampuva perusase, ja toinen on usein joku vähän hitaammin latautuva tehokkaampi tykki. Taisteluissa ei tosin tule käytettyä kuin vain sitä tehokkaampaa asetta, koska ammuksia ei aseissa ole vaan aseilla saa räiskytellä niin paljon kuin jaksaa.

Pelkkiä hävittäjiä vastaan pelaaja ei toki joudu taistelemaan, vaan lähes joka tehtävässä vastassa on myös useita vihollisen lentotukialuksia. Näiden tuhoaminen vaatiikin jo pitempää taistelua, eivätkä mokomat kolossit ole täysin puolustuskyvyttömiäkään. Tukialuksissa on usein hyvinkin paljon aseistusta, mutta kaikeksi onneksi turhan häiritsevät puolustuslaitteet voi ampua pois kiusaamasta, jonka jälkeen aseettoman jättiläisen ammuskelu sujuukin paljon helpommin.

Yksin ei pelaajan toki tarvitse vihollislaivastoja vastaan taistella. Pelaaja kun sattuu olemaan niin arvostettu kaveri, että tämä saa usein avukseen siipimiehiä, joille voi antaa jopa yksinkertaisia komentoja kuten "seuraa minua" tai "hyökkää". Siipimiehet ovat vähintäänkin yhtä taitavia kuin muutkin konepilotit, ja ne ovatkin usein korvaamaton apu tehtävää suoritettaessa. Valitettavasti kaikki moninpelimahdollisuudet on jätetty pois, joten kaverin kanssa avaruudessa lentely jää vain haaveeksi.

Ääniä tyhjiössä

Avaruudessahan ei ääniä tietenkään kuulu, kuten kaikki varmasti tietävätkin. Onneksi näin hassusti ei ole päässyt käymään StarFight vitosen tapauksessa. Lasereiden ja muiden kuolemankylväjien äänet tosin ovat melko peruskamaa. Myös avaruusalusten moottoriäänet ovat sitä tuttua turvallista hurinaa. Musiikkiakin peliin on vaivauduttu tekemään riittävästi, mutta se on tasoltaan melko vaihtelevaa. Onneksi suurin osa musiikista on vähintäänkin kuuntelun kestävää, mutta mitään kovin hienoa ei ole joukkoon kuitenkaan eksynyt. Peruskamaa siis sekin.

Vaikka äkkiseltään saattaisi luulla pelin olevan jatkuvaa äänien sekamelskaa, on se kuitenkin loppujen lopuksi yllättävän hiljainen kokemus. Ainoastaan oman aluksen sekä kaikkien tukialusten ampumisäänet kuulee. Ja kaiken lisäksi moottoriäänetkin vaimenevat alkukiihdytyksen jälkeen.

Tähtien loistetta

SF vitosen ulkoasua vaivaavat monet muinaisaikojen vitsaukset kuten sahalaitaisuus. Onpa mukaan kuitenkin onnistuttu mahduttamaan muutamia hieman näyttävämpiäkin tehosteita, mutta mitään kovin mullistavaa kokemusta on kuitenkin turhaa odottaa pelin graafiselta puolelta. Onneksi taistelujen nopeatempoisuus onnistuu hieman peittelemään pelin karkeahkoa ulkoasua. Välivideoihin, joita onkin kiitettävän runsaasti, on sen sijaan selvästikin panostettu useampikin tunti. Ne ovatkin melko näyttävää katsottavaa.

Oivaa avaruusräiskettä

Vaikka StarFight V: Hell’s Gate kärsiikin lievistä puutteista ja parista ongelmasta on se siltikin ihan hyvä peli. On sääli, ettei peliin ole laitettu mitään moninpelimahdollisuuksia. Nyt mikään ei houkuttele pelaamaan peliä uudestaan sen jälkeen kun sen on ensimmäisen kerran päässyt läpi. Onneksi sentään suosikkikenttien pariin voi palata milloin haluaa ilman että koko muuta peliä tarvitsee pelata läpi. Vaikka peli julkaistiin alunperin Shareware-levitykseen, on se nyttemmin muutettu Freeware peliksi. Pelin kotisivuille surffailemalla voikin käydä lukaisemassa pelin rekisteröintiavaimen. Koska peli on toteutettu rekisteröintiavainsysteemillä ei mitään muita tiedostoja tarvitse enää hakea. Melko kookashan peli tosin on tällaisenaankin tavallisen modeemin omistajille, mutta onneksi sentään pelin musiikkien ja välivideoiden lataaminen on jätetty vapaaehtoisiksi, sillä muuten peli olisi tuskastuttavan suuri modeemin käyttäjille. Moninpelin puuttuessa jää StarFight V: Hell’s Gate melko kertakäyttöviihteeksi, mutta on se ainakin hyvää sellaista.

Sinulle on postia

Tehtäviä on mukavat kaksikymmentä, ja niiden tavoitteet vaihtelevat laajalti vaikka suurin osa onkin yksinkertaisia ‘tuhoa kaikki viholliset’ tehtäviä. Onneksi juoneen on panostettu hieman enemmänkin, ja tehtäville on onnistuttu saamaan joku tarkoituskin. Juonta kuljetetaan eteenpäin sähköpostien, raporttien ja tehtävänantojen avulla. Tehtävien aikana juonta kuljettavat eteenpäin radioviestit, jotka valitettavasti vain näkyvät ruudun ylälaidassa mutteivät kuulu. Toisaalta olisihan se ollut melko lailla liikaa vaadittua ja sitäpaitsi melko kaoottistakin jos kaikki radioviestit olisi ääninäytelty.

Illuusiota elävästä pelimaailmasta pyritään luomaan jatkuvasti useilla eri tavoilla. Vaurioituneet tukialukset saattavat esimerkiksi paeta paikalta tuhon välttämiseksi. Osa tukialuksista esiintyy myös läpi pelin ja ilmestyy mukaan taisteluun aina silloin tällöin. Radioviestien sekaan saattaa silloin tällöin eksyä myös vihollisten kuolinhuutoja tai siipimiesten kommentteja pelaajan suorituksista.